Kirjan jälkeen

Kuukausi: marraskuu 2007

  • Raihnaisena raahustaen

    Kävin lenkillä. Oli upea syyssää. Aurinko hymyili pilvenraosta ja kirpeä syysilma puri puskipäistä. Kädet olivat ihan jäässä, koska hyvät juoksuhanskat jäivät Kuopioon. Onneksi oli pipo.

    Mutkittelin Savonlinnan katuja ja välillä olin vähän hukassakin. Olin aikonut käydä juoksemassa uuden ABC:n kohdalla, mutta juoksinkin Kellarpellon risteykseen asti eli ehkä jopa 300 metriä pidemmälle! Jos gepsi jaksoi mukana, matkaa tuli vähän reilu 15 kilsaa. Vauhti oli tosi hidas, kun matkaan meni aikaa tunti 53. Näin keskinopeudeksi tuli 7 min 20 s / km. Keskisyke oli ihan peruskestävyyden alarajalla eli 144. Maksimisyke oli jossakin spurtissa 186. Harjoitusvaikutus jäi 3,4:ään. Paloi ihan kiitettävästi kilokaloreita – 716.

    Hidas vauhti johtuu osittain siitä, että päätin jo lähtiessä juosta rauhallisesti ja nautiskellen, vaikka sitten välillä kävellen. Toinen syy on kuitenkin paljon ikävämpi. Tunsin heti parin kilsan jälkeen pistoksen oikean säären sisäsyrjällä siinä, missä kipua on tuntunut koko syksyn ajan. Se ei haittaa juoksua lainkaan, mutta tuntuu ilkeältä. Nyt sitten kaiken lisäksi alkoi sattua vasempaan nilkkaan. Ehkä sitä tulee varattua enemmän toiselle jalalla, kun jo alussa sattuu toiseen ja siksi nilkka alkoi vihoitella loppumatkasta.

    Ajattelin pitää taas parin päivän juoksupaussin, ettei kroppa prakaa näin ylimenokaudella. Huomenna voisin vaikkapa mennä kuntosalille ja sitten uimaan. Vesijuoksulla saa varmasti hyvin tämänpäiväiset kuonat liikkeelle lihaksista.

  • Tunteja tiellä sain asfalttia niellä

    Tuhansia töitä, valvottuja öitä
    Viikkoja tiellä, saan asfalttia niellä
    Silmiä painaa, ei uni anna lainaa
    Hei rekkamies, mikä pitää miehen tiellä

    Matti Esko – Rekkamies

    Eilen oli rekkamiesolo, kun ajoin Utajärveltä Savonlinnaan. Minun Toyotani on enemmän traktori kuin rekka eikä sillä kannata joutua onnettomuuteen. Menee ruttuun kuin rusina ja kuski siinä samalla. Pienemmässäkin kolarissa on vaarana jäykkäkouristus, jos ruosteinen pelti viiltää haavan hipiään.

    Kahdet pyhät olivat saaneet liikkeelle muitakin autoilijoita, mutta ihan sujuvastihan tuo matka taittuu oman kullan luo. Matalapaine rauhoittui kilometrien kuluessa ja nyt ei paina enää pienet murheet. Isojakin huolenaiheita on, mutta ei ne murehtimalla ratkea. Nyt on kaiken kaikkiaan hyvä olo. Ellikin sai pitää henkensä ja Enkka leikataan tänään. Kaikki menee varmasti hyvin.

    Heräsin tähän aamuun Ilkan puhelinten räminään, mutta Ilkan herättelin lempeästi. Kiitokseksi sain valtavan takun tukkaani, kun mies pyöritteli hiuksiani sormensa ympärille. Saksiahan siinä tarvittiin, mutta ei pienen tupsun uhraaminen tällaisessa kuontalossa näy. Katselin kuitenkin jo kampaamoja täällä Savonlinnassa, mutta en vielä soittanut yhteenkään.

    Pitäisi lähteä lenkille, mutta kaurapuuro painaa vielä vatsassa. Ei ole kiva juosta puuromasulla. Pitää odotella hetki, mutta vatsamakkaransulatuslenkille on mentävä. Jotenkin ei nyt taas saa kiinni luentojen tekemisestä. Viikonloppu oli sellaista hursakkaa, että tekisi mieli vähän rauhoittua ennen työntekoa.

