Vuosi: 2008

Lähetetty matkapuhelimesta:
Nyt käännettiin uusi lehti Outin ideoiden historiassa ja siirryttiin mobiiliin aikaan! Tässäpä sitä keittiössä keittolautasen äärellä vaan bloggaan eikä kannettavaa saatika nettiä ole mailla halmeilla. Niin no kännykässä on. Viksu vekotin. Viksumpi Ilkka kun mahdollisti tämän riippumattomuuden.

Vatsat vaikertaen kävimme Ilkan kanssa äitienpäiväkakulla pohjoisessa. Äiti osoitti tänä vuonna kiitettävää aktiivisuutta ja keitti kahvinsa, haki lehden ja oli jopa ostanut itse itselleen äitienpäiväkakun. Ehdotin, että hän ensi vuonna ostaisi itselleen myös lahjan niin saisi mieleisensä. Kaipa ne sunnuntaiaamuna äidin syliin lykkäämäni oopperaliput miellyttivät.

Olisinhan minä sen kaakun leiponut, mutta äiti oli ehtinyt ensin. Mummon luona sitten saatiin kotitekoista täytekakkua. Kova homma on meidän pikku perheellä urheilla kakkukalorit pois, mutta onneksi Savonlinnan kampuksen porukka sai järjestymään loppukevääksi toisen sählyvuoron. Tänään pitää uusia salikortti ja ehkä se juoksuhomma lähtisi lopultakin käyntiin. Kovasti olen yrittänyt, mutta yritykseksi on jäänyt.

Muuttoruljanssi alkaa pikku hiljaa kiristyä. Veimme Utajärvelle autolastillisen pikkuromua, kirjoja ja vähän vaatteita. Konttiin nakkasin neljä pussia vaatteita, mutta silti tavaraa on vielä yllinkyllin. Ainakin osa astioista joutaa Konttiin, mutta rakkaasta matostani en raski luopua. Minun oma pieni villamattoni on ensimmäinen oikea sisustusjuttu, jonka ikinä olen ostanut. Ehdin nauttia siitä vajaan vuoden ennen kuin matto muutti muovipussissa varastoon Aatun karvojen tieltä. Tänne Savonlinnaan se ei kertakaikkiaan sovi. Ilkka on sisustanut asuntonsa valkoisen eri sävyillä ja harmaalla niin ettei punaisen eri sävyissä leimuava matto sovi tänne mitenkään. Tästä matosta uhkaa tulla minulle kynnyskysymys tai yhteiselämän kulminaatiopiste niin kuin Tami sanoisi.

Viikonlopun aikana yrttiviljelyt olivat kasvaneet hyvin. Varret ovat vielä kovin hentoisia, mutta ne näyttävät hyvävoimaisilta ja virkeiltä. Siirsin lähtiessäni yhden basilikan ja yhden persiljan Ikeasta viime viikolla ostettuihin parempiin ruukkuihin. Olisin laittanut enemmänkin, mutta multa loppui. Tänään menen taas fysioterapeutille ja käyn samalla hakemassa multapussin.

Fysioterapeutti on yrittänyt saada selkääni liikkuvuutta, mutta suurin ongelma lienee kuitenkin kantapäässä. Hän meinasi, ettei kantaluuni liiku lainkaan ja ihmetteli suuresti, kun kerroin juosseeni viime syksynä maratonin. No ehkei tämä täytekakkuinen kehoni ihan maratoonarin kropalta vaikuta.

Onneksi MM-lätkä pitää huolta siitä, että edes sydän saa harjoitusta. Piti eilen purra huuleen, ettei olisi herättänyt naapureita kiljumisellaan. Kauhea peli. Jännitti ihan kamalasti. Harvoinpa sitä pääsee suomipoika maalaamaan sivuverkon läpi.

Nyt eilinen peli tulee uusintana, mutta vaikka toinen silmä ehkä katselee kiekkoa, asetan toisen silmäni tiukasti Dyerin artikkeliin. Töitä on tehtävä – tänäänkin.

Niin se vaan taas viikonloppu hurahti. Sitä virittäytyy viikonloppuun ihan eri tavalla, kun käy perjantaina ensin pelaamassa tunnin sählyä ja sitten kiirehtii tanssitunnille. Viime viikolla opeteltiin valssia, jota ehdittiin käydä treenaamassa kaksi kertaa ennen tämän viikon kertausta. Perjantaina tutustuttiin enimmäkseen foxyn saloihin ja saloiksi taisivat jäädäkin. Foxyn hytkyttely näyttää helpolta toisten tekemänä, mutta kun kanki ja pökkelö ovat tanssilattialla, helpoistakin kuvioista saa yllättävän vaikeita.

