Kirjan jälkeen

Kuukausi: lokakuu 2007

  • Muistilappu wordiin?

    Luen parhaillaan yhtä melkoisen hyvää gradua, josta minun pitäisi antaa kommenttini pikapuoliin. Sain gradun liitetiedostona, ja koska olen muutenkin pyrkinyt eroon printeistä, luen gradua koneelta. Nyt ongelmaksi on tullut muistiinpanojen tekeminen.

    Tähän on varmasti jokin ratkaisu olemassa, mutta en keksi sitä nyt yöllä. Olisipa kätevä, jos saisi liimattua post-it -lapun tekstidokumenttiin. Silloin kommentin voisi kirjoittaa suoraan siihen, ja gradun tekijä voisi sitten ratkaista, huomioiko sen vai ei. Nyt pitää joko kirjoittaa sähköpostiin, miltä sivulta asia löytyy ja mitä siitä kommentoi, tai kirjoittaa kommentti suoraan tekstiin ja merkitä se niin, että tekijä varmasti huomaa ainakin poistaa ylimääräiset töherrykset. Voisihan sitä käyttää alaviitettäkin, mutta se on liian monimutkaista.

    Gradut ja väikkärit ovat liian pitkiä dokumentteja käsiteltäväksi koneella. Tykkään kirjoittaa muistiinpanot ja kommentit suoraan tekstikohtaan paperin laitaan, mutta miten se tehdään sähköiseen versioon? Liimaanko post-it -laput kannettavan näyttöön;) Powerpointissa on jokaiseen slideen liitettävä notes-mahdollisuus, mutta onko sellaista wordissä? Ilmeisesti joissakin outlook-versioissa on, mutta sitä en edes käytä.

    Osaan tehdä elämäni vaikeaksi, vai?

  • Talvitamineissa lenkillä

    Olin aamulla innoissani, kun tiesin, että kerrankin pääsisin naisten sählyvuorolle, mutta surkujen surku, kun nyt onkin syysloma eikä pelaajia tullut riittävästi. Harmitti vietävästi. Aluksi ajattelin mennä salille sählyn sijaan, mutta tajusin, että siellä olisi neljän aikaan iltapäivällä mieletön ruuhka. Siksi päätin siirtää salitreenin iltaan. Kävin jopa viemässä salikamat laitokselle, jotta voisin juosta kämpiltä Microteknialle treenaamaan ja sitten takaisin.

    Niin siinä sitten kävi, että kello oli yli kahdeksan ja minä olin edelleen kotona. En kehdannut enää lähteä salille, mutta jotain oli pakko tehdä, ettei vatsamakkarat ottaisi samaa tilavuutta kuin viime vuonna tähän aikaan.

    Vetäisin päälleni samat kamat kuin viime talven lenkeillä ja lähdin mukavan raittiiseen syysilmaan. Ei ollut yhtään liikaa päällä. Miten onkin mahdollista, että pärjäsin talvella täsmälleen samoilla tamineilla, jotka nyt syksylläkin tuntuivat ihan mukavilta? Taitavat olla viisaat oikeassa, kun ovat kiitelleet kerrospukeutumista.

    Olen päättänyt olla miettimättä liikaa harjoitusohjelmia nyt syksyn aikana. Parempi pitää mieli virkeänä ja juoksennella se, mikä hyvältä tuntuu. Niinpä kirmasin välillä spurtteja, välillä rauhallista sykkeentasausvauhtia ja vedin jopa viisiminuuttisen tekniikkaharjoituksen. Juoksutuntuma on kateissa, sille ei kai voi mitään, mutta lenkin jälkeen oli sama euforinen olo kuin ennenkin.

    Mieliala laski oikeastaan vain kerran eikä juoksulla ollut mitään tekemistä sen kanssa. Joku oli jo muuttanut ”minun asuntooni” ja laittanut sinne kauheat vihreät verhot! Miksi vihreät, kun asunto oli muuten vanilja-harmaa-musta ja ripaus kultaisia mosaiikkilaattoja keittiössä? Turhaanpa minä sitä asuntoa enää murehdin. Peruutin tänään lainaneuvottelunkin. Ei persaukisen kannata ottaa enää lisää lainaa huolekseen. Siispä katse tulevaan ja hymyä suupieleen!

