Ja taas sitä mennään teoretisoimaan moottoripyöräilyä. Sama suomeksi: A-korttikoulun toiset teoriatunnit ovat alkamassa.

Viimekertainen teoriapläjäys ei ainakaan helpottanut jännitystä. Pyörä tottelee jotakin mystistä vastaohjausta, jossa etupyörä katselee ihan muihin suuntiin kuin mutka kääntyy. Ja tätä mystistä ohjausliikehdintää ei voi kuulemma polkupyörällä opetella.

Viimeksi tunnilla oli parikymmentä tyyppiä, joista 95 prosenttia kevari-ikäisiä teinipoikia. Olin todellinen metusalem nuorison joukossa. Nämä mopopojat ovat ihan epäreilussa asemassa. Jokainen heistä oli päristellyt mopoilla ja ties millä kaksipyöräisillä härveleillä, ja autokoulun ope vannoi, että joka ikinen mopoilija oli jo kokeillut vastaohjausta. Ja ne kaksi muuta tyttöäkin pärisyttelivät jo kevareilla tai muilla.

Ehdin jo epäillä koko hommaa ja kysyin, onko minulla toivoakaan saada pyöräkorttia tälle kesälle. Joku viimevuotisista naisoppilaista kuulemma jatkoi vielä yrityksiään tänä kesänä ja joku toinen oli suosiolla tyytynyt pienempään pyöräkorttiin. Ei siis hyvältä näytä.

Ilkka on kiltisti luvannut opettaa minulle pyörällä ajamista silläkin uhalla, että kaadun ja ryvetän hänen virheettömän maalipintansa. Taitaa mennä niitä 150 euron omavastuita kesällä melkoisesti. Parasta ruveta laittamaan jo nyt ropoja sivuun. Just in case…