    Lauantaina käytiin vanhempien kanssa Rovaniemellä moottorikelkkanäyttelyssä. Eipä siellä ihmeitä näkynyt. Uudet kelkatkin on nähty moneen kertaan esitteistä ja netistä, mutta kyllä Yamaha oli silti vielä paljon rumempi livenä kuin kuvissa 😉

    Paluumatkalla pysähdyimme Enkan luona Kemissä. Sain häneltä lahjaksi pieneksi käyneen lammasturkin. Epäilin etukäteen, että kyseessä on taas telttamalli, mutta koko olikin 34 ja sopi minulle kuin nakutettu. Enkka kertoi, että turkki on ollut pukupussissa ainakin kymmenen vuotta. Todennäköisesti turkki on saanut olla rauhassa vähintään tuplaten, sillä ei Enkka minun muistini mukaan koskaan ole ollut kokoa 34 😉 Mukava pyöreä täti-ihminen tämä Enkka-täti.

    Turkki on lampaan värinen, mikä minusta tarkoittaa samaa kuin likaisen valkoinen. Sille pitää tehdä jotain. Pitää nyt ensin odotella lumentuloa ja yrittää putsata sitä lumihangessa. Jos se ei auta, pitää viedä se pesulaan ja jos sekään ei tuo kaivattua tulosta, pitää kysellä, voisiko sen värjätä tummemmaksi. Nyt se näyttää lähinnä likaiselta. Pitkä takki ei oikein istu tällaiselle lyhyenlännälle tyllerölle, joten turkkia voisi ehkä vähän lyhentää. Pitää nyt miettiä, mitä sillä tekisi. Ei kestä kauaa mietiskellä tässä ruokapöydän ääressä. Pakko lähteä lenkille tai muuten lainavaatteetkaan (l. -turkit) ei mahdu päälle.

  • Hetan kanssa lenkillä

    Käytiin pitkästä aikaa Hetan kanssa lenkillä. Innostuin lenkkeilemään, kun Elli-koira ei saanut tänään lopetustuomiota. Elämä jatkui Ellillä ja minulla on nyt ainakin yksi huolenaihe vähemmän. Hetassa riittää virtaa vielä moneen lenkkiin ja moneen koiravuoteen.

    Sykemittari tökki taas. En yksinkertaisesti osaa käyttää sitä harjoituksen aikana. Suunnon nappulat ovat ihan epäloogiset ja tälläkin kertaa keskeytin harjoituksen moneen otteeseen. Ärsyttää tuollainen.

    Aluksi mittari ei ottanut lainkaan mukaan gepsiä. Se kyllä löysi GPS-PODin, mutta jostakin syystä se ei tarttunut mukaan, kun harjoitus alkoi. Piti pysähtyä, keskeyttää harjoitus ja aloittaa uudelleen. Alkuun näytti, ettei se vieläkään käynnistynyt, mutta parinsadan metrin jälkeen gepsi heräsi. Onneksi heräsi. Olin hilkkua vaille kääntyä kotiin ja lähettää koko roskan tehtaalle. Muutenkin on niin vaikeaa lähteä lenkille, ja jos sitten ei edes välineet toimi, menee hermot.

    Juosta sytkytettiin Hetan kanssa mittariin 6,33 kilsaa (plus se puolikas, joka missattiin alussa) aikaan 38,5 minuuttia eli kilometrivauhdiksi tuli noin 6 minuuttia 5 sekuntia. Harjoitusvaikutus nousi 3,4:ään. Maksimisyke oli 175 ja keskisyke 150. Kilokaloreita palaa jostakin syystä tosi vähän tai sitten tämä mittari mittaa ne eri tavoin kuin Polarin mittari. Kulutus oli vain 233 kcal, mutta olihan toki harjoituksen kesto lyhyt. Mittarin näyttämä keskinopeus oli 9,8 km/h.

    Lenkin jälkeen oli hyvä olo. Lenkkivauhti tuntui itse asiassa paljon todellisuutta kovemmalta, ja ihmettelinkin, miten en hengästynyt. En vaan, piru vie, onnistunut saamaan näkyviin sykettä koko lenkin aikana. Siitä olisin tiennyt juoksevani liian hitaasti. Eikä mittari näytä edes kilometrivauhtia vaan ainoastaan nopeuden, jota en osaa tulkita kesken lenkin. Pitäisikö minun lukea käyttöohjeet? Ilman gepsiä löydän sykkeen ja muut lukemat ihan hyvin, mutta GPS sotkee näytön. Tekeekö sykemittarilla, joka ei näytä sykettä harjoituksen aikana, oikeastaan mitään? Okei, kohta joku kommentoi ja kertoo, miten saan sykkeen näkyviin, ja taas tunnen oloni hölmöksi. Muistaakseni Savonlinnassa onnistuin saamaan mittarista irti myös sykkeen, vaikka GPS oli päällä.

    Oikean jalan säären sisäsyrjällä oli taas ikävä tuntemus. Ihan kuin sääriluun reuna hankaisi johonkin. Se pistää vähän nilkan yläpuolelta, mutta ei juurikaan haittaa askellusta. En tunne sählyssä tällaista kipua koskaan. Pitää seurata tilannetta.