Ihan kiva lelu tämä iPhone, mutta toivottoman hidas kirjoittaa. Yhdellä sormella pitää tökkiä.
Ei ehkä minun juttuni, koska joskus oma nokialainenkin tuntuu hitaalta, muttei sentään näin hitaalta. Hyvä tällä on samoilla netissä, though.
Vuosi: 2008
-
Ilkan iPhone testissä
-
Blogi käymistilassa
Täällä Outin ideat -blogissa odotellaan nyt blogien jäsentymistä. Mieli tekisi kirjoittaa ratsastuksesta ja muista kivoista puuhista, mutta toisaalta haluaisin keskittyä puhtaasti ammatilliseen kirjoittamiseen. Nyt kun blogini on saanut lukijoita ja kommentoijia myös ammatilliselta puolelta, tuntuu hölmöltä tarjota heille samassa blogissa myös uutisia Pilkku-ponista.
Tuntuu, että kirjoitanpa kummasta tahansa aihepiiristä, petän joka tapauksessa puolet lukijoistani. Nyt varmaan Suvi ja Satu ja muut ovat jo lopettaneet blogini seuraamisen, koska heille se ei ole tarjonnut pitkään aikaan mitään. Jos tätä hiljaiseloa jatkuu pitkään, häipyvät myös muut lukijat.
Mitähän tässä olisi syytä tehdä? Ilkka on kovasti kannustanut minua bloggaamaan ihan säännöllisesti niin, että voisin kutsua itseäni bloggaajaksi. Se olisi kivaa ja haluaisin niin tehdäkin, mutta kun omatunto ei anna periksi blogata työaikana työasioistakaan ja kotona sitten taas ei enää jaksa ajatella työasioita ja tarttua kannettavaan.
Kadehdin niitä ihmisiä, jotka ehtivät lukea toisten blogeja ja kommentoida niitä. Eniten kadehdin niitä, jotka ehtivät kirjoittaa itse jäsenneltyjä ja ajankohtaisia blogiviestejä. Minä pystyn siihen näköjään vain matkoilla, mutta silloin tekstin tuottaminen tuntuukin sitten todella helpolta.
Työhuoneeni on lasiseinäinen terraario, ja minusta tuntuu, että ihmiset katselevat nenänvarttaan pitkin, jos tietokoneen ruudulla ei näy wordiä tai exceliä. Eivät he varmaan niin tee, mutta tuntumiset eivät ole järjenasioita. On hölmöä, että joutuu perustelemaan itselleen ja joskus myös muille, että jos yrittää tutkia sosiaalista mediaa, on välillä pakko tutustua siihen itsekin. Kaikki Second Life -tutustumiset on pakko jättää siihen, että muut ovat lähteneet töistä. Sarjakuvamainen ympäristö ei ole helpoin pala akateemisen yhteisön nieltäväksi.
Mutta valoisin mielin tässä edetään uutta vuotta kohti. Unohtui juhlia bloggaamisen vuosipäivää, joka oli muistaakseni joskus syyskuussa. Ehkä ensi vuonna sitten on uusi uljas blogi ja voin järjestää syksyllä 2009 kunnon blogipirskeet kaksivuotisen taipaleen kunniaksi! Siihen asti pitää tyytyä uusiin kokeiluihin eli videokuvaan, jota varten Ilkka antoi minulle aikaisen joululahjan – Creative Vadon. Tässäpä siis Pilkku-poni!
-
Hipiä kiiltää
Tehtiin viikonloppuna pikareissu Tallinnaan. Maisa ja Teemu olivat jo menneet perjantaina, mutta minä ja Ilkka vietimme romanttista perjantai-iltaa Helsingissä ja hypättiin Tallinnan lautalle vasta lauantaina.
Yritin varata koko porukalle kauneushoidot jo etukäteen, mutta en saanut yhtään aikaa. Harmitti vähän, mutta Maisan naamataulu silloin, kun me pölähdettiin vanhan kaupungin torille, kruunasi koko reissun. Ei niitä kauneushoitoja olisi enää edes tarvittu.
