Kategoria: Sporttinurkka

Kävin lenkillä. Oli upea syyssää. Aurinko hymyili pilvenraosta ja kirpeä syysilma puri puskipäistä. Kädet olivat ihan jäässä, koska hyvät juoksuhanskat jäivät Kuopioon. Onneksi oli pipo.

Mutkittelin Savonlinnan katuja ja välillä olin vähän hukassakin. Olin aikonut käydä juoksemassa uuden ABC:n kohdalla, mutta juoksinkin Kellarpellon risteykseen asti eli ehkä jopa 300 metriä pidemmälle! Jos gepsi jaksoi mukana, matkaa tuli vähän reilu 15 kilsaa. Vauhti oli tosi hidas, kun matkaan meni aikaa tunti 53. Näin keskinopeudeksi tuli 7 min 20 s / km. Keskisyke oli ihan peruskestävyyden alarajalla eli 144. Maksimisyke oli jossakin spurtissa 186. Harjoitusvaikutus jäi 3,4:ään. Paloi ihan kiitettävästi kilokaloreita – 716.

Hidas vauhti johtuu osittain siitä, että päätin jo lähtiessä juosta rauhallisesti ja nautiskellen, vaikka sitten välillä kävellen. Toinen syy on kuitenkin paljon ikävämpi. Tunsin heti parin kilsan jälkeen pistoksen oikean säären sisäsyrjällä siinä, missä kipua on tuntunut koko syksyn ajan. Se ei haittaa juoksua lainkaan, mutta tuntuu ilkeältä. Nyt sitten kaiken lisäksi alkoi sattua vasempaan nilkkaan. Ehkä sitä tulee varattua enemmän toiselle jalalla, kun jo alussa sattuu toiseen ja siksi nilkka alkoi vihoitella loppumatkasta.

Ajattelin pitää taas parin päivän juoksupaussin, ettei kroppa prakaa näin ylimenokaudella. Huomenna voisin vaikkapa mennä kuntosalille ja sitten uimaan. Vesijuoksulla saa varmasti hyvin tämänpäiväiset kuonat liikkeelle lihaksista.

Käytiin pitkästä aikaa Hetan kanssa lenkillä. Innostuin lenkkeilemään, kun Elli-koira ei saanut tänään lopetustuomiota. Elämä jatkui Ellillä ja minulla on nyt ainakin yksi huolenaihe vähemmän. Hetassa riittää virtaa vielä moneen lenkkiin ja moneen koiravuoteen.

Sykemittari tökki taas. En yksinkertaisesti osaa käyttää sitä harjoituksen aikana. Suunnon nappulat ovat ihan epäloogiset ja tälläkin kertaa keskeytin harjoituksen moneen otteeseen. Ärsyttää tuollainen.

Aluksi mittari ei ottanut lainkaan mukaan gepsiä. Se kyllä löysi GPS-PODin, mutta jostakin syystä se ei tarttunut mukaan, kun harjoitus alkoi. Piti pysähtyä, keskeyttää harjoitus ja aloittaa uudelleen. Alkuun näytti, ettei se vieläkään käynnistynyt, mutta parinsadan metrin jälkeen gepsi heräsi. Onneksi heräsi. Olin hilkkua vaille kääntyä kotiin ja lähettää koko roskan tehtaalle. Muutenkin on niin vaikeaa lähteä lenkille, ja jos sitten ei edes välineet toimi, menee hermot.

Juosta sytkytettiin Hetan kanssa mittariin 6,33 kilsaa (plus se puolikas, joka missattiin alussa) aikaan 38,5 minuuttia eli kilometrivauhdiksi tuli noin 6 minuuttia 5 sekuntia. Harjoitusvaikutus nousi 3,4:ään. Maksimisyke oli 175 ja keskisyke 150. Kilokaloreita palaa jostakin syystä tosi vähän tai sitten tämä mittari mittaa ne eri tavoin kuin Polarin mittari. Kulutus oli vain 233 kcal, mutta olihan toki harjoituksen kesto lyhyt. Mittarin näyttämä keskinopeus oli 9,8 km/h.

