Kirjan jälkeen

Kategoria: Matkailu

  • Pyykkipäivä ulkomailla

    Pyykinpesu vieraassa maassa on aina vähän jännittävää. Muistan, kuinka Bristolin kuukausien aikana sain kaikki vaatteet ihan nyppyisiksi, kun jouduin pesemään niitä itsepalvelupesulassa. Onneksi pesularintamalla on tapahtunut kehitystä sitten vuoden 2000.

    Kaikkialla sanottiin, että pesulakortti maksaa viisi dollaria, mutta minä sain sen ilmaiseksi ja siinä oli vieläpä 3,5 dollaria arvoa ladattuna. Onnistuin melkein ilman vastoinkäymisiä lataamaan siihen kymmenen dollaria lisää. Sitä ennen olin tietenkin käynyt katsomassa pesulan hinnat. Koneellinen pyykkiä maksoi kaksi dollaria ja toiset kaksi sitten kuivausrumpuun.

    Kylmää, kuumaa ja lämmintä

    Jos samaan koneeseen työntää säästösyistä kaikki vaatteet farkuista alkkareihin – tosin väriltään suurin piirtein tumman kirjavaa – niin mikähän mahtaisi olla oikea pesulämpötila? Vaihtoehtoina olivat cold, warm ja hot.

    Piti googlata. Onneksi silloin vielä netti toimi. Selvisi, että hot tarkoittaa 130 fahrenheitiä eli noin 54 astetta. Ei minusta mitenkään eityisen hot.

    Kätevä emäntä päätteli, että warm on hyvä ja hyvinhän siinä kävi. Samalla logiikalla työnsin kaikki vaatteet – jälleen farkuista alkkareihin – kuivausrumpuun. Lämpötilaksi warm ja kierrokset normaaliin ja menoksi.

    Nytpä on puhtaita vaatteita.

    Iloa lattiaharjasta

    Miten voikaan olla ihminen innoissaan lattiaharjasta? Tänään uskaltauduin kurkistelemaan täällä asuntolassa omalla pikku käytävälläni muidenkin ovien taakse ja löysin siivouskomeron. Tai siivoushuoneen, jonka nurkassa nökötti lattiaharja.

    Ei minulla ollut mitään siivottavaakaan, mutta riemumielin lakaisin oman huoneen, keittiön ja vessan lattian, kun nyt oikein lattiaharjan olen siihen tarkoitukseen löytänyt.

    Toinen uusi jääkaappi

    En enää muista, mistä asioista olen blogannut ja mistä en, mutta minulla on toinenkin uusi jääkaappi, jos siitä en vielä kertonut.

    Koska kaikkia (kahta kolmesta Suomesta soittelevasta miehestä) tuntuu kiinnostavan, siellä ei edelleenkään ole kaljaa. Sitä lähimmäksi pääsee alahyllyn salaatinkastike, jolla olen maustanut kaikki pöperöt salaateista mikroaterioihin. Mutta se, miksi, haluan alla oleven kuvan julkaista, on erityisen kätevä hyllykkö tölkkien sijoittamiseen. Ei sillä, että minulla olisi vielä ollut siihen tölkkejä laitettavana, mutta kumminkin.

    Kyllä täällä pärjää

    Uskaltauduin avaamaan toisenkin salaperäisen oven. Se oli kaapin ovi, vaikka ei siltä näyttänyt ja takana oli – yllätys, yllätys – hyllyjä. Minulla vaan ei ole mitään, mitä sinne laittaa.

    Säilytystilaa on muutenkin runsaanpuoleisesti. Sängyn alla on kolme isoa vetolaatikkoa, nurkassa pieni naulakko, muutama hylly ja vetolaatikosto. Kirjoituspöydälläkin on hyllytilaa runsain mitoin.

    Riisuttu keittiö

    Jääkaapin lisäksi minulla on mikro. Kaikki muut keittiötavarat puuttuvat. Tuleville loyolalaisille tiedoksi, että täällä ei ole mitään. Ei haarukkaa, ei veistä, ei kattilaa, ei luutua, ei mitään.

    Omassa selviytymispakkauksessani oli onneksi kahvimuki, eväsrasia, vihannesveitsi (näistä kahdesta jälkimmäisestä olen jo aimmin jotain kirjoittanut) ja kaksi eri kokoista lusikkaa. Niillä on pärjätty tähän saakka, eikä muulle ole tullut edes tarvetta.

