Kuntoilu-uutisia

Moni on kysellyt selän kuulumisia. Kiinnostuneille tiedoksi, että olen edelleen selkärankainen enkä ihan vielä kokopäiväinen koukkuselkä noita-akka. Käytiin viime viikonloppuna Utajärvellä kelkkailemassa, ja moottorikelkkailu tuntui olevan parasta liikuntaa selälle. Kaikki muut paikat jumiutuivat ihan täysin, mutta selkäranka oli notkea kuin pajunvitsa.

Pyyhällettiin ensin Ilkan kanssa Utajärveltä Ylikiimingin suuntaan, mutta lunta oli niin vähän, että Ilkka ajoi pohjapanssarinsa sököksi kantoon. Noh, siitä viisastuneina lähdettiin toiseen suuntaan eli Rokualle. Rokuan maastoissa on aina lunta, ja niin tälläkin kertaa. Käytiin lopulta Vaalassa asti.

Kelkat kärryllä Ämmänsaareen

Seuraavana aamuna startattiin kelkat kärryssä kohti Ämmänsaarta. Nuhainen isä lähti mukaan. Isän nuha sai kyytiä, kun ”pikkureissulla” tuli lopulta mittariin 240 kilometriä. Käytiin nimittäin Hossassa mutka. Varsinkin länsipuolen paluureitti oli tosi hienossa kunnossa. Se oli aika vasta lanattu, leveä ja luntakin oli riittävästi. Meinattiin aluksi palata järvenselkää pitkin takaisin, mutta onneksi ei lähdetty hyiselle järvelle. Vaikka minä tössäytin puuhun, oli silti kivempi ajaa metsässä kuin järvellä.

Puuhunajossa ei ollut mitään vakavaa. Ajoin vain pienen nyppylän yli, ja jotenkin horjahdin sillä seurauksella, että sammutin vahingossa kelkan. Muut olivat kääntäneet mäen alla olevassa tiukassa kurvissa kaasulla, ja kun minulla kelkka ei käynyt, käännöskin jäi puolitiehen. Onneksi pystyin jarruttamaan niin paljon, ettei vahinkoa tullut. Hyvä, että muut edes hoksasivat ihmetellä, mihin minä oikein jäin.

Tasoharjoituksen tulos jännittää

Perjantaina maratonkoulussa oli tasoharjoitus. En ollut ennen moiseen osallistunut, joten hölmöyttäni kävin juoksemassa edellisenä päivänä vauhtilenkin surkeasti auratulla tiellä.

Tasoharjoituksessa mentiin 1,4 kilometrin lenkki neljä kertaa eri sykkeillä. Ensin mentiin rauhallisella peruskestävyys 1-sykkeellä 140, sitten aerobisella kynnyksellä 155, ja lopuksi vauhtikestävyyssykkeellä 165 ja lähes maksimisykkeellä 180. Aenaerobinen kynnys minulla oli syksyn testissä 171.Ideana oli, että kun samoilla sykkeillä juostaan kauden mittaan useita kertoja, joka kerralla pitäisi päästä pikkuisen nopeammin sama matka.

Huomasin, että peruskestävyyttä pitää lisätä. Jäin heti ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi viimeiseksi, ja seuraavalla kierroksella jo toiseksi viimeiseksi. Tanhuvaaran lenkin alkupuolella oli pitkä nousu, ja se oli minun ongelmani. Syke nousi aina ihan älyttömän korkealle, vaikka sitten alamäessä se laski nopeasti. Kun piti yrittää pitää syke tiettynä, ylämäkeen oli pakko löysätä vauhtia. Tuntui, että muut eivät joutuneet vaihtelemaan vauhtejaan niin paljon kuin minä tai sitten he huijasivat.

Viimeisellä maksimisykkeen lenkillä syke ei lähtenyt nousuun. Sain juosta niin paljon kuin jaksoin, eikä maksimi noussut mäessäkään yli 184. Jännä juttu että viimeisellä lenkillä saavutin tosi paljon edellä juosseita, vaikka kenestäkään en enää ohi päässyt.

Tasoharjoituksesta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Yritin tehdä sen mahdollisimman huolellisesti, että tulokset olisivat selvät.

Kahvakuulia ja tasapainolautoja

Meidän olohuone on ottanut askeleen kohti kuntoiluhuonetta. Talo alkaa näyttää siltä kuin siellä asuisi oikeita urheilijoita. Kahvakuulia on ilmestynyt pari lisää, nurkassa pyörii jumppapallo ja kaapin takaa pilkistää tasapainolauta. Olen kahlannut netistä välilevynrappeumatietoa, ja aina kehotetaan vesijuoksemaan ja tasapainoilemaan.

Tähän saakka selkätreeni on tuntunut raskaalta. Jos illalla treenaa, aamulla selkä on jäykkänä. Yritin mennä jäykkyyttä karkuun pilatekseen, mutta kurssi oli jo täynnä. Nyt olkkarissa on onneksi tilaa myös venytellä, joten sitä pitää lisätä ohjelmaan. Meillähän jo tanssitaan Kinectin tahtiin melkein joka päivä (paitsi niinä päivinä kun minä hermostun hävittyäni tanssibattlen).

Keskiviikosta lähtien viikko-ohjelmaan tulee myös vesijuoksua, kun Savonlinnan Seudun Ekonomien avantouintikerho starttaa, ja pulahduksen jälkeen aion mennä uimahallin lämpöön vesijuoksemaan.

Vielä kun uskaltaisi mennä maanantaisin ratsastamaan. Pilkkua on jo vähän ikävä.

Site Footer