Kirjan jälkeen

Kategoria: Opetus

  • Päivän työt pulkassa

    Viikonloppu meni niin, että hurahti. Kaikessa kiireessä unohtui kokonaan katsoa formulat, mutta onneksi ehdittiin parille viimeiselle kierrokselle mukaan. Noloa, että unohdettiin.

    Väsäilin vielä sunnuntai-iltana markkinoinnin ja kv. liiketoiminnan innovaatioluentoa. Päivitin vähän vanhaa, mutta en tehnyt radikaaleja muutoksia. Tein viime vuonna melko hyvän luentorungon, johon en viitsinyt tehdä lisäyksiä. Päinvastoin nyt piti poistaa jotain, sillä tällä kertaa minulle on annettu tunti vähemmän aikaa.

    Nyt ei jaksa tehdä kovin täsmällistä analyysiä omasta työpanoksesta. Jospa huomenna ehtisi miettiä, mitä oikein meinasi, kun luentoja väsäili. Väsymys johtuu siitä, että oltiin tänään Ilkan kanssa tosi aktiivisia. Ilkka hurruutteli lehtiä uudella lehtipuhaltimella ja minä kuokin ja kitkin kukkapenkkejä. Silitin jopa Ilkan paitoja, mutta siitä ei sen enempää. Ei varmaan kannata vaihtaa leipätyötään tekstiilipuolelle.

    Illalla Ilkka vaihtoi minun vanhaan Toyotaani talvirenkaat. Innostuttiin siinä sivussa käyttelemään autovanhuksen kylkiin painepesuria ja puhtoinen taivaansininen ohjushan sieltä paljastui kaiken likakerroksen alta. Nyt voi hyvällä mielellä mennä nukkumaan, kun työt on tältä päivältä tehty.

  • Muistilappu wordiin?

    Luen parhaillaan yhtä melkoisen hyvää gradua, josta minun pitäisi antaa kommenttini pikapuoliin. Sain gradun liitetiedostona, ja koska olen muutenkin pyrkinyt eroon printeistä, luen gradua koneelta. Nyt ongelmaksi on tullut muistiinpanojen tekeminen.

    Tähän on varmasti jokin ratkaisu olemassa, mutta en keksi sitä nyt yöllä. Olisipa kätevä, jos saisi liimattua post-it -lapun tekstidokumenttiin. Silloin kommentin voisi kirjoittaa suoraan siihen, ja gradun tekijä voisi sitten ratkaista, huomioiko sen vai ei. Nyt pitää joko kirjoittaa sähköpostiin, miltä sivulta asia löytyy ja mitä siitä kommentoi, tai kirjoittaa kommentti suoraan tekstiin ja merkitä se niin, että tekijä varmasti huomaa ainakin poistaa ylimääräiset töherrykset. Voisihan sitä käyttää alaviitettäkin, mutta se on liian monimutkaista.

    Gradut ja väikkärit ovat liian pitkiä dokumentteja käsiteltäväksi koneella. Tykkään kirjoittaa muistiinpanot ja kommentit suoraan tekstikohtaan paperin laitaan, mutta miten se tehdään sähköiseen versioon? Liimaanko post-it -laput kannettavan näyttöön;) Powerpointissa on jokaiseen slideen liitettävä notes-mahdollisuus, mutta onko sellaista wordissä? Ilmeisesti joissakin outlook-versioissa on, mutta sitä en edes käytä.

    Osaan tehdä elämäni vaikeaksi, vai?

  • Nuha kellisti hirvenkaatajan

    Niinhän siinä kävi, että syysflunssa kaatoi minut tänä aamuna sänkyyn ja hirvenmetsästykseen tulee pakollinen kahden päivän tauko. Tänään sairastelun vuoksi ja huomenna kosmetologin vuoksi. Sen verran turhamainen tämä hirvenpyytäjä, että pitää välillä käydä vähän ehostamassa itseään;)

    Isä lähti metsälle ja minä ja Awa jäätiin jatkamaan unia. Meni yhteentoista ennen kuin heräsin eli käytännössä nukuin melkein kellon ympäri. Nyt alkaa nuha helpottaa.

