Lähdin pääsiäisen jälkeen Kuopioon ja jumiuduin sinne lumisateiden vuoksi. Ehdittiin siinä Suvin kanssa sopia kevään kuntokuurista, joka alkoi aprillipäivänä. En tiedä, millainen onnistumisen mahdollisuus aprillipäivänä aloitetuilla kunto-/laihdutuskuureilla on, mutta tällä hetkellä näyttää hyvälle. Läski ei ole kadonnut minnekään, mutta olen jaksanut piipertää urheiluhommissa koko alkuviikon. Tiistaina pelasin KYY-liigan pudotuspelin KJH:n riveissä. Turpiin tuli, mutta pääsimme silti jatkoon maalieron turvin. En voi ymmärtää, mikä AA:ta vaivaa. Joukkue on hyvä, mutta tietääkseni kukaan ei tykkää pelata AA:ta vastaan. Hirveätä huutamista ja raakkumista …

Luoston reissu onnistui täydellisesti. Mikäpä se on ajellessa leveää lanattua reittiä hyvässä seurassa pikku pakkasessa? Luoston ja Pyhän ympärysreitit olivat tosi hyvässä kunnossa. Pieni patikko ei menoa haitannut, kun menetetyt minuutit sai kiinni piiitkillä suorilla. Shiftin keulan uudet iskarit toimivat makiasti. Niistä voi pudottaa vähän painetta pois, kun ei pahoissakaan töyssyissä edes yrittänyt pohjata. Samanlainen varustus pitää saada vielä alustaan ja sitten kelkka on sanalla sanoen täydellinen. Ainoa miinus reissussa oli se, että ajopäiviä oli vain puolitoista. Ehdottomasti pitää seuraavalla …

Olen jo toipunut nielurisaleikkauksesta niin hyvin, että uhmasin kahden viikon liikuntakieltoa eilen ja lähdin Ilkan, Maisan ja Teemun kanssa retkiluistelemaan. Oli hurjan kivaa. Tai no ei ollut aluksi, kun nilkka väsyi ja rytmi ei löytynyt millään, mutta palatessa pääsin jo nautiskelun makuun. Retkiluistimillahan suorastaan kiitää! Vaikka syke ei varmaankaan noussut paljon yli sohvalukemien, kuusi kilometriä suuntaansa taittui puolessa tunnissa. Kelloa ei ollut, mutta jotain sinne päin se oli. Tuulensuunta vaikuttaa yllättävän paljon luisteluun aavalla selällä. Vaikka tuuli ei ollut kova, …

Ajeltiin Ilkan kanssa viikonloppuna yhteensä sellaiset 330-340 kilsaa kelkalla. Lauantaina lähdettiin pikkupakkasessa ensin vain Rokualle kaakaolle, mutta sitten matka jatkui Vaalan kautta Puolangalle. Vaalasta Puolangan suuntaan oli tosi upeaa reittiä. Vain yksi kelkka oli ajanut ennen meitä lanauksen jälkeen. Viimeiset 17 kilometriä olivat sitten ihan hirveää pattia. Minulta prakasi taas käsi, joten Ilkka ajeli edellä ja odotteli, kun minä körryytin mummoankkavauhtia perässä. Ja sama juttu palatessa. Puolangan patikon jälkeen minulta hajosi kelkka. Olin jo kuunnellut aiemminkin, että jokin aina kolahtaa …