Lenkin jälkeen oli hyvä olo. Lenkkivauhti tuntui itse asiassa paljon todellisuutta kovemmalta, ja ihmettelinkin, miten en hengästynyt. En vaan, piru vie, onnistunut saamaan näkyviin sykettä koko lenkin aikana. Siitä olisin tiennyt juoksevani liian hitaasti. Eikä mittari näytä edes kilometrivauhtia vaan ainoastaan nopeuden, jota en osaa tulkita kesken lenkin. Pitäisikö minun lukea käyttöohjeet? Ilman gepsiä löydän sykkeen ja muut lukemat ihan hyvin, mutta GPS sotkee näytön. Tekeekö sykemittarilla, joka ei näytä sykettä harjoituksen aikana, oikeastaan mitään? Okei, kohta joku kommentoi ja kertoo, miten saan sykkeen näkyviin, ja taas tunnen oloni hölmöksi. Muistaakseni Savonlinnassa onnistuin saamaan mittarista irti myös sykkeen, vaikka GPS oli päällä.

Oikean jalan säären sisäsyrjällä oli taas ikävä tuntemus. Ihan kuin sääriluun reuna hankaisi johonkin. Se pistää vähän nilkan yläpuolelta, mutta ei juurikaan haittaa askellusta. En tunne sählyssä tällaista kipua koskaan. Pitää seurata tilannetta.

Kävin pelaamassa yliopiston naisten sählyvuorolla ja tuli hyvä mieli. Oli kiva pelata, kun ei ollut vaihtomiehiä. Korjaan: -naisia. Naisilla on kahden tunnin vuoro, mutta väki alkoi huveta puolentoista tunnin pelin jälkeen, joten me muutkin päätimme luovuttaa. Harjoitukselle tuli kestoa tunti 25 minuuttia. Keskisyke oli 164 ja maksimi 187. Harjoitusvaikutus nousi tällä kertaa maksimiin eli 5,0:aan. Kilokaloreita paloi 712.

Oli kiva pelata vaihteeksi naisten kanssa. Silloin ehtii jopa miettiä, mitä pallolla tekisi ja voi harjoitella pallon hallintaa ihan eri tavalla kuin perjantain sekapeleissä. Naisten kanssa pelatessa minä vain tahdon varoa kanssapelaajia. En mene terrierimäisesti päälle, vaikka teen niin sekasählyssä. Ihan varovasti yritän hipistellä pallon pois. Ja koko puolitoistatuntisen minä kannustan muita ja kehun suorituksia. Olenkin yleensä vanhin pelaaja, joten kai minulle tulee äidillinen olo ja siksi kehun muita.

Nyt on ihan mukava olo. Fyysisesti väsynyt, lihakset raukeina ja kohta on mielikin, kun lähden käymään syksyn ensimmäistä kertaa taloyhtiön lenkkisaunassa.

Tänään näytti aluksi, ettei sählyyn tule tarpeeksi porukkaa. Meitä oli kuusi ja kun verhon takana oli viisi, päätimme yhdistää voimat ja pelata vastakkain. Lopulta meitä olisi ollut yhdeksän, mutta ei enää viitsitty muuttaa pelisysteemiä. Siksi nostettiin verho ylös ja pelattiin isolla kentällä kauppatieteilijät vastaan fyysikot ja muu porukka.

Ei tullut laskettua maaleja, mutta ilmeisesti me hävisimme muutamalla maalilla tai sitten ei.

En saanut mittaria aluksi käyntiin. Se oli ilmeisesti jatkanut maanantain lenkin jälkeistä tallennusta, koska näytti yli 90 tuntia. Harjoitus oli kyllä tallentunut oikein, mutta en ollut sittenkään osannut katkaista aikaa. Niinhän minä vähän pelkäsinkin.

Kari neuvoi ja oikeastaan laittoikin mittarin raksuttamaan. Koska meitä oli lopulta seitsemän puolellaan, saatiin kaikki istua vaihdossa ihan riittämiin. Jos jotain sählyssä inhoan niin vaihdossa istumista. Tulee kylmä, syke laskee ja kentällä hätäilee, joko taas pitää mennä vaihtoon, että kaikki saavat pelata.

