Kirjan jälkeen

Kuukausi: marraskuu 2007

  • Perussählyä

    Sähly ei ehkä kulkenut tänään parhaalla mahdollisella tavalla. Eniten ihmetyttää, miten vähän kulutin sählysäntäilyllä. Suunnon mittari näyttää varmasti paljon pienempää kulutusta kuin Polarin mittari. En muista koskaan aiemmin jääneeni perjantain sählyssä vain 434 kilokaloriin. Syke oli kuitenkin ihan normaali: keskisyke 162 ja maksimi 187. Peliaika oli ehkä hieman lyhyempi kuin tavallisesti, 54 minuuttia, kun piti säätää joukkuejakoa.

    Maalihanat eivät auenneet, mutta toivottavasti edes paikat aukesivat. Menin jotenkin totaalisen jumiin Savonlinnan kuntosalirehkimisestä. Hyvä, että saan hiukset harjattua, kun kädet eivät tahdo nousta hartialinjan yläpuolelle. Ilkan jumi taisi tarttua minuun.

    En ole tänä syksynä onnistunut telomaan vielä kertaakaan nilkkojani sählyssä *koputtaa puuta*. Juoksun jälkeen nilkka vihotteli pari päivää, mutta nyt se tuntuu olevan kunnossa. Hyvä niin. Huomenna voisi taas yrittää raahautua salille ja sunnuntaiksi voisi ottaa ohjelmaan pitemmän rasvanpolttolenkin, jos kiire antaa sen verran myöten.

    —

    Unohtui mainita eilen, että harjoitusvaikutus nousi vitoseen.

  • Antoisaa matalapainetta

    Oli aktiivinen päivä väikkärin suhteen. Ensin palaveerasin kärkituoteprojektin vuoksi ja sitten tein yhden tosi mielenkiintoisen haastattelun hyvän ruuan ääressä. Olin tosi tyytyväinen molempien antiin. Kaiken muun hyvän lisäksi kävin esittäytymässä Kuopion bioklusterin grand old manille. Kirjoitan näistä tarkemmin toiseen viestiin.

    Hyvän tuulen sanotaan tarttuvan, mutta nyt meni kyllä hyväntuulisuus hukkaan. Tutkimuksellisesti tosi antoisa päivä tipahti tavallisen arkipäivän tasolle, kun toisella oli huono päivä ja paha mieli. Sitähän se on – ylä- ja alamäkeä. Kyllä ylämäkipäivien pitäisi olla vähintään yhtä arvokkaita. Ylöshän pääsee vaikka avaruuteen, mutta alas vain maapallon ytimeen.

    —

    Kirjoitin yllä olevan tekstin puolisen tuntia sitten. Nyt tulin toisiin aatoksiin. Oma hyvä tuuleni on voimakkaampi kuin toisen huono olo. Pieni notkahdus ei vie koko intoani. Väikkärini on kauan kärsinyt innostuksen ja motivaation puutteesta, ja tänään muistin taas, miksi se on minulle tärkeä asia. Tällä ilolla jaksan taas pitkään, ja ennemmin tai myöhemmin oma iloni tarttuu myös muihin.

    Viime viikolla uin itse mustissa vesissä. Eivät sairaat ole parantuneet tai kysymykset saaneet vastauksia, mutta tajusin, etten ainakaan helpota omaa oloani murehtimalla tekemättömiä töitä. Työ kerrallaan olen kiiruhtanut eteenpäin. Olen joutunut tinkimään laadusta joissakin asioissa, mutta ne tärkeimmät olen mielestäni onnistunut tekemään hyvin, ja se riittää nyt, kun kaikkeen ei yksinkertaisesti ole aikaa.

  • Milloin maailma sairastui?

    Tämä on surullinen päivä suomalaisille.

    Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa on tapahtunut ampumavälikohtaus. Oppilaiden mukaan kaksi oppilasta ja rehtori olisi kuollut. Poliisi ei ole vahvistanut tietoja YLE Uutisille. Ainakin neljää ihmistä on ammuttu.

    YLEn uutiset

  • Kuin vesinokkaeläin

    Tänään tein yhdistelmäharjoituksen, jota voisi nimittää myös hyvän mielen treeniksi. Kävelin Casinolle, kävin salilla, vesijuoksin ja lopulta lilluin kylpylän poreissa ja saunassa.

    Kokonaiskestoksi ilman noita lillumisia tuli tunti 52 minuuttia, mutta siinä on vartti myös siirtymisiä huoneesta toiseen ja vaatekerrasta toiseen. En hoksannut pysäyttää mittausta välillä. Harjoitusvaikutus oli vain 2, mutta pitäähän sitä joskus tehdä löysempiäkin treenejä. Keskisyke oli kaikista tauoista huolimatta 103 ja maksimi 166. Kilokaloreita paloi 295. Tosi vähän, mutta jotain sentään.

