Lomalla!

Ihminen venyy joskus uskomattomiin suorituksiin ja nyt täytyy kerrankin kiitellä itseäni, että sain tehtyä rästityöt ennen Uuden-Seelannin reissua. Kiitos, minä 😉 Tiukalle otti ja nyt keho tietää, että stressi alkaa helpottaa. Illalla alkoi väsyttää eri tavoin kuin ennen ja kurkku alkoi tuntua karhealta. Arvasin, että nyt on alkamassa stressin laukeamistauti. Tulen aina sairaaksi ison työrupeaman päätteeksi. Aina, vaikka olen yrittänyt pumpata itseeni tupla-annoksia C-vitamiinia. Nyt lääkitsen tai palkitsen itseäni konjakilla. En aio tulla sairaaksi, enkä tule. En minä koskaan ihan

Continue Reading

Ihana herätys

Tänä aamuna oli pitkästä aikaa kiva herätä. Ei sillä, etteikö olisi vielä kivempi ollut jatkaa unia, mutta takana oli kuitenkin normaalin pituinen yöuni oman kullan vieressä. Enää ei voisi muuta toivoa kuin, että joku olisi yön aikana tehnyt kaikki rästihommat puolestani. Olen tänään juossut kadulla korkkareilla, skipannut lounaan ja päivällisen, yrittänyt pitää silmiä väkisellä aukia ja takellellut harjoitustyön esityksessä. Esitys meni sinänsä ok, kunnes Jari vaihtoi kaksi slidea kerralla ja ennen kuin hän huomasi mokansa, minä olin jo aloittanut tarinan

Continue Reading

Torin alla jumissa

Olen juossut tänään paikasta paikkaan ja tehnyt välillä hakemusta Stanfordiin. Yllättävän kauan menee senkin veivaamiseen, vaikka voin hyödyntää vanhoja hakemuksia joiltakin osin. Sain päähäni, että ehdin käydä passikuvassa ennen tiedekuntaneuvoston kokousta. Ajoin kaarallani torin alle parkkiin ja laukkua kaivellessani tajusin, ettei minulla olekaan rahaa. Kiltti setä palvelupisteessä uskoi, että kaikki se aika, joka sisääntulosta itkuun palvelupisteellä kului lompakon etsimiseen. En oikeasti itkenyt. Nauroin itsekin, että voi mikä ääliö minusta onkin tullut. Noh, sitten takaisin Puijonlaaksoon, rahat mukaan ja uudelleen keskustaan.

Continue Reading

Ei hassumpi olo, kun on huippu tyyppejä ympärillä

Viikonloppu alkaa taas olla takana päin. Olikin tosi kiva viikonloppu. Ellin lopetus sai minut viikolla suremaan ja paha olo purkautui itkuna. Itkun jälkeen seurasi tosi hyvä ja antoisa keskustelu Ilkan kanssa ja nyt ehkä lopultakin ymmärsin, että yhdessä tehdään matkaa tulevaan. Kun sen sisäistin, tajusin myös, että tässä maailmassa on niin paljon hyvää, ettei kannata murehtia enää. Asiat järjestyvät niin kuin pitää. Sitten vietettiin kivaa perjantai-iltaa ensin kotosalla ja sitten Maisan ja Teemun kanssa Teemun uudella asunnolla. Juteltiin Maisan kanssa

Continue Reading

Site Footer