Nyt kun oma kone on suurinpiirtein saatu käyntiin sekä tutkimuksen että kuntoilun osalta, auto ei enää osoita samaa aloitteellisuutta. Tai eihän se sama auto olekaan. Vanha menopelini Toyota odottelee Kuopiossa siirtoa kotikonnuille Utajärvelle ja alla on nyt veres ruotsalainen. Paha vaan, että tuli ostettua samalla niin hyvä akku, ettei auto starttaa kahden asteen pakkasella. Toyotalla ei koskaan ollut käynnistysvaikeuksia.

Ihmiset kai yleensä ostavat tuoreempia autoja, mutta minä kuljen vastavirtaan. Vuosimallin 90 Toyota vaihtui kasivitoseen Saabiin. Sillä on tosin ajettu satatuhatta vähemmän kuin Toyotalla, mutta pieniä huolestuttavia ja kai viimevuosien vähäiseen käyttöön liittyviä vikoja on ilmaantunut.

Rantasalmella esimerkiksi sammui kesken ajon ajovalot. Räpsyttelin pilkkopimeässä pitkien valojen kytkintä ja onneksi sain taas kaikki toimimaan. Näkyväisyyttä heikentää myös se, ettei kuskinpuoleinen pyyhkijä ota ollenkaan kiinni lasiin paitsi pikkuisen molemmista päistä. Akku on vähän heikko, eikä tosiaan enää jaksa startata. Tai yrittää se vielä, kun en kehdannut sitä ihan tyhjäksi starttailla. Olisikohan se sitten laturinremmi tahi joku muu härpäke, mikä vinkuu aina kylmänä? Renkaat eivät ole enää uudenveroiset ja sisävalon sulake on kai mennyt. Pikkuvikoja, mutta silti olen melko varma, että tämä Saab-kokeilu päättyy aika pian. Sen oli tarkoituskin olla vain väliaikainen ratkaisu akuuttiin auto-ongelmaan, kunnes jotain muuta löytyy tai voitan lotosta.