    Alankin tästä suunnitella ikääntyvien yliopiston luentoa. Olisi kiva saada siihen luotua samanlainen kaari kuin viimeviikkoiseen konferenssipresentaatioon. Esitykset oli julkaistu eilen konferenssisivuilla ja eikös vaan minun toisessa slidessa ole kirotusvire! Yliopiston tehtävät ovat näköjään teaching, reseach, interaction. Noh, näitä sattuu, mutta kyllä virhe vähän söi esityksen aiheuttamaa hyvänolontunnetta.

    Ikääntyvien yliopiston luennon aihe on tutkijankammiosta apteekin hyllylle, joten jo otsikko kertoo selvästä jatkumosta. Siksi ajattelin luoda esitykseen ajallisesti etenevän polun. Ajattelin etsiä jännitettä siitä tosiseikasta, että suomalainen tutkimus on huippuluokkaa ja patentointiaktiivisuuskin melkoista, mutta silti alkuperäislääkkeitä ei ole tullut sitten 90-luvun. Jos Ilkka vaikka osaisi neuvoa, miten saisin esitykseen havainnollistettua selvän kuilun tutkimuksen ja tuotekehityksen väliin. Ilkka osaa kaikenlaista, mistä minä voin vain haaveilla.

    Pitää etsiä esityksen alkuun tilastotietoa tutkimuksen tilasta, patentoinnista ja alkuperäislääkkeistä Suomessa. Voisihan esitykseen peilata vähän Euroopan laajuista tilannettakin. Kaupallistamispolusta ajattelin tehdä hyvin yksinkertaistetun mallin. Ilkka varmaan osaisi luoda jonkun sellaisen systeemin, että yliopistotutkimuksesta patentoinnin jälkeen lähtisi useampia haaroja, joiden lopputulos olisi kuitenkin sama eli tässä tapauksessa apteekin hyllyllä oleva tuote.

    Jostakin kumman syystä ei lainkaan hirvitä lähteä luennoimaan eläkeläisille. Heillä on varmasti paljon enemmän tietoa lääkkeistä ja lääketeollisuudesta kuin minulla, mutta ajattelin panostaa keskustelutäkyihin luentoni aikana. Ikääntyvien yliopistossa luennoija pitää tunnin alustuksen ja sen jälkeen on varattu tunti aikaa keskustelulle.

  • Kerta kiellon päälle

    Tietenkin tupsahti mieleen saunanlauteilla, missä menee opettajan ja tutkijan ero, vaikka lupasin, etten enää pohdi opettajuuteen liittyviä asioita.

    Meidän laitoksella kaikki apurahatutkijat on valjastettu valtion rattaiden eteen opettamaan ilmaiseksi. Jotenkin opetus on yritetty jakaa sen mukaan, mikä sattuisi olemaan kunkin tutkijan spesialiteettia. Niinpä minä opetan korkean teknologian markkinointia, toimintatutkimuksen metodologiaa ja markkinoinnin ja kansainvälisen liiketoiminnan -kurssilla innovaatioasiaa.

    HTM-luennot (high technology marketing) ovat tältä syksyltä ohi ja edessä on vielä kolme kirjatenttiä ja viisi suullista tenttikuulustelua. HTM on ehkä eniten minun alaani, mutta mitkä ovat ne eväät, joilla minä annan markkinoinnin syventävää luento-opetusta ja vieläpä englanniksi?

    Syventävillä kursseilla pitäisi ehdottomasti hioa perusopiskelijasta timantti, joka pärjää ongelmitta työmarkkinoilla. Pitäisi auttaa opiskelijaa näkemään itse, miten jo opittua perustietoa käytetään ratkaisemaan käytännön ongelmia ja etsimään uutta tietoa, jos olemassa oleva osaaminen ei riitä. Okei, myönnetään, ettei tieto ole yhtä kuin osaaminen, mutta olkoon se toisen blogipohdinnan aihe.

