Karautin eilen mutkan Kuopiossa. Kävin häviämässä välieräpelin, mutta ei harmita. Hyvä peli kerta kaikkiaan. Vastustaja oli paljon parempi kuin me. Pelasi taidolla ja kovaa. Ilman Jarin maaleja meidän on aika hankala voittaa pelejä, vaikka tiukka puolustus näkyi taas eilen siinä, ettei vastustajakaan tehnyt kuin seitsemän maalia meidän viittä vastaan.

Hassua sinänsä ettei tullut edes ruhjeita. Mitä nyt vähän joku raapaisi käsivarteen ja jokunen pallon kuva on tietenkin jaloissa. Niitä ei lasketa.

Sanna ei tullutkaan peliin, joten saatiin Anun kanssa rehkiä kahdestaan. Nyt taisin tehdä pidempiä vaihtoja kuin viimeksi tai sitten ottelun tempo oli ihan toinen. Puuskutin kuin keuhkotautinen aina vaihtopenkillä.

Ensi viikolla on sitten pronssipeli. Vielä ei ole tullut tietoa vastustajasta, mutta toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei se ole taas se karvakäsi-AA. Ne karvakädet taitavat tosiaan tulla siitä, että pelaamme Turkin pelipaidoissa. Pitkä tarina.