Ensimmäinen pitkä sitten maratonin

Sain melkein tunnin uurastuksen jälkeen GPS-PODin toimimaan yhteen sykemittarin kanssa. Minulle on edelleen arvoitus, mitä hanikkaa minun pitäisi painaa lenkin jälkeen, jotta harjoitus päättyisi eikä vain keskeytyisi. Ehkä se selviää kokemuksen ja virhepainallusten myötä.

Asetin tavoitteeksi 15 kilometriä ja 1:45. Se tuntui ihan hyvältä lenkiltä ensimmäiseksi maratonin jälkeiseksi pitkähköksi lenkiksi. Pitkästä ei vielä voi puhua, kun tavoitekin jäi alle parin tunnin.

Pääsin melko hyvin tavoitteeseen. Lenkille tuli mittaa 14,52 km ja tunti 43 minuuttia. En kehdannut lähteä tavoittelemaan puuttuvaa puolta kilsaa, kun jalat olivat jo ihan tukossa. Jos maratonilla olisi tuntunut 15 kilsan kohdalla yhtä tukkoiselta, olisi voinut jäädä maaliviiva näkemättä. Huomaa kyllä, ettei keho ole nyt tottunut juoksuun. Juoksu on koikkelehtimista ja laahustamista vuoron perään eikä rytmiä löydy millään. Ilmeisesti se todella on niin, että juoksemaan oppii vain juoksemalla.

Harjoitusvaikutus jäi 3, 6:een. Luulin saavuttaneeni 3,8, mutta mittari ilmoittaakin seuraavan mahdollisen, jos jaksaa kiristää tahtia riittävästi. Nytpä tiedän tuonkin. Kilokaloreita paloi tällä laahustusvauhdilla vaivaiset 662, mutta ehkä sain juuri ja juuri kuitattua aamupäivän kaksi pullaa. Keskisyke oli hyvä, 144 ja maksimi 169. Heinäkuisessa laktaattitestissä minulle määritettiin PK-alueen sykkeeksi 143-153, joten nyt jäin ihan PK:n alarajalle. Keskinopeus oli mittarin mukaan 5,5 km/h, mitä en kyllä usko. Tuolla vauhdillahan en olisi päässyt kuin 9,4 kilometriä. Laskin itse kilometrivauhdiksi 7 minuuttia 10 sekuntia. Se on vähän hidas, mutta jää kuitenkin testattuihin PK-rajoihin.

Hieno juttu, että sain lenkin kuitenkin tehtyä. Ei oikein motivoi lähteä lenkille, kun tietää, että lenkki ja sen jälkeiset pakolliset kuviot vievät ainakin kaksi ja puoli tuntia tehokasta työaikaa. Toisaalta tiedän oikein hyvin, että viime kevään ahkera kuntoilu antoi minulle myös jaksamista tutkimustyöhön. Ilman urheilua en pystyisi millään tekemään välillä väikkärin vaatimia intensiivisiä työjaksoja.

Olen aina ollut pyöreyteen taipuvainen nainen ja lenkkeilemällä saan pidettyä myös ajatukset muualla kuin ruuassa. Sitä paitsi voin hyvällä omalla tunnolla syödä pullan tai jopa kaksi, jos saan kulutettua ne lenkkipolulle.

Site Footer