Kategoria: Sporttinurkka

Sporttailumerkinnät ovat jääneet tekemättä. Pitänee muistuttaa maailmaa, että on urheilua maratonin jälkeenkin. Tosin hieman pulleammalla vatsalla, mutta siinähän se rasva palaa, kun laittaa tossua tai vaelluskenkää toisen eteen.

Sporttimerkintöihin tulee lähiaikoina muutos, sillä tilasin uuden sykemittarin. Päädyin lopulta Suunnon t3:een GPS Podilla. Pitää vielä löytää jostakin halvalla PC POD, jolloin harjoituspäiväkirja syntyy automaattisesti.

Joka tapauksessa lenkkeilin syyskuussakin muutaman kerran, mutta ilman mittaria. Mittaria käytin viime viikolla tiistaina aamulenkillä, kun oli pakko tehdä mielenvirkistyslenkki Puijolla mönkään menneiden asuntokauppojen takia. 45 minuuttia , 431 kcal keskisykkeellä 154 (max 181, kun vähän spurttailin ylämäkeen). Asuntokaupoissa ei oikeasti päästy edes tarjousvaiheeseen, koska kaupat tyssäsivät jo mahdottomaan lainanhoitoon.

Perjantaina pelasin tunnin sählyä tosi kovalla temmolla. Olimme vähän altavastaajina, kun jouduimme pelaamaan fysiikan poikia vastaan. Omaa porukkaa ei taaskaan tullut riittävästi. Liekö kyllästyneet sählyyn. Joka tapauksessa tunnissa paloi kunnioitettavat 659 kcal ja reikäpallon perässä ravasin keskisykkeellä 169. Maksimi kohosi jo liki normaalia eli 190:een. Vielä maratonharjoittelu painaa jaloissa, eikä koneesta saa irti huipputehoja edes sählykentällä.

Lauantaina kävelimme isän kanssa hirvimetsällä lähemmäs 12 kilometriä. Maasto oli vaihtelevaa ja välillä rämmittiin suossa. Päivän aikana kaloreita paloi kuuden makkaran verran eli 1245 ja keskisyke oli tietenkin tosi matala, 95. En ottanut mittarista taukoja pois, joten tämä on todellinen päivän keskisyke. Maksimi kävi välillä 136:ssa.

Vielä sunnuntaina kävelykilometrejä tuli noin yhdeksän. Liki samassa ajassa kaloreita paloi 1098 ja keskisyke oli 90. Maksimisyke nousi 152:een, kun juoksin aseen kanssa aukean poikki koiran haukulle.

Maanantaina metsästyspäivä oli pidempi, mutta kilometrejä kertyi naurettavan vähän. Laskuri nollaantui välillä, mutta kävelin arviolta seitsemän kilometriä. Pullaa saa mussuttaa 1148 kilokalorin edestä. Keskisyke 85, maksimi 134.

Tänään oli lihanjakopäivä ja kävelyt jäivät noin kolmeen kilometriin, kun isä istutti minut pariin kertaan passiin. Siksi kulutus jäi puolessatoista tunnissa 272 kilokaloriin ja keskisyke oli 91, maksimi 120.

Nyt on sitten kamala nuha ja huomenna voi olla, ettei tule sporttailtua ollenkaan.

Tällainen pitkänhuiskea puolitoistametrinen pelaaja harvemmin valittaa liian lyhyestä sählymailasta, mutta jotenkin en vaan opi pelaamaan nykyisellä luudallani.

Se on kymmenisen senttiä lyhyempi kuin entinen, mutta toisaalta kesän jälkeen pitäisi pystyä ottamaan erilainen maila käyttöön melko helposti. Nyt vaan tuntuu, että kaikki pallot karkaavat taivaalle.

Sain jokusen vahinkomaalin aikaiseksi, mutta muuten ei peli kulkenut. Menee ihan löntystelyksi eikä nyt ollut edes sykemittaria kirittämässä askelia. Mittari jäi Savonlinnaan.

Nykyisin tulee muutenkin liikuttua aivan liian vähän. Kaiholla muistelen viime talvea ja kevättä, jolloin ei edes paukkupakkanen saanut minua pysymään pois juoksulenkiltä. Pahimmat pakkaset kiersin Kuopiohallin juoksurataa, parhaimmillaan 63 kierrosta yhtä soittoa. Nyt on koko ajan kiire. Omatunto kolkuttaa, jos en koko ajan istu koneella ja tee kurssimateriaalia tai kirjoita konferenssipaperia. Parempi onkin taas aloittaa, ettei mene ihan yöhön.

Juoksin elämäni ensimmäisen maratonin reilut kaksi viikkoa sitten. Loppuaika ei hymyilytä, mutta maaliintulo naurattaa nyt ihan yhtä paljon kuin silloin. Oli tosi helppo tuuletella, kun jalat olivat kunnossa ja mieli virkeä.

Aivan kuvan tapaisiin fiiliksiin en ole vielä maratonin jälkeen päässyt. Lenkkeily ei tunnu mukavalta ja jalat painavat tonnin kipale.

Äsken yritin urhoollisesti tehdä vauhtileikittelytreeniä Olavinlinnan kupeessa. Komea maisema, mukavia ihmisiä ja kyllähän se jalkakin nousi jonkin verran. Kipaisin Kyrönniemen (kaipa se se oli) kentällä pari kierrosta ja nousin katsomon rappuset viisi kertaa. Yritin tehdä keveitä rullauksia ja vielä kotiovella innostuin spurttailemaan pariin kertaan raput ylös, mutta siltikään ei tunnu hyvältä.

Raahustin kuitenkin 48 minuuttia keskisykkeellä 142 ja maksimilla 183. Sykkeet ovat pysyneet maratonin jälkeen tosi alhaalla. Minulla nousee sählyssä syke parhaimmillaan 200 pintaan ja viime kevään puolimaratonillakin muistaakseni 193:een. Mistähän noin alhainen maratonin jälkeinen syke johtuu? Maratonista on kuitenkin jo kaksi viikkoa, ettei sen pitäisi enää vaikuttaa. Outoa mutta parempi, että sydän ylipäänsä lyö, vaikka sitten hitaasti.