Kävin lenkillä. Oli upea syyssää. Aurinko hymyili pilvenraosta ja kirpeä syysilma puri puskipäistä. Kädet olivat ihan jäässä, koska hyvät juoksuhanskat jäivät Kuopioon. Onneksi oli pipo.

Mutkittelin Savonlinnan katuja ja välillä olin vähän hukassakin. Olin aikonut käydä juoksemassa uuden ABC:n kohdalla, mutta juoksinkin Kellarpellon risteykseen asti eli ehkä jopa 300 metriä pidemmälle! Jos gepsi jaksoi mukana, matkaa tuli vähän reilu 15 kilsaa. Vauhti oli tosi hidas, kun matkaan meni aikaa tunti 53. Näin keskinopeudeksi tuli 7 min 20 s / km. Keskisyke oli ihan peruskestävyyden alarajalla eli 144. Maksimisyke oli jossakin spurtissa 186. Harjoitusvaikutus jäi 3,4:ään. Paloi ihan kiitettävästi kilokaloreita – 716.

Hidas vauhti johtuu osittain siitä, että päätin jo lähtiessä juosta rauhallisesti ja nautiskellen, vaikka sitten välillä kävellen. Toinen syy on kuitenkin paljon ikävämpi. Tunsin heti parin kilsan jälkeen pistoksen oikean säären sisäsyrjällä siinä, missä kipua on tuntunut koko syksyn ajan. Se ei haittaa juoksua lainkaan, mutta tuntuu ilkeältä. Nyt sitten kaiken lisäksi alkoi sattua vasempaan nilkkaan. Ehkä sitä tulee varattua enemmän toiselle jalalla, kun jo alussa sattuu toiseen ja siksi nilkka alkoi vihoitella loppumatkasta.

Ajattelin pitää taas parin päivän juoksupaussin, ettei kroppa prakaa näin ylimenokaudella. Huomenna voisin vaikkapa mennä kuntosalille ja sitten uimaan. Vesijuoksulla saa varmasti hyvin tämänpäiväiset kuonat liikkeelle lihaksista.