Oli tosi mukava reissu. Syötiin hyvin ja sitten mahat pystyssä kelloteltiin kylpylässä. Ihmetyttää, miten Tallink Spa & Conference -hotellin altaissa sai juoda drinkkejä. Aika irvokkaan näköistä, kun keskivartalolihava suomalaismies vetää kaljaa muovituopista ja sitten kuorsaa suu auki porealtaassa.
Ilkka tilasi meille Maisan kanssa Pina coladat ja itseänikin pelotti, että kookosliemi kippaa altaaseen ja jäljelle jää kiva vana kookoskokkareita. Toisaalta suihkulähteistä pärski vettä niin, että olutkin taisi laimeta ykköseksi, jos liian läheltä käveli.
Lillumisen jälkeen mentiin taas syömään 😉 Vaikka Tallinna oli pullollaan ööklubeja, oltiin koko porukka niin väsyneitä, että palattiin hotellille jo puolenyön jälkeen. Me nukahdettiin Ilkan kanssa molemmat vaatteet päällä. Ilkka otti ensin vaatteet nukkuvalta minulta ja minä sitten heräsin yöllä ja riisuin vaatteet nukkuvalta Ilkalta. Näin se yhteistyö pelaa!
Sunnuntaina oli sitten niin kaamea ilma, ettei kehdattu lähteä kaupungille. Käytiin vain pikaisesti kiertämässä Sadamarket. Omituisia veitsiä ja kaiken maailman tappovälineitä möivät ihan julkisesti. Suomessa ei saisi myydä sellaisia pelejä edes tiskin alta.
Pitää kehua, että Ilkka osti minulle iltapuvun! Tarvitsinkin mustan kokopitkän puvun ja nyt Ilkka sen minulle osti. On se ihana – molemmat.
Paluumatkalle lupailivat pienoista myrskyä ja minä petyin, koska laiva keinahtelikin rauhallisesti puolelta toiselle. Tai kyllä ihmiset kulkivat käytävillä laidasta laitaan, mutta kukaan ei törmäillyt, koska kaikki kulkivat jonossa samaan suuntaan. Ensin vasemmalle laidalle ja sitten oikealle ja taas kierros vasempaan ja niin edelleen.
Reissu oli tosi kiva ja voisin lähteä uudestaankin. Sitten pitää saada naamatauluun tupsutusta ja vartalolle kiinteytystä hoitolassa.
-
Bloggaamisen kurjuus
Hävettää myöntää, mutta julkaisin vasta nyt osan Matka alkaa verkosta -seminaarin muistiinpanoista. Eniten hävettää se, että muutin blogiviestien aikaleimoja… Vaikka tuntuu, että tein jotain rikollista, halusin välttämättä saada viestit aikajärjestykseen.
Nyt tuntuu pahalta.
Bloggaaminen on kivaa. Tykkään kirjoitella milloin mistäkin. Nyt kävelen ajansyöjien suossa eikä aikaa tunnu millään riittävän bloggaamiseen eikä oikein muuhunkaan. Kotityöt sentään saatiin tehtyä, kun oli melkein pakko.
Huomennakaan ei voi rentoutua, koska pitää lähteä Utajärvelle. En uskaltanut ilmoittautua edes sählyyn, kun en tiedä aikataulua. Sama juttu on sitten taas edes sunnuntaina. Ajetaan ehkä Ilkan kanssa peräkkäin kotiin. Minä kurautan komean punaisella Saabilla!
Maanantaina ei ole mitään, mutta tiistain ja keskiviikon olenkin sitten jo Hämeenlinnassa. Olikohan se vielä niin, että Ilkka lähtee reissuun sillä välin ja on koko loppuviikon? Saatan muistaa väärin.
-
Still alive
Hengissä ollaan, vaikka mitään ei ole kuulunut. Ei saanut Casino-poni maanantaina minua sairaalaan eivätkä edes MAR-kurssilaiset tiistaina syöneet minua elävältä. On vaan ollut niin kovin kiire, etten ole ehtinyt blogata. Minulla olisi vielä viime viikon Helsingin seminaaristakin muistiinpanoja julkaisematta.
Tässä työkiireiden lomassa lupaan, että julkaisen illalla viimeiset seminaarikirjoitukset, hevostelutarinaa ja kokemuksia Kuopion opetuskeikasta.