Kesä tuli ja meni, ja nyt on aika aloittaa syksyn blogiuurastus. Kirjoittelen kesäkuulumisia sitä mukaa, kun niitä mieleen tupsahtaa. Välillä taarinaa tulee ajankohtaisistakin asioista. Pitää jossakin välissä pohtia myös bloggaamiseni kehitystä, sillä tänä syksynä blogitouhujen aloituksesta tulee kuluneeksi kaksi vuotta.
Kategoria: Tajunnanvirtaa
-
Höyrylaiva Ilkka
Höyrypursiseuran vuosittainen regatta saapui eilen Savonlinnaan, ja vaikka sää oli surkea, kävimme Ilkan kanssa katsomassa jyhkeitä venevanhuksia. Ilkka puhui meidät jopa Tommin konehuoneeseen.
Enpä ole ennen moisessa paikassa käynyt. Näytti ihan samalta kuin Aku Ankassa. Kippari antaa edelleen käskyt torven kautta ja kliksauttaa halonheittäjälle ohjeet alla olevalla vehkeellä, jonka suomenkielinen nimi jäi kysymättä. Englanniksi se lienee engine order telegraph.
Pienimmätkin höyrylaivat ovat niin massiivisia, että pikkuiset huviveneet rutistuvat laiturin ja höyrylaivan välissä kuin kaarnaveneet. Taitaisi olla Kippari-Ilkallakin miettimistä, miten sompailisi höyrylaivan turvallisesti satamaan.
-
Venholla Saimaan vesillä
Vähän aikaa sitten kirjoitin uudesta kelluvasta pikku kodista, joka muutti Kuopiosta Savonlinnaan. Paatti ei koskaan ehtinyt järveen asti, sillä Ilkka vaihtoi sen verekseen.
Nyt ollaan päästy muutaman kerran harjoittelemaan vesillä liikkumista. Minä, maakravuista kaikkein maanläheisin, olen yrittänyt tulkita merimerkkejä tai mitä lie järvimerkkejä, ja Ilkka on ajaa posottanut. En vieläkään tiedä, mikä merkki on mikäkin, mutta tunnistan ne jo aika hyvin kartasta ja löydän niille jopa reaaliset vedestä törröttävät vastineensa.
iPhone navigaattorina
Taas täytyy kiitellä iPhonea. Ilkka sai kaupantekijäisiksi plotterin ja kaiun, mutta plotteri ei toiminut ennen kuin siihen saatiin eilen uusi näyttö. Siihen saakka pujottelimme merkkiviidakossa iPhonen avulla. Alle kympillä irtosi aivan loistava navigointisovellus, jonka nimi taitaa olla Navionics.
Sen ainoa, melkein mitätön miinus on se, että kaikkein hitaimmassa vauhdissa sijaintia osoittaava nuoli nytkähtelee tahmeasti eteenpäin. Harvoin kuitenkaan olemme tarvinneet niin tarkkaa sijaintitietoa tai edes liikkuneet niin hitaasti, ettei satelliittiseuranta tunne meidän liikkkuvan lainkaan.
Tuli mieleen toinenkin vika, joka ei liity Navionicsiin vaan itse iPhoneen. iPhonen mukava ominaisus kääntyä pystyasennosta vaaka-asentoon on tosi raivostuttava silloin, kun pitäisi seurata karttaa. Minusta on kiva, että kartta on niin päin kuin maailma näyttäytyy eli tykkään kääntää iPhone-kartan siten, että kulkusuunta osoittaa samaan suuntaan sekä kartalla että järvellä. iPhonessa kääntäminen aiheuttaa ihan liian usein sen, että näyttö muuttuu pystystä vaakaan ja toisinpäin.
Kuin hauki rannasta
Minun maakrapumaiset otteeni näkyvät kaikkein eniten laiturista lähdössä ja rantautumisessa. En tahdo millään käsittää, mitä minun pitäisi tehdä. Tänään onnistuin töppäämään niin, että vene painui kiinni laituripaikkojen välissä olevaan puomiin.
Jos katson keulaa, en näe sivuja ja kun työnnän melalla keulaa irti puomista, perä varmasti osuu jonnekin. Helkkarin hyvä, että nyt ollaan sentäään oltu liikkeellä omalla veneellä. Ihmettelen suuresti, miten onnistuimme viime vuonna Kuopiossa rantautumaan ihan oikeaoppisesti lainaveneellä. Ehkä minä opin joskus. Juuri nyt tuntuu epätoivoiselta.
