Meitä oli tänään vain kolme ratsastustunnilla. Minä sain mennä taas Pilkulla. Essi piti oikein teho koulutuntia. Hän komensi jatkuvasti minua menemään reippaammin, pitämään alapohkeen kiinni ja ulko-ohjan tuella. Huomasin toissa viikolla Ilkan ottamista kuvista, että minulla sohottaa varpaat ihan eri suuntiin kuin pitäisi. Nyt kun yritin skarpata varpaat eteenpäin, pohje pääsi heilumaan kuin kesämekko tuulessa.
En tajua, miksi minä en koskaan opi. Nyt minulla oli hieman tavallista pidemmät jalustimet, koska aina ratsastan liian lyhyillä. Tänä syksynä olen päättänyt opetella pitkille jalustimille, mutta nyt sitten heiluu jalat edestakaisin.
Olen nyt kahdesti ratsastanut uusilla ratsastushousuilla, ja ne ovat auttaneet hiukkasen tiivistämään istuntaani. Mitähän sitä keksisi, että myös jalat liimautuisivat ponin kylkiin?
Taivutuksia ja väistöjä
Teimme aika paljon avo- ja sulkutaivutuksia käynnissä ja ravissa. Oli ihan kiva, kun kerrankin sai harjoitella ensin käynnissä. Ei varmaaan olisi saanut, mutta tunnilla oli myös Bissa ja Rija, jotka ovat vähän hörhöjä (nim. kokemusta on).
Outo juttu, että taivutukset onnistuivat tänään ihan kohtalaisesti. Molempiin suuntiin minulla iskee jossakin vaiheessa paniikki ja jään roikkumaan taivuttavaan ohjaan. Pitäisi vain rohkeamminn liikuttaa kuolainta suussa, ja pitää ratsu hereilllä.
Pohkeenväistö on edelleen minun ongelmani, mutta tänään heikoiten meni laukka.
Laukassa kaikki unohtuu
Laukkasimme aika paljon uralla ja erilaisilla ratsastusteillä. Tehtiin laukanvaihtoja ravin kautta ja siirtymisiä laukasta raviin ja toisinpäin. Kun kaikki keskittyminen menee jalustimiin ja jalkoihin, laukassa unohtuu kaikki muu.
Liike kutistui koko ajan pienemmälle ja pienemmälle uralle. Kulmat oikaistiin, ja kohta Pilkku ja selässä hytkyvä Outi karauttelivat kauheaa kyytiä soikealla uralla maneesia ympäri. Ei siinä paljon kontrolli menoa haitannut.
Kotiin tullessa ehdin jo ajatella, että minun on pakko alkaa käydä ratsastamassa kaksi kertaa viikossa. Nyt tunnille oli nimittäin ilmestynyt vielä parempia ratsastajia kuin ennen, ja tuntui, että jään jalkoihin. Toinen heistä oli ilmeisesti tiedostanut omat taitonsa, ja oli jatkuvasti minun ja Pilkun edessä – ja meidän piti aina väistää.