  • Kuvia kampukselta

    Äiti halusi lisää kuulumisia kampukselta, joten tässä niitä kuvien muodossa.

    Saint Mary’s University on perustettu vuonna 1802, mutta yliopistostatuksen se sai vasta paljon myöhemmin, 1952.

    Yliopiston motto on näyttävästi esillä joka puolella.

    Age Quod Agis tarkoittaa ”Do what you do”. Kuten kuvasta voi päätellä, täällä tuulee melkoisesti koko ajan. Halifax on merenrantakaupunki, mutta yliopisto sijaitsee sisämaassa. Pureva viima yltää tännekin.

    Tässä kuvassa on Sobey Building, jossa on muun muassa kuopiolaisille tutun Albertin työhuone. Sobey Building on tietenkin Sobey Business Schoolin pääpaikka, vaikka olen bongannut kampukselta myös Sobey Business Development Centerin. En vielä tiedä, mitä siellä tapahtuu. Sobey Building näkyy myös huoneeni ikkunasta, ja olen tosi, tosi paljon tykännyt siitä ajatuksesta, että luennolle voi mennä omasta huoneestaan astumatta kertaakaan ulkoilmaan.

    Kukapa haluaisikaan lähteä näin viihtyisästä huoneesta ilman syytä? Tämä video on kuvattu kahden aikaan aamuyöllä tullessani tänne Halifaxiin. Katsoa saa omalla vastuulla.

    Kampus niin kuin koko Halifaxin kaupunki on todella siisti. Joka puolella panostetaan kierrätykseen, vaikka toisaalta ruuat on kaupassa pakattu muovirasioihin. Kierrätysohjeet ovat niin kauan selvät, kunnes lopulta on itse viemässä roskiaan keräysastioihin. Olen eräänkin kerran ihmetellyt, laitanko tosiaan paperit, pahvit ja muovipullot samaan keltaiseen astiaan.

    Tässä kuvan mallissa jako on vielä kohtuullisen selvä, mutta asuntolan roskikset ovat erilaiset. On vain yksi kierrätyspönttö… Se on varmaa, että ihmiset katsovat pahalla silmällä, jos joutuu tiputtamaan roskansa trash-astiaan.

    Joka paikassa huokuu historia.

    Hissin ovetkin näyttävät ylpeiltä. Yritin moneen kertaan tihrustaa, mitä ovessa oikein lukee, kunnes lopulta keksin napata siitä valokuvan ja lukea tekstin omassa rauhassa.

    Laitan tähän loppuun vielä tärisevän videon, kun ensimmäistä kertaa kävelen kampukselta kaupunkia kohti. Siitä näkyy vähän, millaisia taloja ja pihoja täällä on.

  • Jetlag

    Ihmettelin tänään, kun ajatukset harhailivat enkä pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Alkoi jo harmittaa, että eikö tutkimushommista tulekaan yhtään mitään, mutta nyt illalla välähti. Minullahan onkin jetlag!

    Vatsa vaikeana

    Olin elänyt nämä pari päivää vakuuttuneena siitä, että paikallinen ruoka vaatii totuttelua. Washroomit ovat tulleet tutuksi, vaikka en ole vielä käyttänyt edes hanavettä.

    Vatsavaivoista huolimatta olen tankannut aamuisin, kuten näkyy. Kaurapuuron piilotin jugurtin alle 😉

    Tänään uskaltauduin jopa kampuksen ravintolaan, jossa tarjoiltiin  muovihaarukalla syötävää ruokaa  pahviastioissa. Vaihtoehtona oli myös puikot, mutta viereisen pöydän kiinalaisopiskelijat saivat minut tyytymään haarukkaan. Kananuudelit olivat ihan hyviä, mutta taisin vahingossa tilata perheannoksen.


    Ja nyt kun tälle ruokabloggaajan tielle nyt lähdin, niin tässä myös kuva illallisesta.