Baarikärpäset polkupyöräilemässä
Saimme eilen illalla hyvän idean lähteä kiertämään paikalliset lähiöpubit. Ensin polkaistiin Mertsi pubiin Mertalaan. Se oli ihan ok. Nuoriso puuttui pubista täysin, mutta keski-ikäisille Mertsin tarjonta näytti maistuvan. Baarimikko oli lupsakka setä, mutta mitään muuta sanottavaa paikasta ei juuri nyt tule mieleen.
Sitten polkaistiin Tuopin Paikkaan (tämä lienee kapakan oikea kirjoitusasu) tien toiselle puolelle. Siellä oli kovat karaokejamit menossa. Musiikki pauhasi ja patio oli ihan tupaten täynnä. Ei hullumpi paikka. Väki oli hyvin ystävällistä. Joku paikallinen ville teki heti tuttavuutta ja laulaa luikautti iloksemme Tauskin kappaleen totaalisesti nuotin vierestä.
Alkoi olla jo vähän vilu, mutta silti Ilkka johdatteli minut vielä kolmanteen paikkaan. Paikan nimi jäi epäselväksi. Ehkä se oli Pub Cafe Kernal. Baarimikko antoi meille oluet ja toisella kädellä leipoi pizzaa muutamille asiakkaille. Eipä sinne montaa asiakasta olisi mahtunutkaan.
Vaikka ilta pimeni, yritettiin vielä neljänteen paikkaan. Pata-Krouvi jäi meiltä nyt kokematta, koska minä en päässyt ravintolaan sisälle. Portieeri ei päästänyt minua etenemään takki päällä ja minä en tarennut pelkässä T-paidassa. Emme päässeet asiasta yhteisymmärrykseen, joten tyydyimme Ilkan kanssa seuraamaan pihalla pariskunnan kriittistä mielipiteenvaihtoa. Sekin alkoi tuntua salkkareita pelottavammalta, joten polkaistiin kotiin.
Kaiken kaikkiaan baarikierroksen parasta antia oli Tuopin Paikka. Se oli kohtalaisen siisti ja tanssilattia oli lähiöbaariksi tosi iso. Eihän se baarin vika ole, jos ihmiset viihtyvät niin hyvin, että nauttivat sen kunniaksi jokusen olusen.
Asfalttimiehet heiluu
Joku voisi luulla, että on mukava herätä aamuun ja katsella omasta keittiönikkunastaan hikisiä asfalttimiehiä yläosattomissa. Se joku olisi väärässä. Ilokalliolla on tehty isoa pintaremonttia ja keskiviikkona oli vuorossa etupihan asfaltointi. Ilkka yritti patistella minua ottamaan valokuvia blogia varten, mutta enhän minä voinut. Nehän olisivat luulleet, että minä ottaisin kuvia niistä puolialastomista miehistä!
Nyt on sitten synkän musta ja pahalta haiseva piha. Ilkan Bläkkärin tukijalkakin painahti asfalttiin, kun se oli vielä niin pehmeää. Ehkei asfaltointi ollut ihan niin tarpeellista, mutta betonimuureista tuli tosi kivan väriset! Ne maalattiin hiekanvaaleiksi joka paikasta. Harmi, että asfalttiukot onnistuivat tuhrimaan sinne tänne vaaleaa pintaa mustia viiruja.
Nyt kun piha helottaa mustana ja valkoisena varasto näyttää vähän surkealta. Edessä on siis maalaustalkoot. Sitä ennen saamme vielä uuden laatoituksen patiolle. Ehkä sitten pääsen ikkunoiden pesuun, pihan laittoon ja eroon betonipölystä nurkissa.
-
Rentoa elämää Savonlinnassa
Sitä voisi kuvitella, että minua harmittaisi olla töissä. Päinvastoin. On mukava tulla kotiin, kun Ilkka on puuhaillut päivän ja keittänyt kaffet työn raskaan raatajalle.
Eilen saattoi olla yksi elämäni täydellisimmistä päivistä. Töissä on alkanut sujua hyvin ja ehdin vielä päivän päätteeksi puoleksitoista tunniksi sählyyn. Pääsin Empun kyydissä kotiin ja menin heti uimareissulle.
Onneksi älysin ottaa mukaan vesijuoksuvyön. Oli tosi lämmintä ja hurjan kivaa. Juoksin parikymmentä minuuttia enkä millään olisi malttanut nousta vedestä.
Silloin huomasin, että Ilkka askarteli paikoilleen ostamaani riiippumattoa. Jiihaa, kipsaisin portaat nopsaan ylös ja menin laiskottelemaan riippumattoon hetkeksi. Ilkka toi vielä kylmän lonkeron.
