En saanut tänäkään synttäripäivänä ponia, mutta saan ehkä pojan. Toimitus heinäkuussa tai niillä main.
Kategoria: Tajunnanvirtaa
-
Hulluja ne utajärviset
Nyt on yhdelle oikein hyvälle nimeltä mainitsemattomalle kaverille löytynyt oikea laji! Pääsee ensi kesänä töräyttämään ihan SM-mitalista.
Muistattehan, että minä olen kotoisin Kutajärveltä, en Utajärveltä, jossa järjestetään ensi kesänä rupsuttelun mestaruuskilpailut. Täytyykin laittaa kalenteriin, että kiertää (koti)pitäjän kaukaa heinäkuussa.
-
Elämäni ensimmäinen matto
Luin jostakin, että käsityöt ovat parasta aivojumppaa. Kun vielä äidin kätköistä löytyi iso kasa ontelokudetta ja virkkausohje, ei käsiä enää pidellyt mikään! Ensin virkkasin äidin langat, sitten pistin Ilkan ostamaan lisää ja myöhemmin äitikin osti toisen säkillisen samaa kudetta.
Savonlinnaan ehdin nypertää muutamia koreja, mutta nyt sain täällä Vesannolla loppuun ensimmäisen itse virkkaamani maton. Olen niin ylpeä, vaikka ei tuo liene mikään käsityötaidon kahdeksas ihme olla. Mitähän tekisin seuraavaksi?
-
Metsän antimia
Näitä minä syöksyin jahtaamaan…
Teeret syömässä etupihalla. Nämä minä sain…
Syksyn suurin kantarelli oikealla ylhäällä. Ja kaikki ovat tyytyväisiä.
-
Pyöräily ei sovi Savonlinnaan – tai minulle
Se oli taas Palo-ojan emäntä pyöräilemässä kaapunnilla. Pistin viilettäen fysikaaliseen hoidattamaan ”ihan-normaalien-kolmekymppisten” selkävaivaa. Eipä siinä mitään, laitoin kassin koriin ja hyppäsin Jopon selkään.
Hyvähän se on ajella, kun pyörätiet ovat sulat. Rapakossa vaan roiskuu, kun sotkee menemään. Auvisenrinteessä on tukala paikka pyöräilijälle, kun molemmilla puolilla katua jalkakäytävät ovat tosi kapeat. Yhdessä kohtaa pitää esimerkiksi väistää melkein kadulle asti venyneet portaat.
Tiukan väistöliikkeen jälkeen kiihdytin alamäkeen, ja kun mummot lyllersivät keskellä väylää, oikaisin lopulta autoliikenteen sekaan. Sotkin ja sotkin, ja sitten sujautin takaisin jalkakäytävän puolelle Kauppatorin liittymässä. Big mistake!
Kassi kaaressa katuun
Savonlinnassa ovat saaneet aikoinaan halvalla korkeita jalkakäytävän reunakiveyksiä. Niitä on laitettu ihan joka paikkaan. Autollakin joskus joutuu hidastamaan, jos meinaa laskeutua pihan puolelta tielle. Ensimmäisenä Savonlinna kesänäni pelkäsin, että Jopon vanteet taipuvat mutkalle, kun rengas jysähtää jokaisessa risteyksessä korokkeeseen.
Tällä kertaa jysäytin oikein vauhdilla. Auvisenrinteessä sain vauhtini äärimmilleen, joten kurvasin grillin eteen kuin Armstrong ikään ja ihan ilman dopingia. Jysäytin reunakiveen niin, että kassi hyppäsi koooorkealle korissa, ja tavarat purkautuivat kadulle. Äkkijarrutus ja pysähdyin keskelle risteystä. Taakseni oli jäänyt vana hujanhajan lentäneitä tavaroita ja lompakko nökötti keskellä tietä hyvin yksinäisenä.
Otahan iisisti
Siinä tavaroita keräillessäni joku kanssaeläjä tuli toppuuttelemaan. Sanoi, että minulla näyttää olevan vauhti päällä, ja että pitäisi ottaa iisimmin. Miten voi ottaa, kun on jo melkein myöhässä? Onko se minun syyni, että Savonlinnassa ei yksinkertaisesti ole kunnollista pyöräilyväylää? Takaisin tullessa menin kävelysillan kautta, ja sielläkin kävelijät lyllervät keskellä tietä ja valittavat sitten, kun pyöräilijöitä suihkii ohitse molemminpuolin.
Juhannuksena 2009 Savonlinnassakin mahtui pyöräilemään. En ymmärrä. Muissa kaupungeissa pyöräily on mukavan leppoisaa touhua, mutta Savonlinnassa mummomafia on tehnyt siitä mahdotonta. Täällä on varmasti Suomen mummokeskittymä – oikein mummouden tiivistymä. Jokainen mummo ja pappa on ottanut asiakseen tukkia sekä jalkakäytävät että vesijuoksuradat, ja jos ohitse pyrkii ihan rauhalliseen tahtiinkin niin jo käy mummon leuka vikkelään kommenttia. Yritä siinä sitten ottaa rauhallisesti. Mutta selkä ainakin voi jo paremmin.