    Veitsi mukaan reissuun

    Note to self: Ota matkalle aina mukaan eväsrasia ja hedelmäveitsi. Eväsrasia toimii lautasena, lämmitysalustana ja hätätilassa se sopii vaikka eväiden kuskailuun 😉

    Vielä tärkeämpi on kuitenkin hedelmäveitsi. Sillä voi tarpeen mukaan suurentaa myös adapterin pistokkeen reikiä, jos nyt sattuu käymään niin, ettei tietokoneen laturin pistoke siihen menekään.

    Jälki ei ollut kaunista, mutta toimiva peli siitä tuli.
    Reppuun olisi kannattanut pakata myös meisseli. Pitäisi kiristää ikkunan tuuletuskahva tai mikä lieneekään.

    Takaisin jetlagiin
    En muista, että olisin koskaan kärsinyt jetlagista, mutta harvoinpa olen näin monen aikavyöhykkeen yli matkustanutkaan saman päivän aikana.
    Nyt on sitten pää pökkyrällä, vatsa sekaisin ja yöunet pätkittäisiä. Viime yönä näin kauheaa painajaista, jonka onneksi jo unohdin. Lakanan olin kuitenkin kerinyt lattialle ja peiton käärinyt mytyksi kainaloon.
    Otin onneksi viime hetkillä Suomesta mukaan melatoniinia. Nappasin yhden poskeeni ennen tämän kirjoittamista ja nyt alkaa selvästi nukuttaa. Hyvää yötä minulle. Onkinhan kello jo kahdeksan.. Pieleen meni tämäkin.
    ***
    Update seuraavana aamuna: Nukuin kymmenen tuntia ja heräsin vain kerran, kun Suomessa alkoi työpäivä. Sen tietää siitä, kun puhelin alkaa piipittää sähköposteja.

  • Sinuiksi Espanjan kanssa

    Nyt kun on jo aika pakata laukut paluumatkaa varten, Espanja alkaa tuntua tutulta. Vie aina aikansa opetella uuden maan tavat.

    Jo pelkkä ruokakaupassa käynti on aluksi seikkailu. Nyt tiedän, että maito on täällä yleensä iskukuumennettua laktoositonta maitoa, liha usein ihan ohuiksi siivuiksi siivutettua ja juustot ja leikkeleet myydään tarjouksessa niin, että ensimmäinen pakkaus on normaalihintainen ja toinen edullisempi.

    Kiertoliittymässä vilkku sisään

    Täällä harrastetaan kiertoliittymiä tai mitä lie liikenneympyröitä eikä vilkkua juuri käytetä. Jos kuitenkin mennään liittymässä kulkusuunnassa vasemmalle, porukka valitsee sisäkaistan ja vilkuttaa sisäänpäin. Sitten vaan suikataan risteyksen kohdalla ulkokaistalaisen nenän edestä aiottuun suuntaan, vilkutettiinpa ulos ollenkaan tai sitten ei.

    Liikenneympyröissä saa olla tosi tarkkana, mutta ihan helposti ne ovat menneet, kun seurailee muuta liikennettä. Sitten jos tulee moka, voi vaikka pysähtyä. Paikalliset kyllä ymmärtävät turisteja ja antavat tietä.

    Muutenkin turistit hyppäävät rantakadulla tielle katsomatta, joten jos autoilija tai mopoilija ei täälä älyä väistää, tulee pahaa jälkeä.

    Moottoritien karmeat rampit

    Sitä en vieläkään ole tajunnut, millä logiikalla moottoritien rampit on rakennettu. Saattaa olla puolen kilometrin kiihdytyskaista ja sitten seuraava kaista onkin vain 50 metriä ja päättyy stop-merkkiin.ä

    Vastaavasti ulosmenorampit saattavat kulkea puoli kilometriä muiden kaistojen vieressä niin, ettet edes huomaa ajavasi rampilla, kunnes edessä on liikenteenjakaja. Siinä sitten pitää tehdä päätös sekunnin murto-osassa, mihin suuntaan olitkaan menossa.

    Parhaita ovat kuitenkin ne pihatien rampit, kun huomaat vasta kohdalla, että tuossahan se kymmenen metrin kaistale ramppia jo menikin.

    Sittenpä huonossa tapauksessa ajat kymmenen kilometriä ennen seuraavaa mahdollisuutta.

