Kirjan jälkeen

Kategoria: Opetus

  • Sähköinen liiketoiminta

    Olen vähän pulassa. Mieli tekisi analysoida omaa aineistoa, mutta toisaalta pitäisi alkaa ottaa matkailukenttää haltuun. Äsken sain tietää, että tämänsyksyisen markkinoinnin ja kansainvälisen liiketoiminnan luentoni aihe on muuttunut. Kun pari vuotta olen jaaritellut innovaatioista, nyt pitää jakaa sama aika kahteen: sähköiseen markkinointiin ja innovaatioihin.

    Eivätpä Kuopiossa arvanneet, että uusi avaus sopii minulle mainiosti. Kävin eilen keskustelemassa mahdollisista työkuvioista matkailualalla ja keskusteluissa tuli voimakkaasti ilmi tarve kehittyä nimenomaan sähköisen markkinoinnin tai yleisemmin sähköisen liiketoiminnan alueella matkailukontekstissa. Nythän minun pitää joka tapauksessa mietiskellä sähköisen liiketoiminnan kiemuroita, ja sopivasti voin luentoani varten etsiä esimerkit matkailusta.

    Luento on kuitenkin vasta marraskuun alussa. Sitä ennen pitäisi jo syyskuun kymmenes lähettää konferenssiesitys EBRF:ään. Mitäs minä kerron esityksessäni, jos en ehdi analysoida aineistoa? Kiperään pulmaan on siis olemassa helppo vastaus: analysoi aineistoa!

  • Tolokkuna viikonloppuna

    Viikonloppu alkaa vedellä viimeisiään. Suomi sai mitalin ja me saimme pestyä parit ikkunat uudella Kärcherillä. Kärcherin akku on ihan surkea. Ei kestä edes yhden ikkunan kaikkia pintoja samalla latauksella. Ilmeisesti akussa on jotain vikaa tai se ei lataa kunnolla. Pitää viedä takaisin ja pyytää tilalle uusi aparaatti.

    Täytyy myöntää, että harvoin ikkunanpesu on ollut niin kivaa kuin nyt. Ilkkahan se ensimmäisenä ikkunoita peseskeli. Hän on aivan liian kriittinen lopputulokseen. Tuli muka raitoja. Mitäs tuosta, jos auringonsäteitä suodattaa muutamat raidat? Tuleehan niitä raitoja käsin pestessäkin. Minä tartuin sitten pesuriin ja pesin yläkerran ikkunoista suurimman osan. Laturin ketale sai minut lopulta luovuttamaan. Ärsyttää tuollainen.

    Eilen kävin ostamassa venäjän alkeiskirjan. Irina alkaa opettaa minulle huomenna venäjää. En osaa yhtään, mutta sittenpähän opin nopeasti uutta asiaa. Samalla käytiin myös katsomassa muutama katusählypeli Häppärin turnauksessa.

    Ilkka osti viikolla sählymailan ja pitihän meidän sitten saada harjoitusmaalikin. Käytiin saunaa odotellessa vetelemässä muutamia lämyjä. Ilkka passaili, ettei minulle kävisi kipeää, mutta minä saatoin vahingossa aiheuttaa hänelle pieniä kipuiluja. Ei sillä, että olisin kovasti kiskaissut – enhän edes osaa – mutta Ilkka ei väistä palloa toisin kuin minä. Meni ihan kivasti yli tunti kahdestaan sählätessä. Hukattiin vain yksi pallo. Oikeastaan oli tosi kivaa ja hikikin tuli.

    Tänään kierreltiin sisustusliikkeissä ja Ilkka sai kauan kaipaamansa tarjotinpöydän sohvan käsinojalle. Ihan kivan näköinen ja toimiva. Hyvin pysyi kahvikuppi keikahtamatta. Aiemmin ostamani liimapuulevy menee nyt kukka-alustaksi. Ilkka lupasi hioa sen kulmat ja maalata sen kuultomaalilla valkoiseksi. Ostettiin siihen pyörät alle niin on helpompi liikutella.

    Olin jo melkein luovuttanut meidän sieniviljelyksen suhteen, kunnes eilen hihkuin innoissani. Mullasta pilkotti ensimmäinen valkoinen herkkusieni. Se oli ihan pieni, ihan vähän nuppineulanpäätä isompi, mutta hurjan söpö se oli. Tänä aamuna se oli saanut kaverin. Ehkä huomenna mullasta pilkottaa jo kolme sienenalkua!