    Tuntuu turhauttavalta, kun oma kompetenssi ei ole sillä tasolla, että voisi riittävästi ohjata opiskelijoita. Minulla on koko ajan sellainen tunne, että minua luennolla tuijottava joukko tietää, että minä en oikeasti tiedä, mitä teen.

    Miten voisinkaan tietää? Helkkari soikoon, muutama vuosi sitten istuin samoilla kursseilla perusopiskelijana. Miten yksi apurahan kurimuksessa eletty vuosi muuttaisi perusopiskelijan opettajaksi?

    Periaatteessa HTM-kurssilla voisi istua jopa jatko-opiskelijoita, sillä syventävät kurssit hyväksytään myös jatko-opintoihin. Viime vuonna kurssilla olikin kaksi jatko-opiskelijaa, mutta silloin vedin kurssin turhia murehtimatta. Kai syventävien opettaminen tuntui minusta vielä viime vuonna luottamustehtävältä – melkein kunnia-asialta. Nyt tuntuu siltä, että minua käytetään vain hyväksi. Ketään ei oikeasti kiinnosta korkean teknologian kauppatieteellinen opetus, joten se on vain kätevästi ”ulkoistettu” hyväuskoiselle jatko-opiskelijalle.

    Millaista osaamista meidän perusopiskelijamme saavat yliopistosta, jossa heidän tärkeimmät kurssinsa on annettu kaikkein kokemattomimpien opetettavaksi? Onko Kuopion kauppatieteellisen saama kritiikki sittenkin oikeutettua? Miten voin katsoa silmiin entistä opiskelijaa, joka on tulevassa työssään täysin sormi suussa, kun minä olen epäonnistunut opettajana?

    On opettaja-Outissa jotain hyvääkin. Olen ainakin innostunut aiheestani. Teknologiaympäristö tuo liiketoimintaan aivan uudenlaisia haasteita ja mahdollisuuksia, joita perinteiset toimialat eivät koskaan kohtaa. Vaikka liiketoiminnan perusperiaatteet pätevät myös teknologiaympäristössä, on niiden soveltaminen usein täysin erilaista.

    Jo pelkästään markkinoinnin näkökulmasta tekno tuo suuria haasteita. Miten tavoittaa asiakkaat, jotka eivät vielä tiedä tarvitsevansa uutta tuotetta? Miten tehdä radikaalista innovaatiosta helposti lähestyttävä ja omaksuttava? Miten yhdistää usein ristiriitaiset markkinoinnin ja tuotekehityksen intressit? Miten luoda liiketoiminnan pelisääntöjä ympäristössä, joka on kilpailevien teknologioiden, tuotteiden ja toimijoiden temmellyskenttää?

    Jokainen haaste on mahdollisuus tehdä jotain muita paremmin, menestyä, kasvaa ja kehittyä. Toisaalta jokainen uusi markkinoille tuotu innovaatio avaa myös mahdollisuuden kilpailijoille tehdä jotakin samaa tai samantapaista. Ja taas toimintaympäristö muuttuu.

    HTM-kurssilla olen pyrkinyt näyttämään osan tästä teknoympäristön dynamiikasta. Se, olenko onnistunut, selviää viimeistään, kun opiskelijat palauttavat portfolionsa ja tulevat tenttikuulusteluun. Minä luen sitten kurssipalautteesta, kuinka epäpätevä minä taas olinkaan.

  • Salaisuus paljastui

    Nonnih, nyt tänne ilmestyi joku salaperäinen lukija. Minä kun luulin, että minä kirjoittelen tätä vain itseäni varten. Taidanpa tietää, kuka salaisuuden paljasti…

    Nyt pitää ainakin varoa opetukseen liittyviä tarinoita. Lukijakunta voi olla turhan kriittistä lukemaan minun höpinöitäni.