    Cambio de sentido

    Nyt vasta ihan viime päivinä hoksattiin, että kun kaikista suunnista ei ole ramppia ollenkaan, voi kohta tulla merkki cambio de sentido. Se tarkoittaa käytännössä U-käännöstä. Ajat vaan isolta tieltä ulos ja sitten toiseen suuntaan takaisin.

    Esimerkiksi Malagasta tänne Villa Magnaan pääsee parhaiten niin, että ajaa A-7 -tieltä Fuengirolan toisesta rampista ulos ja sitten ohittaa liittymän 212. Sitten ajaa seuraavasta cambio de sentidosta ulos isolta tieltä, alittaa vai oliko se ylittää ison tien ja liittyy sille uudestaan takaisin Malagan suuntaan. Sitten vaan ulos liittymästä 211 ja onkin jo suoralla tiellä aina siihen risteykseen, josta lopulta käännytään Hotel Gardenia Parkin kohdalta tänne asuinalueelle.

    Navigaattori ajatti meitä ensimmäisenä yönä vaikka mitä pikkuteitä tänne asunnolle. Minä taas osasin sen verran jo kulkea äitiä ja Suvia kyydittäessä, etten uskonut navin kehotusta ajaa A-7: lta ulos Fugen eka rampista. Silti vehje äski aina ajaa liittymästä 212, josta aina päädyin junakadulle asti kohti rantaa.

    Uusi reissu

    Mieli halajaa tänne jo uudelleen, vaikka edelleen istua kökötän Epsanjan auringon alla. On muuten ehkä toinen kerta, kun istun auringossa. Muuten ollaan melkein istuttu autossa ja reissattu lähikaupungeissa.

    Jos ja kun tulemme takaisin, kannattaa ehkä vuokrata pienempi auto. Minä en tällä nykyisellä farkku-Opelilla ole uskaltanut parkkihalliin muualla kuin puolityhjällä lentokentällä. Ovat rakentaneet hallit kai mopoautoille. Lähestulkoon kaikkien autojen kyljet ovat ottaneet osumaa joko toisiin autoihin tai ainakin parkkihallien seiniin.

    Skootteri olisi vieläkin parempi vaihtoehto, ja sinä mielessä Villa Magnan vuokraus uudelleen olisi järkevää. Täällä kun samaan pakettiin kuuluu skootteri.

    Auto ehdoton

    En minä kehtaisi tänne asti tulla makaamaan vain aurinkoon. On niitä Suomessakin sen verran aurinkoisia päiviä, että nahkansa saa poltettua.

    Nyt olemme reissanneet niin paljon, että olemme nähneet Andalusian melko hyvin. Se on ollut mukavaa. Oma auto on jatkossakin ehdoton, jos vaan lomallevielä raskimme koko porukalla lähteä.

    Korjaan kirovireet myöhemmin. Pädillä se on niin työlästä.

  • Vauva Espanjassa

    Kun olimme varanneet matkan tänne Espanjaan, yritin etsiä ajankohtaista tietoa vauvaan liittyvistä asioista. Vastaisen varalle ajattelin kirjoitella tänne, mitä kaikkea olen itse oppinut näiden neljän päivän aikana.

    Nidina on Nannia

    Onni juo NAN-korviketta. Espanjassa ei ole NANnia, mutta ihan samaa tavaraa löytyy Nidina-nimellä. Purkkikin on melkein samanlainen. Se ero täällä on Suomeen, että kakkosversio maksaa vähemmän kuin ykkönen. Ykkönen maksoi muistaakseni 1,89 ja kakkonen 1,36 euroa. Pikkuisen on siis kalliimpaa kuin Suomessa.

    Valmista nesteversiota löytyy vain isoista kaupoista kuten Miramarista, ja tähän saakka olen nähnyt vain puolen litran pakkauksia. Onnille kuitenkin kelpasi ihan hyvin jauheesta tehty korvike.

    Se on tosi kätevää. Mittaan aamulla kuivaan pulloon korvikejauhetta, ja lisään sitten reissun päällä vain sopivan määrän vettä. Kannattaa suosia natural- tai still-vettä. Yksi kerta nimittäin käsiin osui vain kuplavesi, mutta kelpasi sekin, kun muuta ei ollut.

    Kai se on parempi antaa vauvalle kivennäisvettä kuin ei vettä ollenkaan silloin, kun aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta?