    Kirjoittelin nyt illalla vielä tutkimussuunnitelmaa markkinoinnin tutoriaaliin. Marisin, että milloinkahan sitä aletaan tekemään sitä varsinaista tutkimusta, kun olen nyt väsännyt tutkimussuunnitelmia neljä vuotta. Jos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, on tässä vielä neljä vuotta aikaa ennen väitöstä. Siinä sitä ehtii tehdä monenmoista. Muutan vaikka vielä kertaalleen suunnitelmaa.

    Se, mitä minun oikeasti piti tehdä tänä viikonloppuna, on vielä tekemättä. Lupasin korjata HTM-tentit, mutta edelleen ne lojuvat tuossa pöydällä. Jäävät huomisaamuun tai iltamyöhään. Nyt ei huvita.

  • Ö’änhajuinen päivä

    Laitoshommat työllistivät tänään ja työllistävät vielä vähän aikaa. Aamun tentissä oli kamala härdelli, kun luentosalin ovet olivat lukossa ja vain yhdellä vahtimestarilla oli siihen avain. Tämä kyseinen vaksi rullaili tietenkin ihan jossakin muualla. Pääsimme saliin vasta kymmentä vaille ja tietenkin tänään oli hurjan suuri tentti. Aloittamaan päästiin vasta vartin yli kahdeksan. Jos olisin tämän tiennyt, olisin voinut nukkua vielä parikymmentä minuuttia pidempään.

    Tein tänään hyvän työn ja menin laitoskokoukseen. Minua ei olekaan näkynyt siellä puoleen vuoteen. En ole menettänyt mitään. Samaa kuivaa huttua kuin ennenkin. Tieto ei kulje johdolta työntekijöille edes laitoskokouksissa. Kehityskeskustelupaperista saimme lukea uuden työntekijän nimen. Joku nainen oli valittu taloushallinnon ja rahoituksen lehtorin viransijaiseksi. Se on sellainen 50-prosenttinen kaksivuotinen lehtoraatti, johon haluttiin työelämässä kokenut ja verkostoitunut henkilö. Saa nähdä, millainen saatiin.

    Samanlainen työelämän konkari haluttiin myös innovatiivisen yritystoiminnan lehtoriksi, mutta sen osalta virantäyttö on vielä auki. Se selviää kuulemma parin, kolmen viikon sisällä. Pesti alkoi jo viime viikolla, joten uskomattoman myöhään venyy tämäkin.

    Iltapäivän pyörittelin sitten rästihommia ja yritin saada jotain järkeä myös työhuoneessani lojuviin papereihin. Ajattelin töissä, että kipaisen kahvilla ja sitten kiiruhdan kaupan kautta kotiin korjailemaan tenttejä. Joo-o. Kiiruhdin kotiin, mutta tentit lojuvat tuossa edelleen, vaikka koko ajan olen jotain puuhastellut. En edes takkia ehtinyt riisua, kun olin jo mattopyykillä.

    Ovella koiran haju oli niin voimakas, että osasin epäillä jotain, ja siinähän se lötjötti matolla. Hirveä hajupesä. Ei muuta kun kakka pussiin, matto pesuhuoneeseen, rutkasti pesuainetta ja suihkuttelua. Sitten parvekkeen ovi selälleen, koira naruun ja kakkipussi pihan roskiin. Palatessa sitten hajuvesien suhuuttelua. Olen tähän ikään mennessä ehtinyt siivota eräänkin koirankakan, mutta en yhtään aikuisen koiran jätöstä yksiöstä. Yhtä kokemusta rikkaampi, mutta yksi tätä laatua riittää.

    Mutta nyt pitää aloittaa tenttien korjaaminen. Ei onneksi ole kuin 35 tenttiä.

  • Hands on

    Olin tänään Hands on -koulutuksessa, jossa käsiteltiin sosiaalista mediaa ja sen hyödyntämistä opetuksessa. Koulutuksessa ei tullut esiin mitään uutta ja mullistavaa, mutta parasta oli se, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun tädit innostuivat yhteisöllisten työkalujen käytöstä. Jatkuvasti sipisivät, että hei tätähän voisi käyttää sillä ja sillä kurssilla. Tosi hyvä.

    Loin itsekin wiki-pohjan innovaatioluentoja varten – ihan testimielessä vielä, mutta ehkä siitä saisi jo ensi syksyn kurssille toimivan työkalun.

