Kirjan jälkeen

Vuosi: 2007

  • Musta tulee julkkis;)

    Päivi pyysi minut lounaalle lääkeliiketoiminnan kurssin tauolla, kun yliopistolehden toimittaja on tulossa tekemään kurssista juttua. Voin kuulemma samalla ”mainostaa” omaa väitöskirjatutkimustani.

    Nyt kun hoidan tämän hyvin, joku voi jopa kiinnostua tutkimuksestani. Tarkoitan siis Kuopion yliopiston sisällä. Pitää miettiä torstaiksi tosi hyvin, mitä asioita haluaisin painottaa. Toimittaja itse ratkaisee sitten, mitä kirjoittaa.

    Olen päättänyt, että muita en morkkaa. On koko laitoksen etu, jos meistä saadaan hyvä kuva eikä erimielisyyksiä saa tuoda esiin lehtijutussa. Tosi hyvä, että lääkeliiketoiminnan kurssi kiinnostaa. Se onkin oikeasti Päivin, ei minun, idea, joten Päivi saakoon kunnian.

    Toisaalta toivoisin, ettei Tutkasta olisi mukana muita kuin minä, sillä muiden tutkimusaiheiden yhteyttä tutkimuksen kaupallistamiseen on ehkä vähän vaikea hahmottaa ainakin yleisellä tasolla.

  • Ensimmäinen pitkä sitten maratonin

    Sain melkein tunnin uurastuksen jälkeen GPS-PODin toimimaan yhteen sykemittarin kanssa. Minulle on edelleen arvoitus, mitä hanikkaa minun pitäisi painaa lenkin jälkeen, jotta harjoitus päättyisi eikä vain keskeytyisi. Ehkä se selviää kokemuksen ja virhepainallusten myötä.

    Asetin tavoitteeksi 15 kilometriä ja 1:45. Se tuntui ihan hyvältä lenkiltä ensimmäiseksi maratonin jälkeiseksi pitkähköksi lenkiksi. Pitkästä ei vielä voi puhua, kun tavoitekin jäi alle parin tunnin.

    Pääsin melko hyvin tavoitteeseen. Lenkille tuli mittaa 14,52 km ja tunti 43 minuuttia. En kehdannut lähteä tavoittelemaan puuttuvaa puolta kilsaa, kun jalat olivat jo ihan tukossa. Jos maratonilla olisi tuntunut 15 kilsan kohdalla yhtä tukkoiselta, olisi voinut jäädä maaliviiva näkemättä. Huomaa kyllä, ettei keho ole nyt tottunut juoksuun. Juoksu on koikkelehtimista ja laahustamista vuoron perään eikä rytmiä löydy millään. Ilmeisesti se todella on niin, että juoksemaan oppii vain juoksemalla.

    Harjoitusvaikutus jäi 3, 6:een. Luulin saavuttaneeni 3,8, mutta mittari ilmoittaakin seuraavan mahdollisen, jos jaksaa kiristää tahtia riittävästi. Nytpä tiedän tuonkin. Kilokaloreita paloi tällä laahustusvauhdilla vaivaiset 662, mutta ehkä sain juuri ja juuri kuitattua aamupäivän kaksi pullaa. Keskisyke oli hyvä, 144 ja maksimi 169. Heinäkuisessa laktaattitestissä minulle määritettiin PK-alueen sykkeeksi 143-153, joten nyt jäin ihan PK:n alarajalle. Keskinopeus oli mittarin mukaan 5,5 km/h, mitä en kyllä usko. Tuolla vauhdillahan en olisi päässyt kuin 9,4 kilometriä. Laskin itse kilometrivauhdiksi 7 minuuttia 10 sekuntia. Se on vähän hidas, mutta jää kuitenkin testattuihin PK-rajoihin.

    Hieno juttu, että sain lenkin kuitenkin tehtyä. Ei oikein motivoi lähteä lenkille, kun tietää, että lenkki ja sen jälkeiset pakolliset kuviot vievät ainakin kaksi ja puoli tuntia tehokasta työaikaa. Toisaalta tiedän oikein hyvin, että viime kevään ahkera kuntoilu antoi minulle myös jaksamista tutkimustyöhön. Ilman urheilua en pystyisi millään tekemään välillä väikkärin vaatimia intensiivisiä työjaksoja.

    Olen aina ollut pyöreyteen taipuvainen nainen ja lenkkeilemällä saan pidettyä myös ajatukset muualla kuin ruuassa. Sitä paitsi voin hyvällä omalla tunnolla syödä pullan tai jopa kaksi, jos saan kulutettua ne lenkkipolulle.

  • Kahden pullan pakkolenkki

    Kello ei ole vielä yhtä iltapäivällä ja minä olen syönyt tänään jo kaksi pullaa. Hävettää, nolottaa ja nyt on pakko lähteä pitkälle pullanpolttolenkille. Pitäisi kuitenkin ennen lenkkiä tutustua uuden sykemittarin saloihin. Käytin sitä jo perjantaina lyhyellä lenkillä ja oli tarkoitus käyttää myös lenkin jälkeen, kun kävin vesijuoksemassa Casinon kylpylässä. Mittari piti kuitenkin jättää ilkeälle respan tätille pantiksi kahden euron kolikosta, jonka tarvitsin pukukaappiin. Kenellä nyt lenkillä sattuu kolikoita olemaan?