    Sykemittarin paristo vetelee viimeisiään ja antaa virhelukemia. En aio vaihtaa siihen paristoa, sillä saan huomenna uuden mittarin käyttööni. En ole vielä raskinut ostaa tulevaan Suunnon mittariini PC-podia, mutta pitää toivoa sitä vaikka joululahjaksi.

    Joka tapauksessa tämän päivän urheilumerkintä on seuraava: tunti 6 minuuttia keskisykkeellä 151 ja maksimilla 182, kulutus 615 kcal.

    Minulla taisi jäädä lauantaina merkitsemättä salitreeni. Silloin en muistanut ottaa mukaani sykemittaria, joten muita merkintöjä ei ole. Aikaa meni reipas tunti ja tein puolivälissä ohjelmaa viisi minuuttia aerobista harjoittelua kuntopyörällä. Alkuun ja loppuun vielä kymmenminuuttiset crosstrainerilla. Kävin koko kehon läpi, mutta painotin keskivartaloa. Korsetti kaipaa treeniä, jotta ensi keväänä kulkee taas maraton.

  • Boxista pinkkiin

    Ilme muuttui pinkin värin myötä iloisemmaksi ja viehkeän naiselliseksi, kiitos murun:) Värimuutos aiheuttaa vähän lisätöitä, kun näyttää muru laittaneen näkyville myös julkaisut-sivun, johon ei ole mitään täytettä. Jospa joskus lukuseminaariabstrakti kehittyisi oikeaksi julkaisuksi.

    Salitreeni jäi taas väliin, kun intouduin jatkamaan hommia vielä illalla. Nyt jyskyttää päätä eikä uni tule. Ehdin kuitenkin vilkaista ja alustavasti miettiä lääkeliiketoiminnan harjoitusta ensi viikolle. En ole ainoa kauppatieteilijä ryhmässä, mutta näyttää olevan todella hankala iskostaa muille ryhmäläisille päähän, että uusi palvelu maksaa aina jotain jollekin. Tuntuvat ajattelevan, että eihän uudesta liikeideasta mitään kuluja ole…

    Meidän pitäisi miettiä rahoitusta ja hinnoittelua eivätkä kumpikaan ole minun erityisvahvuuksiani. Pitää yrittää keksiä jotain, mutta en todellakaan aio ottaa vastuuta koko ryhmän kaupallistamissuunnitelmasta. Edelleen kiroan sitä, kun menin ilmoittautumaan koko kurssille. Turhaa työtä, mutta luennot ovat tähän saakka olleet ihan ok.

    Laitoin avoimeen yliopistoon laskun ikääntyvien yliopiston luennoista eli tämän päivän raha-anomusten kiintiö on nyt täynnä. Yksi Liikesivistysrahastoon, yksi laitokselle ja yksi avoimeen yliopistoon.

    Jatkoin vielä illalla 30Boxes-kalenterin päivitystä. Olen painellut varmasti kaikkia nappuloita enkä ole enää yhtään varma, saako koko maailma nyt seurailla omaa kalenteriani. Eipä siellä mitään salaista ole.

    Kalenteria täyttäessäni huomasin, että EBRF:n lopullinen paperi pitää lähettää marraskuun loppuun mennessä. EMAC:iin en viime kerralla päässyt, mutta voisihan sitä kokeilla ensi keväänä uudestaan, kun se järjestetään tutussa kaupungissa Bristolissa. EMAC:iin ottavat mieluummin määrällisiä tutkimuksia, joten voisi miettiä Jarin kanssa yhteistä paperia. Pitäisi ehtiä jossakin välissä lukea Jarin työ. Ja Annen gradu. Ja Tuulan paperi. Voi ei…:(

    Yritin epätoivoisesti järkätä itselleni illalla sellaisen mikä lie -teknokotkotus jotain RSS ja sellaista. Minulla on muutamia journaleja ja uutisryhmiä, joita yritän seurailla parhaani mukaan. Olisi tosi helppoa, jos ne kaikki löytyisivät samasta paikkaa ja voisi yhdellä vilkaisulla nähdä uusimmat päivitykset. Ilkka yritti neuvoa puhelimessa ja minä yritin itse selvitellä asiaa, mutta jyskytys kävi päässä liian voimakkaaksi. En tajunnut.

