Pyykinpesu vieraassa maassa on aina vähän jännittävää. Muistan, kuinka Bristolin kuukausien aikana sain kaikki vaatteet ihan nyppyisiksi, kun jouduin pesemään niitä itsepalvelupesulassa. Onneksi pesularintamalla on tapahtunut kehitystä sitten vuoden 2000.

Kaikkialla sanottiin, että pesulakortti maksaa viisi dollaria, mutta minä sain sen ilmaiseksi ja siinä oli vieläpä 3,5 dollaria arvoa ladattuna. Onnistuin melkein ilman vastoinkäymisiä lataamaan siihen kymmenen dollaria lisää. Sitä ennen olin tietenkin käynyt katsomassa pesulan hinnat. Koneellinen pyykkiä maksoi kaksi dollaria ja toiset kaksi sitten kuivausrumpuun.

Kylmää, kuumaa ja lämmintä

Jos samaan koneeseen työntää säästösyistä kaikki vaatteet farkuista alkkareihin – tosin väriltään suurin piirtein tumman kirjavaa – niin mikähän mahtaisi olla oikea pesulämpötila? Vaihtoehtoina olivat cold, warm ja hot.

Piti googlata. Onneksi silloin vielä netti toimi. Selvisi, että hot tarkoittaa 130 fahrenheitiä eli noin 54 astetta. Ei minusta mitenkään eityisen hot.

Kätevä emäntä päätteli, että warm on hyvä ja hyvinhän siinä kävi. Samalla logiikalla työnsin kaikki vaatteet – jälleen farkuista alkkareihin – kuivausrumpuun. Lämpötilaksi warm ja kierrokset normaaliin ja menoksi.

Nytpä on puhtaita vaatteita.

Iloa lattiaharjasta

Miten voikaan olla ihminen innoissaan lattiaharjasta? Tänään uskaltauduin kurkistelemaan täällä asuntolassa omalla pikku käytävälläni muidenkin ovien taakse ja löysin siivouskomeron. Tai siivoushuoneen, jonka nurkassa nökötti lattiaharja.

Ei minulla ollut mitään siivottavaakaan, mutta riemumielin lakaisin oman huoneen, keittiön ja vessan lattian, kun nyt oikein lattiaharjan olen siihen tarkoitukseen löytänyt.

Toinen uusi jääkaappi

En enää muista, mistä asioista olen blogannut ja mistä en, mutta minulla on toinenkin uusi jääkaappi, jos siitä en vielä kertonut.

Koska kaikkia (kahta kolmesta Suomesta soittelevasta miehestä) tuntuu kiinnostavan, siellä ei edelleenkään ole kaljaa. Sitä lähimmäksi pääsee alahyllyn salaatinkastike, jolla olen maustanut kaikki pöperöt salaateista mikroaterioihin. Mutta se, miksi, haluan alla oleven kuvan julkaista, on erityisen kätevä hyllykkö tölkkien sijoittamiseen. Ei sillä, että minulla olisi vielä ollut siihen tölkkejä laitettavana, mutta kumminkin.

Kyllä täällä pärjää

Uskaltauduin avaamaan toisenkin salaperäisen oven. Se oli kaapin ovi, vaikka ei siltä näyttänyt ja takana oli – yllätys, yllätys – hyllyjä. Minulla vaan ei ole mitään, mitä sinne laittaa.

Säilytystilaa on muutenkin runsaanpuoleisesti. Sängyn alla on kolme isoa vetolaatikkoa, nurkassa pieni naulakko, muutama hylly ja vetolaatikosto. Kirjoituspöydälläkin on hyllytilaa runsain mitoin.

Riisuttu keittiö

Jääkaapin lisäksi minulla on mikro. Kaikki muut keittiötavarat puuttuvat. Tuleville loyolalaisille tiedoksi, että täällä ei ole mitään. Ei haarukkaa, ei veistä, ei kattilaa, ei luutua, ei mitään.

Omassa selviytymispakkauksessani oli onneksi kahvimuki, eväsrasia, vihannesveitsi (näistä kahdesta jälkimmäisestä olen jo aimmin jotain kirjoittanut) ja kaksi eri kokoista lusikkaa. Niillä on pärjätty tähän saakka, eikä muulle ole tullut edes tarvetta.