    En kävellyt ihan hirveätä voimakävelyvauhtia vaan ihan normaalin reipasta lenkkeilykävelyä. Kylpylän kuntosali oli vähän vanha, mutta ihan toimiva eikä siellä ollut kuin yksi kuntoilija. Toinen kuntoilija tuli vähän myöhemmin ja sittenpä olikin harjoitus pilalla. Joku kuntoutuksessa oleva mummo tuli sinkuttamaan kuntopyörällä. Olisi pitänyt laittaa hikisukka mumpsin suuhun. Hän pulitti koko ajan!

    Pelkäsin tosissani, että nyt sattuu mummoa leukaan, kun hän nosti viiden kilon puntin noin 80 ikävuoden haurastuttamille käsivarsilleen suoraan pään yläpuolelle. Kädet tärräsi sekä mummolla että minulla, kun pelkäsin, että joudun kohta soittamaan ambulanssin. Yritin kohteliaasti neuvoa mummoa ja varoitella liian kovista painoista. Tämä tapaus vaan sattui olemaan oikea teräsmummo ainakin omasta mielestään. Oli kuulemma käynyt jo hieronnassa, jumpassa ja oli vielä kuntosalin jälkeen menossa vesijumppaan. Herttiläinen. Eiköhän tuossa iässä olisi syytä jo panostaa iltapäivätorkkuihin ja herkutteluun.

    Sain kuitenkin mummon ängettyä ensin pois reisiprässistä ja lopulta koko salilta. Siinä vaiheessa oli itseltä jo treeni-ilo kadonnut ja kohta hipsin itsekin kylpylän puolelle.

    Kylpylässä minua odotti oikea adonis. Oma muruhan siellä sai kerrankin ottaa minut syliinsä ja kantaa. Kuivalla maalla sitä ei saa tehdä. Muutaman vesijuoksuspurtin, saunomisen ja porekylvyn jälkeen lihakset olivat ihan poikki. Takapuoli tutisi rasituksesta vielä monta tuntia myöhemmin ja niinhän siinä kävi, että nukahdettiin Ilkan kanssa molemmat sohvalle. Ilkka tuossa parhaillaan heräilee… Kello onkin jo puoli yksi ja on Ilkan ja Outin nukkumaanmenoaika.

  • Yksiön jengi

    Suunnittelen tässä lääkealan liiketoiminnan esitystä – ei kai sitä luennoksi voi sanoa, vaikka oppitunnin kestääkin. Otin kupin kahvia ja kyselin Suvin kuulumisia. Suvi ja kummikoirani Aatu muuttavat parin viikon päästä Kuopioon. Siinä on yksiö ratketa rappauksistaan, kun kaksi naista ja yksi labbis asuttavat 30 neliön lukaalia.

    Suvi on vähän vaatefriikki. Kaapit tursuavat vaatteita. Minun luonani eivät tursua, kun ei ole niitä kaappeja. Pitää suorittaa vähän uudelleenjärjestelyjä kämpillä ennen kuin Suvi mahtuu asuntooni. Tietokonepöytä pitää purkaa ja vanha näyttö täytyy laittaa kierrätykseen tai kierrättää vanhemmille. Pöydän tilalle pitäisi jostakin keksiä Suville oma kaappi.

    Olen asunut yksin seitsemän vuotta. Sitä ennen asuin muutaman kuukauden Englannissa neljän kämppiksen kanssa. Ei ainoasta lapsesta ole jakamaan asuntoaan ainakaan neljän ihmisen kanssa. Kun heti opiskelujen alkuun asuin ensin solussa kahden muun opiskelijan kanssa ja sitten Jupen kanssa yksiössä, tuli ainakin opiskeltua tosissaan. Lojuin yliopistolla niin pitkään kuin kirjasto tai akvaario – tietokoneluokka – olivat auki. Sitten raahustin hitaasti kämpille.

    En ole koskaan jakanut asuntoa Suvin kanssa. Siitä voi tulla ihan hauskaa. Aatu on yksi hölmöläinen, mutta ei meidän omatkaan koirat ihan nerokkaimmasta päästä ole olleet. Ja pitäähän sitä yksi ”mies” talossa olla! Se vaan, että oma mieheni ei oikein voi vierailla koirankarvaisessa asunnossa, vaikka häntä takuulla houkuttelisi ajatus nukkumisesta kahden naisen välissä 120-senttisessä sängyssä! Ei vaan myönnä sitä, lurjus 😉

    Tärkeintä on nyt, että Suvi saa asiansa kuntoon. Olisihan se aivan älytöntä jäädä yksin koiran kanssa jonnekin helkkarin Säkylään, josta ei tunne ketään. Suvi on kaiken muun lisäksi vielä työnhakukiellossa Tehyn lakon vuoksi. Pirskaleen tehyläiset sotkevat ahneudellaan tavallisten ihmisten elämän. Anteeksi vaan, mutta en ymmärrä nimilistojen keräystä. Järjestävät varmaan herkkukoriarpajaiset listoillaan. Ja arpa numero 12 314 voittaa superhypermarketin tarjoaman herkkukorin! Siinä sitä on makaroonia purtavaksi, kun palkka, se pienikään, ei juokse.

    Tulipahan tuokin nyt sanottua.