Vaihtopenkin lämmityksestä johtuen kulutus jäi tosi alhaiseksi, 388 kcaliin, vaikka peliaika oli lähes normaali, 52 minuuttia. Maksimisyke oli 187 ja keskisyke 157 sisältäen vaihdossa istumiset. Harjoitusvaikutus nousi eka kertaa yli neljän, 4,4:ään.

Keskisyke oli yllättävän korkea. Loppuajasta juoksu ei tuntunut hyvältä. Jalat painoivat ja kone piiputti. Huono syöminen taisi kostautua, sillä meillä ei ollut Hands on -koulutuksessa ruokataukoa, joten ahmin ennen sählyä lautasellisen nuudeleita. Niistä oli vain painolastiksi, mutta energiaksi ne eivät ehtineet muuttua.

Sain melkein tunnin uurastuksen jälkeen GPS-PODin toimimaan yhteen sykemittarin kanssa. Minulle on edelleen arvoitus, mitä hanikkaa minun pitäisi painaa lenkin jälkeen, jotta harjoitus päättyisi eikä vain keskeytyisi. Ehkä se selviää kokemuksen ja virhepainallusten myötä.

Asetin tavoitteeksi 15 kilometriä ja 1:45. Se tuntui ihan hyvältä lenkiltä ensimmäiseksi maratonin jälkeiseksi pitkähköksi lenkiksi. Pitkästä ei vielä voi puhua, kun tavoitekin jäi alle parin tunnin.

Pääsin melko hyvin tavoitteeseen. Lenkille tuli mittaa 14,52 km ja tunti 43 minuuttia. En kehdannut lähteä tavoittelemaan puuttuvaa puolta kilsaa, kun jalat olivat jo ihan tukossa. Jos maratonilla olisi tuntunut 15 kilsan kohdalla yhtä tukkoiselta, olisi voinut jäädä maaliviiva näkemättä. Huomaa kyllä, ettei keho ole nyt tottunut juoksuun. Juoksu on koikkelehtimista ja laahustamista vuoron perään eikä rytmiä löydy millään. Ilmeisesti se todella on niin, että juoksemaan oppii vain juoksemalla.

Harjoitusvaikutus jäi 3, 6:een. Luulin saavuttaneeni 3,8, mutta mittari ilmoittaakin seuraavan mahdollisen, jos jaksaa kiristää tahtia riittävästi. Nytpä tiedän tuonkin. Kilokaloreita paloi tällä laahustusvauhdilla vaivaiset 662, mutta ehkä sain juuri ja juuri kuitattua aamupäivän kaksi pullaa. Keskisyke oli hyvä, 144 ja maksimi 169. Heinäkuisessa laktaattitestissä minulle määritettiin PK-alueen sykkeeksi 143-153, joten nyt jäin ihan PK:n alarajalle. Keskinopeus oli mittarin mukaan 5,5 km/h, mitä en kyllä usko. Tuolla vauhdillahan en olisi päässyt kuin 9,4 kilometriä. Laskin itse kilometrivauhdiksi 7 minuuttia 10 sekuntia. Se on vähän hidas, mutta jää kuitenkin testattuihin PK-rajoihin.

Hieno juttu, että sain lenkin kuitenkin tehtyä. Ei oikein motivoi lähteä lenkille, kun tietää, että lenkki ja sen jälkeiset pakolliset kuviot vievät ainakin kaksi ja puoli tuntia tehokasta työaikaa. Toisaalta tiedän oikein hyvin, että viime kevään ahkera kuntoilu antoi minulle myös jaksamista tutkimustyöhön. Ilman urheilua en pystyisi millään tekemään välillä väikkärin vaatimia intensiivisiä työjaksoja.

Olen aina ollut pyöreyteen taipuvainen nainen ja lenkkeilemällä saan pidettyä myös ajatukset muualla kuin ruuassa. Sitä paitsi voin hyvällä omalla tunnolla syödä pullan tai jopa kaksi, jos saan kulutettua ne lenkkipolulle.