Yksiön jengi

Suunnittelen tässä lääkealan liiketoiminnan esitystä – ei kai sitä luennoksi voi sanoa, vaikka oppitunnin kestääkin. Otin kupin kahvia ja kyselin Suvin kuulumisia. Suvi ja kummikoirani Aatu muuttavat parin viikon päästä Kuopioon. Siinä on yksiö ratketa rappauksistaan, kun kaksi naista ja yksi labbis asuttavat 30 neliön lukaalia.

Suvi on vähän vaatefriikki. Kaapit tursuavat vaatteita. Minun luonani eivät tursua, kun ei ole niitä kaappeja. Pitää suorittaa vähän uudelleenjärjestelyjä kämpillä ennen kuin Suvi mahtuu asuntooni. Tietokonepöytä pitää purkaa ja vanha näyttö täytyy laittaa kierrätykseen tai kierrättää vanhemmille. Pöydän tilalle pitäisi jostakin keksiä Suville oma kaappi.

Olen asunut yksin seitsemän vuotta. Sitä ennen asuin muutaman kuukauden Englannissa neljän kämppiksen kanssa. Ei ainoasta lapsesta ole jakamaan asuntoaan ainakaan neljän ihmisen kanssa. Kun heti opiskelujen alkuun asuin ensin solussa kahden muun opiskelijan kanssa ja sitten Jupen kanssa yksiössä, tuli ainakin opiskeltua tosissaan. Lojuin yliopistolla niin pitkään kuin kirjasto tai akvaario – tietokoneluokka – olivat auki. Sitten raahustin hitaasti kämpille.

En ole koskaan jakanut asuntoa Suvin kanssa. Siitä voi tulla ihan hauskaa. Aatu on yksi hölmöläinen, mutta ei meidän omatkaan koirat ihan nerokkaimmasta päästä ole olleet. Ja pitäähän sitä yksi ”mies” talossa olla! Se vaan, että oma mieheni ei oikein voi vierailla koirankarvaisessa asunnossa, vaikka häntä takuulla houkuttelisi ajatus nukkumisesta kahden naisen välissä 120-senttisessä sängyssä! Ei vaan myönnä sitä, lurjus 😉

Tärkeintä on nyt, että Suvi saa asiansa kuntoon. Olisihan se aivan älytöntä jäädä yksin koiran kanssa jonnekin helkkarin Säkylään, josta ei tunne ketään. Suvi on kaiken muun lisäksi vielä työnhakukiellossa Tehyn lakon vuoksi. Pirskaleen tehyläiset sotkevat ahneudellaan tavallisten ihmisten elämän. Anteeksi vaan, mutta en ymmärrä nimilistojen keräystä. Järjestävät varmaan herkkukoriarpajaiset listoillaan. Ja arpa numero 12 314 voittaa superhypermarketin tarjoaman herkkukorin! Siinä sitä on makaroonia purtavaksi, kun palkka, se pienikään, ei juokse.

Tulipahan tuokin nyt sanottua.

Site Footer