Kirjan jälkeen

Avainsana: elämä

  • Pakkanen musertaa

    Viimeviikkoinen SEFE-päivien reissu veti mielen synkeäksi. Reissussa oli ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta sen jälkeen ei ole huvittanut kuntoilla. Mieliala aaltoilee näköjään niin kuin pahimmissakin kaksisuuntaisissa mielialahäiriöissä.

    Huuli meni mutrulle siksi, että päätin SEFE-päivien iltaohjelmassa tipattoman tammikuuni, ja söin viinin kanssa. Pari tai no okei, kolme lasia viiniä teki sen, ettei seuraavana aamuna tehnyt mieli lähteä testaamaan hotellin juoksumattoa. Jo aikaisemmin olin korvannut pakkasen takia yhden lenkin lumitöillä katolla. Sitten jäi väliin sunnuntain pitkä lenkki, mutta sen kyllä kävin juoksemassa maanantaina. Ja vaikka vielä tiistainakin kävin pakkasessa sauvakävelemässä, nyt olo on kuin kaikki työ olisi mennyt hukkaan.

    Täällä minä vain olen istunut sisällä ja katsellut ihanan aurinkoista ulkoilukeliä ikkunasta. Tai kävelinhän minä torstaina ekonomien kokoukseen ja tänään kauppaan, mutta niistä ei ole kuntoilumielessä mitään hyötyä. Harmittaa.

    CeBIT-bloggaaja

    Sain eilen kuulla, että pääsisin CeBITiin bloggaaja-statuksella. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta CeBITissä olisi. Viime vuonna kävin siellä ensimmäistä kertaa, ja reissu oli tosi mielenkiintoinen. Tällaiselle meikäläisen tasoiselle tekno-wannabeelle messuilla ei ole tarjota muuta kuin kiinalaisia härpäkkeitä, mutta Ilkan kyljessä pääsin tutustumaan tosi hienoihin uusiin ideoihin. Ilkka tuntee kentän niin hyvin, että bongaa satojen ellei tuhansien messuständien joukosta helmet.

    Mutta CeBITissä olisi kuntoilijalle mielenkiintoinen testauspaikka CeBIT RUN. Siinä juostaan 1-6 kertaa kolmen ja puolen kilometrin mittaista lenkkiä messuhallien läpi. Viime vuonna ehdin nähdä muutaman kilpailijan ja juoksu näytti tosi kivalta. Olisi hienoa juosta CeBITissä. Sitä ei moni tyttö tai poika teekään.

    Taitaa kuitenkin jäädä Saksan keikka väliin. Majoitus on näin myöhään kiven (veneen) alla ja lennotkin taitavat olla vähissä. Pitänee katsoa konferenssiesitykset netistä, ja blogata niistä kotona. Ehkä kuitenkin käyn juoksemassa viikon päästä keskiviikkona kympin ihan kunnon vauhtia. Jos siis virkistyn tästä matalapaineesta.

    Minä oon niin huono!

  • Mieli virkistyy, keho kevenee

    Tätä vuotta on kulunut pian kuusi viikkoa. Pieni perheemme on ottanut niskalenkin huonoista elintavoista, ja karistanut yhteensä palttiarallaa kuusi kiloa turhaa fläsää taivaantuuliin. Hiphei!

    Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten paljon askel kevenee, kun pudottaa pari, kolme kiloa ylimääräistä kuonaa. Kun aiemmin luulin vastaantulijoiden ajattelevan, että mitähän tuokin läskimakkara täällä lenkkipolulla pyörii haitolla, nyt potkaisen itse mielessäni puuskuttavaa lyllertäjää vauhtiin.

    Nyt kaikki lenkille ja puuskuttamaan! Se on kivaa ja siinä saa niiiiin hyvän mielen! Minä ja muut kuntoilijat kiritämme teidät kaikki vauhtiin!

    Parempaa ruokaa, enemmän unta

    Käytännössä kilojen karistaminen on vaatinut satsausta ruuanlaittoon. Meillä syödään nyt enemmän keittoja ja useammin ruokaisia salaatteja. Itse asiassa meillä syödään nyt paljon parempaa ruokaa kuin ennen.

    Silti runebergintorttu poikineen hulahti suusta alas, ja Ilkalle on maistunut muutama karkki. Kun kuntoilee, ja tekee järkeviä valintoja, voi joskus vähän herkutellakin.

    Minä olen ihan äärimmäisen tyytyväinen, että tämä elintapojen muutos onnistui taas samoilla opeilla kuin silloin kerran aiemminkin, kun maratonia varten treenasin. Kuka väittää, että paremman kunnon löytäminen ja ylimääräisten vyötäröpalluroiden pudottaminen on vaikeaa? Syöt vaan, ei vähemmän, vaan laadukkaammin, ja liikut enemmän. Piste. Helppoa kuin heinänteko.

    Ja sitten saa ja pitääkin nukkua enemmän, ja se on parasta mitä tiedän!