    Pampers on Dodot

    Ihmeellistä, että ihan samanlaiset Pampersin vaipat kuin Suomessakin on paketoitu erilaiseen pakettiin ja ne myydään täällä Dodot-merkin alla. Miksi kaikilla pitää olla paikalliset merkit?

    Ostimme tänne Villa Magnaan valmiiksi käytetyn pinnasängyn ja syöttötuolin, jonka joku suomalainen kiinteistövälittäjä toi meille paikan päälle. Hän oli jättänyt myös aloitetun vaippapakkauksen. Lisään merkin myöhemmin, mutta ne olivat kyllä sellaisia muovikääreitä, että vauvan takapuoli olisi hautunut kypsäksi, jos sen olisi yhtä paksuun muoviin käärinyt.

    Nestlen ja Hipin ruokia

    Suomessa 8-kuukautisten ruuat sisältävät jo kokkareita, mutta täällä kaikki on samanlaista mössöä kuin puolivuotiaidenkin purkeissa. Sen olen huomannut, että lähes kaikissa ruuissa on reilusti porkkanaa eli zanahoriaa, kuten täällä tuppaavat sanoa.

    Ruokavaihtoehtoja ei ole läheskään niin paljon kuin kotimaassa, mutta kyllä näilläkin on pärjätty. Peruskanapöperöt (pollo) riisillä (arroz) ja porkkanoilla täältä löytyvät ihan helposti.

    Ainakin kaupoista löytyy Nestlen ja Hipin purkkiruokia.

    Puuro kateissa

    Sen sijaan normaalia kaurapuuroa (avena) ei tahtonut löytyä millään. Onneksi sitten löytyi muutama vaihtoehto hiutaleita, joista sitten summassa otin yhden pussin.

    Velliä syövälle vauvalle olisi paljon hankalampi löytää evästä, jos pitäisi saada valmista velliä. Ainakin se, jota minä ostin ihan vain kokeillakseni, mitä purkki sisältää, maistui tosi makealle. Siinä oli varmasti hunajaa (con miel), vaikka olen yrittänyt vältellä hunajaa sisältäviä tuotteita. Täällä jostain syystä sallivat alle vuosikkaille hunajan, vaikka se Suomessa on kielletty.

    Ilmeisesti antavat vauvoille myös keksejä, jos oikein päättelin pakkausten kuvista.

    Suolatonta sapuskaa

    Keskustelupalstoilla peloteltiin Espanjaan matkustavia, että vauvanruokiin lisätään täällä suolaa (sal). Noh, minä olen lukenut tuoteselosteet tarkkaan, ja olisinko nähnyt yhdessä himpun suolaa. Purkin kyljessä saattaa lukea sin sal eli suolaton, mutta useimmiten suolasta ei ole puhuttu mitään.

    Onnille on kelvannut täkäläinen sapuska ihan hyvin. Ehkä porkkana alkaa vähän tökkiä, kun yhtenä päivänä eivät keittämäni porkkanaviipaleet enää maistuneet.

    EDIT 19.5. Tein juuri äsken inventaarion ruokapurkeista, ja nyt oli sattunut sellainen valikoima, että joka purkissa luki raaka-aineiden lopussa y sal eli ”ja suolaa”. Määriä ei ole sanottu eli sitä on varmasti hyvin vähän. Meillä on nyt Nestlen ja Heron purkkeja. Centro Finlandian ruokakaupasta saa ihan suomalaista Pilttiä hintaan 2,20, jos haluaa suolatonta ”palaruokaa”… Sieltä löytyy myös kahden desin NANeja ja vauvan puurohiutaleita. Hintaa en katsonut.

    Hedelmiä joka lähtöön

    Täällä on tietenkin halvempia hedelmiä kuin Suomessa, vaikka kai nyt toukokuussa ei ihan sesonki olekaan. Onni on syönyt mangoa, jota en Suomessa ole raskinut antaa tuoreena.

    Ananaksesta Onni tykkäsi kovasti. Yhtenä päivänä poika popsi kiiwejä monta palasta eikä ollut moksiskaan. Tosin Onni söi kerran Suomessa sitruunaakin irvistelemättä.

    Ja täällä on jo ihan punaisia mansikoita! Niitä pitää ostaa ensi kerralla.