    Lopulta en muuta keksinyt kuin kokeilla parilla journalilla Google Readerissa. Olisin halunnut kaikki oikeastaan omille sivuilleni Googleen, mutta se näytti tosi hölmölle. Bloglinea en tajunnut ollenkaan. Syöttelin sinne muka joitakin mitä lie -syötteitä, mutta se narisi jatkuvasti, ettei siellä ole mitään näytettävää. Sen yhden Ilkan ehdottaman lukijan nimen ehdin jo unohtaa ennen kuin kokeilinkaan. Se olisi ollut suomenkielinen, joten olisin voinut ehkä ymmärtää edes kielen. Nyt tämä tyttö tuntee itsensä tosi tyhmäksi, mutta ehkä ”kunnon kuuden tunnin” yöuni selvittää pään ja ongelman.

  • Elämä 30 laatikkoon

    Olen käyttänyt tänään melkoisen tovin uuteen 30Boxes-kalenteriini. Menee uskomattoman kauan kopsata merkinnät puhelimen kalenterista toiseen kalenteriin. 30Boxes ei taida olla ihan parhaasta päästä ilmaisia kalentereita, koska se on jumittanut tänään ainakin kolme kertaa.

    Harmittaa, että kaikki kalenterin teemat ovat ihan törkeitä. Miksihän kaikki haluavat sinisävyisiä teemoja? Sitten jos joku haluaa vaihtaa väriä niin seuraavat kaksi vaihtoehtoa ovat vihreä ja pinkki. Mikään näistä ei kuulu erityisiin suosikkeihini eikä aika ja kärsivällisyys riitä tekemään omaa teemaa.

    Joku voi nyt tietenkin tökätä minua sormella kylkeen ja muistuttaa, että niinhän tämä blogikin on sinisävyinen. Niin onkin, mutta se johtuu vain siitä, etten osaa muuttaa tätä miksikään eikä ole tullut kysyttyä apua Ilkalta. Eilen oli puhetta, että tämän voisi muuttaa rintasyöpäkuukauden kunniaksi pinkiksi. Mitenhän sekin jäi muuttamatta? Hyvän asian takia kestäisin pinkkiä pari viikkoa.

    Niin se on vain päivä luiskahtanut käsistä. Työpöytä on siivottu, mutta siitä huolimatta minä olen edelleen yövaatteissa ja teen selkä mutkalla töitä peiton alla sängyssä. Arvasin jo eilen, että tästä päivästä tulee hyvä ja aktiivinen. Olen ehtinyt tehdä muutoshakemuksen Liikesivistysrahaston apurahasta, anoa rahoitusta Uuden-Seelannin matkaan laitokselta, muokata lukuseminaariabstraktin julkaisukuntoon, muuttaa merkinnät kalenterista toiseen ja jopa pessyt koneellisen pyykkiä. Vielä pitää etsiä Ilkalle muutama tuotteistamismalli ja käydä salilla. Sitten päivä on niin sanotusti pulkassa.

  • Elämäni upein maali!

    Sähly kulki tänään hyvin paitsi, että nenästäni tipotteli jatkuvasti verta. Ilmeisesti flunssa vetelee nyt viimeisiään ja ärsyyntyneet limakalvot vain vihoittelivat.

    Tein heti alkuminuuteilla mahtavan maalin! Meille on tullut uusi työntekijä ja hän syötti minulle varmaan vahingossa maalin kulmalle, josta minä löin pallon sisään suoraan ilmasta. Perustelen tämän vahinkosyötön sillä, ettei sama tyyppi pahemmin syötellyt pelissä. Harmillisen itsekäs pelaaja, mutta jospa se johtui vain siitä, ettei hän tunne vielä porukkaa eikä meidän pelitaitojamme.

    Meillä on muutamia herrasmiespelaajia mukana, jotka aina huomioivat myös naiset. Ei meidän naispelaajissa mitään vikaa ole. Erityisesti peleissä olemme kuin ärhäkät terrierit ja Anu kertoikin joutuneensa jäähylle viimeisimmässä KSS:n pelissä.

    Joka tapauksessa olemme tottuneet saamaan syöttöjä hyviin paikkoihin. Tuntuu, että meihin luotetaan melko tavalla. Kun uusi miespelaaja ilmestyy kentälle, häneltä on turha odottaa tällaista luottamusta. Nyt yleistin liikaa ja tein miehistä stereotyyppisiä hirviöitä. Onneksi poikkeuksiakin on ja kaikki muutkin ovat aina oppineet pelaamaan herrasmiessäännöillä.

    52 minuuttia, 502 kcal, aug 154, max 197.