Luulin olevani tänään tehokas, kun kävin vielä kertaalleen MAR-työt läpi ja kommentoin jo Ninan lukuseminaariabstraktia, mutta kellohan on kohta yksi! Lojun edelleen pyjama päällä sängyssä. Pyykit on pesemättä, kämppä siivoamatta enkä ole edes aloittanut lääkeliiketoiminnan harjoitustyön tekemistä.

Pitää kuitenkin olla positiivisella mielellä. Aikataulutin MAR-arvioinnit ja Ninan kommentit vasta maanantaille ja nyt ne on molemmat tehty. HTM-tenttien arviointi tosin jää maanantaille, vaikka olin aikonut hoitaa ne pois alta jo eilen. Lääkeliiketoiminnan työn olinkin suunnitellut tälle päivää.

Tuleekohan elämä aina olemaan näin ennakkoon suunniteltua ja aikataulutettua? On aika tylyä herätä sunnuntaiaamuna siihen, että muistaa kaikki ne työt, mitkä on sunnuntaille suunnitellut. Milloin aikuiset ihmiset oikeasti rentoutuvat vai pitääkö sekin suunnitella etukäteen? Pitäisikö minunkin laittaa 30boxiin jollekin päivälle merkintä, että tänään nukun pitkään enkä tee mitään?

Kuten joskus kirjoitin, minulle on elämää ennen Uuden-Seelannin matkaa ja elämää sen jälkeen, mutta elämällä tarkoitan tietenkin vain työelämää. Ja voi kun minä odotan sitä ei-työelämää siinä välissä! Uuden-Seelannin päiville kirjoitan paksuin kirjaimin ainoaksi tehtäväksi pitää hauskaa ja nauttia. Siinä sivussa menee kyllä yksi konferenssi. 😉