Kuhaa ja kavereita
Olimme sopineet, että menemme Empun luo varjotupareihin illalla. Siinä sitten haasteltiin kaveriporukassa mukavia. Emppu oli laittanut pientä purtavaa, mutta illan päätteeksi menimme vielä Majakkaan syömään.
Majakassa en ole juuri muuta syönyt kuin kuhaa. Kerran kokeilin lammasta, mutta siitä tuli vatsanpuruja. Kuha sen sijaan on erinomaista! Harmi, että Majakassa muuttivat kuha-annoksen kastikkeen joskus alkuvuodesta. Aiemmin kastike oli loistavaa ja silloin annokseen kuului ohrakasvislisäke. Nyt mukana on perusröstiä ja perushollandaisea, vaikka olen melko varma, että nykyinenkin kastike on hieman sovellettu versio perinteisestä.
Meillä oli Empun kanssa työpäivä edessä, joten lähdimme hyvissä ajoin kotiin. Minä hain unohtuneen Jopon Puistokadulta ja sitten polkaistiin Ilkan kanssa kotiin viilenevässä kesäillassa. Matkalla löydettiin hylätty Savage sillankupeesta. Liekö kuskille maistunut olunen tai mihin lie hänet oli siepattu.
-
Juhannusajelua
Tänä juhannuksena jäimme Ilkan kanssa Savonlinnaan. Sää oli niin epävakaa, että moottoripyöräreissut ovat jääneet ainakin tähän saakka tekemättä, mitä nyt pikkuisen kävin harjoittelemassa Savagella ajelua Prisman parkkipaikalla.
Olihan se aika huteraa menoa, mutta silti ensi kerraksi talven jälkeen suoriuduin hommasta ihmeen hyvin. Aluksi minulla oli hukassa kytkin ja kaasu, eikä virta-avaimellekaan löytynyt paikkaa. Uusi maalipinta kuitenkin korvasi nämä pienet jaa vähäpätöiset murheet.
Onnistuin lähtemään kohtalaisesti liikkeelle ja jopa jarruttamaan, mutta se sama, viimekesäinen ongelma tuli taas eteen. Minä en uskalla kääntää Savagea. Ilkka pyöritteli pörisijää malliksi pikkuruisella alueella ja minulla ei tahtonut Prisman laaja parkkipaikka riittää yhteen ympyrään.
Jotenkin se pyörä tietyssä pisteessä tuntuu humahtavan nurin, vaikka Savage on kuitenkin kevyimmästä päästä moottoripyöriä. En vaan yksinkertaisesti luota siihen, ettei se kaadu. Otin varalta täyskaskonkin 90-luvun pyörään…
Vaikka ympyrän säde pieneni harjoituksen myötä, se oli silti niin suuri, että Ilkka sai ajaa Savagen kotiin. Minä ajelin pirssillä.
Jopolla kokolle
Seuraavaksi otettiin alle polkupyörät ja hurautettiin Poukkusalmen kokolle. En muista, että olisin koskaan nähnyt oikeaa juhannuskokkoa, mutta ehkä joskus Huttulassa poltettiin vähän nuotiota suurempaa roihua.
Poukkusalmessa syötiin makkarat ja muurinpohjalätyt. Lätyt saatiin sen jälkeen, kun Ilkka murahti lätynpaistajalle, että jokohan meidän vuoro olisi kohta puoliin, kun meidän jälkeen jonossa seisseet muorit olivat jo omat lättynsä syöneet.
Maisa otti meistä tällaisen Rakkaus roihuaa -kuvan juhannuskokkoa vasten.
Uusii baarei
Savonlinnaan on noussut uusii baarei. Tai ainakin ne olivat uusia tuttavuuksia meille molemmille. Polkaistiinkin sitten takaisin kaupunkiin Kukko-baarin kautta. Sehän olikin oikein viihtyisä lähiöbaari, joka yllätti positiivisesti.
Seuraavaksi mentiin moikkaamaan Ullaa entisen Mimosan uudelle terassille, joka oli todella upea. Terassilta näki suoraan Saimaalle ja puiden välistä pilkottivat Olavinlinnan tornit. Terassin kruunasivat keskieurooppalaiseen tyyliin valaistut kukkapaasit ja muovirottinkikalusteet. Hieno paikka – suosittelen.
Sitten tultiinkin viluisina nakkikopin kautta kotiin. Sentään syötiin hampparit ja makkaraperunat puistossa Saimaata ihaillen. Nyt on muistona juhannusajelulta Ilkalla entistä pahempi nuha ja minulla orastava nuhan tapainen. Jussia jatketaan viltin alla sohvalla elokuvia katsellen.