Takajalat tulessa

Aloittelen uudelleen jo kertaalleen unholaan jäänyttä ratsastusharrastusta. Kävin eilen Vuohimäen ratsastuskoululla ratsastustunnilla ja siitä lähtien olen viettänyt tuskallisia hetkiä. Takapuoli ja varsinkin olemattomat reisilihakset ovat menneet totaaliseen juntturaan. Ei edes maraton saanut jalkojani tähän kuntoon. — Jännitti niin maan perusteellisesti ennen ratsastustuntia. Syke oli 104, kun kävelin ihanaisen Hanin luo. Jotenkin ihmeen kaupalla pääsin kampeamaan itseni ponin selkään. Hanin säkä oli kuitenkin 148 sentin korkeudella! Siitäpä sitten käyntiä ympäri kenttää ja melko pian jo ravia. Minulle näyttää kehittyneen 15 ratsastamattoman

Continue Reading

Hatunnosto perheenäideille

Takanani on nyt viikko ja kaksi päivää töitä Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksessa Savonlinnassa. En tiedä, johtuuko väsymys työhuoneen kylmyyden aiheuttamasta nuhasta vai surkeasta vuosi-maratonin-jälkeen-kunnostani, mutta olen ihan rättiväsynyt joka päivä kotiin tullessani. Väsynyt ja nälkäinen. Tuskin jaksan Ilkkaa halata, kun jo pitää äkkiä ryhtyä ruuanlaittoon, jos meinaa apetta vatsaansa saada ennen kuin uni vie voiton. En ymmärrä, miten perheenäidit jaksavat puurtaa kotiaskareita vielä normaalin työpäivän jälkeen. Kuinka kummassa itse pystyisin yhdistämään uran ja perheen, kun ei normaali toimistotyö yhdistettynä pienen

Continue Reading

Kesä – lyhyt oppimäärä

Kaikki alkoi siitä, kun ensin hermostuin täysin moottoripyörähommiin, uhkasin jättää kurssin kesken, vahingossa pääsin kuin pääsinkin käsittelykokeen heti ensi yrittämällä läpi, mutta ajoin inssissä miinaan. Tietäähän sen. Itkua, itkua ja vielä lisää itkua. Minä, joka oikeasti olen parempi tuolla liikenteessä kuin monet muut samaan aikaan autokoulussa kruisailleet, en päässyt inssiä läpi. En vieläkään ole keksinyt, missä minä ajoin suojatien eteen pysähtyneen auton ohi pysähtymättä, mutta uskottava se oli. Lisää ajotunteja oli taas luvassa ja hetken jo mietin, riittävätkö rahat enää

Continue Reading

Sählykakara

Täydellinen turhautuminen omaan mitättömyyteen viime perjantain sählyssä kaihertaa mieltäni edelleen. En taida rohjeta tänään sählyyn. Tiistain vuoron jo skippasin Kuopion matkan takia. En ymmärrä, mikä minuun taas meni. Olin ollut jo monta kuukautta kiltisti ja niellyt kiukkuni joka kerta, ja sitten ihan yhtäkkiä käämi paloi täydellisesti. Minusta sukeutui taas se kiukutteleva pikkutyttö, joka hakkaa mailalla lattiaa, kiroilee ja lopulta lähtee ovet paukkuen kotiin. Nyt en sitten ilkeä naamaani sählyssä näyttää. Olisi pitänyt pyytää heti koko porukalta anteeksi. Sanoinkin Ilkalle laittavani

Continue Reading

Site Footer