    Vesijuoksu-uimarit

    Kävin taas aamulla pikapulahduksella järvessä ja menin sitten vesijuoksemaan. Olen edelleenkin virallinen uimaradantukko vesijuoksijoiden keskellä. Mummot uivat koiraa vesijuoksuvyö korville nousseena, ja katselevat pahasti 40 vuotta itseään nuorempaa, joka ei tunnu etenevän mihinkään. Yksikin pappa vie  altaasta tilaa 3 x 2 metriä, kun sauvoo menemään vesisauvoilla makuuasennossa.

    En minä valita. Kaikki mahtuu polskimaan, ja hyvähän se on, että iäkkäämmätkin liikkuvat. Minä vaan ihmettelen sitä, miksi nämä mummot ja papat eivät mene suosiolla uimaan. Osalla ei edes ole vesijuoksuvyötä niin eikö silloin pystyasennossa juoksentelu vesisoikossa ole jokseenkin mahdotonta?

    Lieneekö sittten vesijuoksun ansiota, mutta alan saada niskalenkin myös selkäkivuista. Ylösnoustessa kävelen edelleenkin ensimmäiset askeleet könttyräasennossa, mutta sellaisia vihlovia kipuja ei enää ole. Olen huomannut, että kaikkein parasta liikuntaa selälle on moottorikelkkailu. Siinä tulee huomaamattaan tehtyä satoja kyykkyjä, taivutuksia ja ojenteluja, jotka kaikki laittavat selkänikamat liikkeeseen. Usko tai älä.

  • Ilotulitteet myyntikieltoon

    Tukes asetti tänään yli sata Suomen Ilotulite Oy:n ilotulitetta myyntikieltoon. Ihan vain mielenkiinnosta selvitin, mistä ilotulitteista on kyse. Listalla (xls) on monta tuttua nimeä.

    Nimissä herätti hilpeyttä se, että ilotulitteiden nimet voisivat ihan hyvin löytyä myös aikuisviihteen harrastajan DVD-kirjastosta. Raaka-Arska, Mahtitykki ja Jumbojytky voisivat edustaa karskimpaa kuvausta, kun taas Norsun töräys, Hulvaton Huligaani ja Rytkettä ja rytinää olisivat hieman leikkisämpiä versioita samasta asiasta.

    Fireworksphoto © 2006 Chris | more info (via: Wylio)

    Jokaiselle jotakin

    Pienemmille segmenteillekin löytyisi omansa. Lepakko, Herran pieksut, Venetsiasuihku ja Munakranaatti Eko löytäisivät varmasti nekin oman katsojakuntansa. Perinteisempää linjaa edustaisivat Kunkkutykki ja sen jatko-osa Jättitykki, Kanuuna, Super suuri sankari, Big One ja Kallen kanuuna.

    Eikä unohtaa sovi kerronnallisempaa ja romanttisempaa puolta: Happy time, Just married A, B ja C, Tulisuudelma Big ja Venus.

    Näitä elokuvia ei kuitenkaan vielä ole tehty eikä Suomen Ilotulite Oy varmasti suhtaudu suosiollisesti nimien käyttämiseen jatkossakaan. Tämä viesti on kirjoitettu ihan vaan huumormielellä 😉

  • 3 156 vuotta maailmanrauhan hyväksi

    Call of Duty Black Ops -peli julkaistiin 9. marraskuuta. Äsken sitä oli pelattu yhteensä 3 156 vuotta. Mitä jos sama aika olisi käytetty maailmanrauhan rakentamiseen, uusiutuvien energiamuotojen tutkimukseen, lääketieteelliseen tutkimukseen, mihin vaan?

    Viidessä vuorokaudessa ehtisi tehdä melko paljon hyvää, jos kaikki CoD-pelaajat kantaisivat kortensa kekoon. Aiko iso keko siitä syntyisi. En minä moralisoi enkä halveksu pelaajia. Päinvastoin. Moni stressaantunut mieli saattaa rentoutua pelaten ja on aina parempi sotia virtuaalivihollista vastaan kuin purkaa kiukkuaan eläviin ihmisiin.

    Tunti päivässä hyvää

    Tätä kirjoittaessa maailmassa oli 7 060 511 965 ihmistä eli yli 7 miljardia. Reaaliaikainen väestölaskuri tikittää joka minuutti meitä lisää.

    Mitä jos jokainen käyttäisi päivässä yhden tunnin toisen auttamiseen – lapset vähän vähemmän ja aikuiset enemmän? Siitä tulisi vielä melko paljon suurempi keko hyvää. 805 994 vuotta hyvää yhdessä vuorokaudessa!

  • Kalakuhina

    Julistin sodan lokeille. Taistelemme kaloista. Ihmettelin aamupäivällä rannasta kantautuvaa parsallusta. Luulin ensin, että lokit kiusaavat vesilintuja, mutta siellä olikin kalamarkkinat. Ilmeisesti kaikki Iso vesijärven kalanpoikaset ovat päätyneet tänään Rapurantaan. Rannassa käy hurja kuhina, ja järvi on mustanaan pikkukaloja. Puhelimella ei oikein saa kunnon kuvaa, eikä kuvasta kunnon käsitystä kalojen määrästä. Niitä on tuhansia!

    Yritin ottaa kalaparvesta videokuvaa Vadolla. Ehkä liikkuva kuva kertoo asian paremmin.

    — Post From My iPhone