    No, joo mutta mittari on tosi monimutkainen verrattuna entiseen Polarin F11-mittariin. En millään onnistu yhdistämään GPS-PODia ja mittaria toisiinsa. En nimittäin pääse harjoitustilan asetusvalikkoon. Aina kun painan enter-nappia vaaditut kaksi sekuntia, mittari siirtyy kellonaikanäyttöön. Tympii valtavasti, ettei tämä uusi muka-hieno vehje toimi niin kuin suunnittelin vaan koko ajan tulee jotain vastoinkäymisiä. En edes perjantaina ollut varma, sainko sammutettua harjoituksen mittausta vai en. Ilmeisesti sain, mutta jotenkin ihmeellisesti aparaatti näyttää perjantaisen harjoituksen.

    Joka tapauksessa kävin siis perjantaina pikku lenkillä ja oli tarkoitus yhdistää juoksu vesijuoksuun, mutta se ei nyt onnistunut. Tai kyllähän minä juoksin ja vesijuoksin, mutta mittarin lukemissa näkyy vain juoksu 30 minuuttia keskisykkeellä 147 (max 185) ja kilokaloreita kului 211. Harjoitusvaikutus oli 3,4.

    Kirmailin taas oman maun mukaan Casinonsaarilla ylös ja alas ja välillä jokunen juoksuaskel tasaisella. Sitten kipaisin puoleksi tunniksi vesijuoksemaan ja sen päälle vielä vesisuihkun alle hierontaan ja saunaan. Tuli mukavan raukea olo;)

  • Päivän työt pulkassa

    Viikonloppu meni niin, että hurahti. Kaikessa kiireessä unohtui kokonaan katsoa formulat, mutta onneksi ehdittiin parille viimeiselle kierrokselle mukaan. Noloa, että unohdettiin.

    Väsäilin vielä sunnuntai-iltana markkinoinnin ja kv. liiketoiminnan innovaatioluentoa. Päivitin vähän vanhaa, mutta en tehnyt radikaaleja muutoksia. Tein viime vuonna melko hyvän luentorungon, johon en viitsinyt tehdä lisäyksiä. Päinvastoin nyt piti poistaa jotain, sillä tällä kertaa minulle on annettu tunti vähemmän aikaa.

    Nyt ei jaksa tehdä kovin täsmällistä analyysiä omasta työpanoksesta. Jospa huomenna ehtisi miettiä, mitä oikein meinasi, kun luentoja väsäili. Väsymys johtuu siitä, että oltiin tänään Ilkan kanssa tosi aktiivisia. Ilkka hurruutteli lehtiä uudella lehtipuhaltimella ja minä kuokin ja kitkin kukkapenkkejä. Silitin jopa Ilkan paitoja, mutta siitä ei sen enempää. Ei varmaan kannata vaihtaa leipätyötään tekstiilipuolelle.

    Illalla Ilkka vaihtoi minun vanhaan Toyotaani talvirenkaat. Innostuttiin siinä sivussa käyttelemään autovanhuksen kylkiin painepesuria ja puhtoinen taivaansininen ohjushan sieltä paljastui kaiken likakerroksen alta. Nyt voi hyvällä mielellä mennä nukkumaan, kun työt on tältä päivältä tehty.

  • Uusi sykemittari

    Sain nyt Karilta uuden mittarini. En vielä käyttänyt sitä salilla, mutta illalla pitää näpräillä mittariin oikeat lähtöarvot. Hurjan pieni ja siro se on edelliseen mittariini verrattuna. Tosin tylsän musta, mutta olkoon.

    Kävin salilla, mutta unohdin taas mittarin kotiin enkä kehdannut vielä viritellä uutta käyttöön. Tein paljon keskikropan liikkeitä, mutta myös yläselkää, jotta pääsisin selkäkivuista eroon. Vähän jalkoja ja käsiä, paljon aerobista treeniä.

    Hölkkäsin alkuun 10 minuuttia crosstrainerilla ja aina kahden lihaskuntoliikkeen jälkeen tein uuden aerobisen treenin: ensin viisi minuuttia pyörällä, sitten viisi minuuttia hyppynarulla ja vielä viisi minuuttia crosstrainerilla. Loppuun tein kymmenen minuutin venytykset.

    Syke pysyi mukavan korkealla koko ajan ja sain rauhassa vetää koko ohjelman läpi. Lisäsin ohjelman loppuun vielä varpaillenousun, jotta pohkeet vähän muotoutuisivat. En odota ihmeitä, sillä minulla ei ole sulosääriä eikä tule olemaankaan. Tyypillinen suomalainen persjalkainen naikkonen, vailla suuren maailman muotokieltä. Pohkeisiin pitäisi vain saada kimmoisuutta ja siksi korvasin yhden kolmesta sarjasta päkiöillä hyppelyllä.

    Karin kanssa puhuttiin jo Tukholman maratonista ensi kesänä. Ehkäpä siinä olisi seuraava maratontavoite.