Juuri kun olin melkein lakannut inhoamasta Helsinkiä, saavuin aamulla surkean loskaiseen pääkaupunkiin, jossa ihmiset loikkivat aamukiireissään rapakoiden yli ja kerjäläiset istuvat rapakoista huolimatta kadulla. Ihmeellistä, että tässä hyvinvointiyhteiskunnassa pitää jonkun kerjätä. Kukaan kerjäläisistä tuskin on suomalainen. Olisiko paikallaan ottaa valokuvia kerjäläisistä istumassa rapakossa villanutuissaan ja pystyttää kuvien suurennokset maahanmuuttoviranomaisten nurkille? Ehkä sitten kukaan, jolla ei ole tulevaisuuden suunnitelmaa Suomen varalle, ei kehtaisi anoa täältä turvapaikkaa. Kuvista voisi olla molemminpuolista hyötyä. Tällainen kapitalisti-kauppatieteilijäkin voisi tyytyväisenä siemailla take-away latteaan pahvimukista ilman pelkoa …
Kategoria: Tajunnanvirtaa
Istun taas junassa matkalla Helsingistä kotiin – ihan samoin kuin viimeksi blogatessani. Tilanne on muuttunut edellisestä tekstistä radikaalisti. Minulla on uusi takki eikä maksanut paljon. Olihan minulla aiemminkin musta pitkä takki, mutta se on nyt käynyt liikakilojen myötä naftiksi. En kehtaa kulkea kadulla peläten, että nappi pulpahtaa pyöreän massun päältä ja osuu vastaantulijaa silmään. Mieluummin kuljin vaikka takissa, jota vahtimestari sai moittia narikassa. Nyt ei tarvitse enää moittia. Tuliterä takki maksoi kokonaiset kolmekymmentä euroa. Kannatti käydä viime viikolla Tekesin tutkijoiden …
Sitä tuntee olonsa niin kovin epäonnistuneeksi, kun vahtimestari naulakolla epäilee ojentaneensa väärän takin. Messukeskuksen narikassa vaksi, kysyi, aionko todella pärjätä takillani. Helsingissä on muutama aste pakkasta ja päämäärässäni Savonlinnassa oli aamulla 28. Samalla takilla olen pärjännyt tuulet ja tuiskut nyt keväästä saakka. Villakangastakki odottaa hoikempia talvia hengarissa. Mikä minusta teki näin ruman ja huonosti pukeutuvan?Rahalla voisi tietenkin ostaa pukeutumisneuvontaa, mutta sitä ei ole liikaa. Tekisikö vinkeillä enää mitään siinä vaiheessa, kun on pistänyt viimeisen roponsa neuvontaan? Ulkoasukysymys on nostanut päätään …
Hassu päivä. Silmälääkärissä vierähti melkein tunti, minkä takia myöhästyin lentokenttäkuljetuksesta. Taksilla kiiruusti kentälle, ja siksi en kerinnyt hakea käsilaukkua. Ei se mitään, siellähän niiitä pääkaupungissa myyvät. Niinpä niin. Työpalaverin jälkeen raahustin neljä tuntia laukkua etsimässä. Liukkailla kaduilla töpöttelin ensimmäistä kertaa tänä talvena saappaissa, ja tietenkin sain jalat ihan puhki. Siksi piti ostaa kengät. Ryysyjä läjittäin Ihmettelin kovasti, miten täkäläiset kaupat laittavat tavaran esille. Stockmannilta alkanut kauppakierros jätti minuun suttuisen, jopa rääsyisen kuvan. Tavara oli sotkuisissa pinoissa, väärissä hyllyissä sikin sokin …