Ilkka yrittää parhaansa mukaan viedä, mutta minä törmäilen kuin norsu posliinikaupassa. Perjantaina meno äityi jo niin pahaksi, että uhkasin lopettaa koko tanssihomman siihen paikkaan. Ilkasta sukeutuu niissä tilanteissa rauhallisuuden perikuva, jäätäkin viileämpi viilipytty. Taas onnistui rauhoittelemaan minut niin, etten jättänyt parkettia kesken pyörähtelyjen.

Sähly-tanssi -yhdistelmä saa aikaan sen, että perjantai-iltana meidän pikku perhe on aika raukeana. Saunan jälkeen pää hakeutuu rivakasti tyynyyn ja uni vie voiton. Olo on jopa niin rento, että piti äsken Ilkalta varmistaa, etteihän me vain menty perjantaina baariin, kun en muista mitään koko illasta.

Täällä oli tänä viikonloppuna Savonlinna Open -sählyturnaus, ja The Lost Boys oli mukana jo 17. kertaa. Lostikassa pelaa kaverini Jari, ja siksi kävimme Ilkan kanssa katsomassa lauantaina muutaman sählypelin. Lostikan miehet pääsivät jatkoon, mutta tipahtivat tänään puolivälierissä. Ihme juttu, että tipahtivat, vaikka eivät tulleet meidän mukana edes baariin katsomaan lätkämatsia.

MM-lätkää pelataan tänä vuonna turkasen myöhään. Voihan siinä niin käydä, että jatkossa se olen minä, joka herää aamuunsa sohvalta, ja Ilkka nukkuu leveästi alakerrassa. Joka tapauksessa olin iloisen yllättynyt Suomen vireästä avauspelistä. Tavallisesti saa hävetä olevansa muka jääkiekkokansaa, kun Suomen pojat rusettiluistelevat mailojen kanssa maailmalla. Nyt oli ammattilaiset asialla ja ensimmäinenkin peli hoidettiin hienosti kotiin.

Vaikka tultiin heti pelin jälkeen suoraan nakkarin kautta kotiin, on olo ollut tänään jotensakin hutera. Piti ottaa päikkärit, että jaksaa iltaan. Ilkkakin rojotti alakerran patiolla kuin kissa auringonpaisteessa. Ei nukkunut sentään. Nautiskeli vaan. Minä otin kontaktia sohvaan.

Eilen illalla sateli nimpparionnitteluja, ja kun puhelin ei ollut matkassa, en ole saanut niihin vielä vastatuksi. Satukin oli löytänyt tänne – tervetuloa. 🙂 Pitää yrittää olla jatkossa vähän aktiivisempi kirjoittelemaan muitakin kuin noita väikkäriin liittyviä yksityisviestejä.

Olen yrittänyt tehdä välillä vähän töitäkin. Sain Teuvolta jo vappuaattona kommentit tutkimussuunnitelmaan, mutta olen yrittänyt pitää sitä asiaa taka-alalla, sillä maanantaina minun pitäisi lähettää EBRF-konferenssiabstrakti. Eilen Ilkka järjesti minulle lokoisat kirjoitusolot patiolle, ja sainkin aikaan ihan kelpo tekstiä. Kärki vaan vielä puuttuu. Ajattelin kirjoittaa väikkärin minikoossa. Aivan niin, taas puhun väikkäristä enkä lisurista. Teuvo meinasi, että kyllä sitä pitää väitöskirjaan tähdätä, ettei kuulemma ole sen kummempi juttu kuin lisuri.

Hitusen verran olen katkera Heidille, joka on saamassa ensimmäisen julkaisun nimiinsä. En ole kunnostautunut kirjoittamaan artikkeleita. Enemmän ehkä kiinnostaisi kirjoittaa artikkeleita siitä, miten esimerkiksi blogeja käytetään markkinoinnissa. Tai ei käytetä, vaikka pitäisi ehkä käyttää. Se kai tässä vähän ongelma onkin, että mieli tekisi taas paneutua ihan johonkin muuhun kuin tutkimuksen kaupallistamiseen.

Vaikka tämä päivä on mennyt pääosin harakoille, ehdittiin kuitenkin käydä Ilkan kanssa puutarhaostoksilla. Eihän me oikeasti mitään puutarhajuttuja löydetty. Etsittiin istuimenpäällisiä parvekkeelle ja ruukkuja kukille, mutta ei löydetty lopulta kumpaakaan. Ötökkäverhokin pitää palauttaa, koskapa se ei sovi meidän oveen. Kenkäteline sentään löydettiin. Nyt ei enää tarvitse ottaa vauhtia hypätäkseen eteisen kenkävuoren yli. Jotain konkreettista sentään tänäkin viikonloppuna.