    Olen täälläkin kirjoittanut joskus siitä, miten hienoa olisi, jos opiskelija aloittaisi oman tietokannan keräämisen esimerkiksi del.icio.usiin jo heti opintojensa alussa. Hän voisi kirjoittaa oppimisestaan blogia ja linkittää kaikki opintojen aikana käytetyt wikit ja blogit sekä del.icio.usiin kerätyt aineistot samaan paikkaan. Siitä tulisi aivan loistava tuki ja turva sitten, kun opiskelija astuu työelämään ja tarvitsee jotain jo unohdettua tietoa. Sitten vaan käyttäisi omaa tagi-luokitustaan ja löytäisi helposti etsimänsä. Voisi vielä tsekata blogista, mitä ajatuksia silloin oli, kun opiskelija tagitti kyseisen aineiston.

    Minulla ei ole tämä sosiaalisen median kieli vielä hallussa, joten pahoittelen kaikkia sanastollisia mokia. Ajatus on tärkein.

    Hehkutin vielä sählyssäkin, miten hyviä oppimista tukevia työkaluja nämä voisivat olla. Sain ainakin meidän sivarin innostumaan. Ihmettelen suuresti, miten hän ei ole aiemmin käyttänyt mitään noista edellä mainituista. Outoa, sillä hän on antanut itsestään sellaisen kuvan, että istuu jatkuvasti koneella. Ehkä hän on kiinnostuneempi hardwaresta.

    Täytyy vielä kehua, että Pekka veti koulutuksen tosi hyvin. Puhui selkeästi ja käytti esimerkkejä, joihin opettajien oli helppo samaistua. Oli aivan loistoveto esittää koirakuvia ja koiravideoklippejä naisvaltaiselle kuulijakunnalle.

  • Matikanmaikka

    Kävin opettamassa laitoksen sihteerin tytölle matematiikkaa. Pelkäsin etukäteen, miten opetus mahtaa sujua, mutta se oli oikeastaan tosi helppoa. Olen ennenkin antanut matikan tukiopetusta monella eri tasolla. Nyt kyseessä oli seiskaluokkalainen.

    Hyvä, että tyttö tajusi näin aikaisessa vaiheessa pudonneensa kärryiltä. HAluksi hn ei oikein ymmärtänyt negatiivisia lukuja ja sellaiset käsitteet kuin itseisarvo ja vastaluku olivat täysin outoja. Näytin paperilla, että vastaluvut sijaitsevat täsmälleen yhtä monen askeleen päässä nollasta ja tuo askelten määrä on sama kuin luvun itseisarvo. Aika nopeasti tyttö ymmärsi asian ja päästiin kokeilemaan positiivisia ja negatiivisia lukuja käytännössä.

    En varmaankaan käyttänyt ihan oikeita termejä. Välillä laskettiin kahvipapuja ja välillä mittailtiin keittiön pinta-aloja, mutta pääasia, että tyttö alkoi pikku hiljaa päästä kärryille. Ei hän tyhmä ollut; liian hätäinen vain. Opettajilla ei varmaankaan ole aikaa riittävästi henkilökohtaiseen opastukseen, ja siitä tämänkin oppilaan vaikeudet johtuivat. Oikeastaan hän kaipasi vain rohkaisua siitä, että tekee asiat oikein. Hämmästyin, kuinka hyvä päässälaskija hän oli.

    Kävimme vielä kerto- ja jakolaskuja positiivisilla ja negatiivisilla luvuilla ja aivan lopuksi vielä potenssilaskujakin. Yritin saada tytön ajattelemaan uutta laskua rauhallisesti ja miettimään, missä järjestyksessä yhtälöä lähdetään ratkaisemaan. Negatiivisten kantalukujen potenssiinkorotus teetti vähän töitä, mutta kun pyysin oppilasta aukaisemaan potenssilaskut tulomuotoon, hän melko nopeasti tajusi, miten etumerkki määräytyy.

    Toivottavasti tyttö käy läpi samat asiat vielä huomenna, kun ne ovat vähän jäsentyneet yöunen aikana. Uskoisin, että matikan opetuksesta oli apua. Minä ainakin muistin taas, kuinka kivaa matematiikka on.

    Huomasin myös, että minun vahvuuteni opettajana on nimenomaan siinä, että pystyn selittämään vaikeitakin asioita selvällä suomen kielellä. Samaa sanoivat ikääntyvien yliopistossakin. Vahvuutta täytyy edelleen kehittää, mutta miten? Epäonnistuin käyttämään vahvuuttani MARin innovaatioluennolla. Innovaatiot pitäisi pystyä kuvaamaan yhtä selkeästi. Pitäisi kaivaa esiin se innovaatioiden ydin. Mitähän se sitten olisi?

    Katkesi ajatus, kun jäin tuijottamaan Leijonankidasta kuopiolaisten Annun ja Liinun selviämistä Ihana Living -ajatuksensa kanssa. Pitäisiköhän jättää innovaation ydin vielä kiteytymään?