Kiersin tänään taas ympyrää moottoripyörällä. Ei onnistu, ei. Minä en vaan saa taivutettua sitä helvetin konetta niin tiukkaan ympyrään kuin olisi tarvis. Ope itse kävi kokeilemassa, johtuuko se pyörästä, mutta niin vain ER-5 kääntyili viiden metrin halkaisijalla molempiin suuntiin. Ei se reilusti mennyt. Opekin ajoi kiemurat paremmin toisella pyörällä, mutta lisämetriä ei heru inssiin, vaikka olivat niin alustavasti aprikoineet autokoululla.

Kokeilin nyt Ilkan oppeja ja istua tönötin vastakkaisella puolella. Pyörä kääntyi niin ehkä vähän paremmin, mutta silti kolmestakymmenestä yrityksestä ehkä yksi olisi ollut juuri ja juuri hyväksytty suoritus. Silloinkin melkein kaaduin, kun ohjaustanko oli ihan ääriasennossa ja siitä lipsahti kaasu niin heti iski paniikki.

Pujottelua on harjoiteltu nyt niin paljon, että päähäni on ehtinyt iskostua ajatus, etten ikinä tule saamaan korttia ja etten osaa mitään muutakaan. Niinpä menin pitkäksi jo ensimmäisen risteyksen tänään ja onnistuin sammuttamaan pyörän samaan risteykseen palatessa. Liikennesäännöistä ei ole tietoakaan, kun kaikki energia menee pyörän hallinnan yritykseen.

Käsittelyharjoituksissa sain kaksi kertaa takapyörän lukkoon hätäjarrutuksessa ja hätäännyksissäni löysäsin etujarruakin. Menee jarrutus pitkäksi. Myös väistö alkoi takerrella tänään, vaikka se meni ihan hyvin viimeksi. Hävettää niin helvetin paljon, kun taas oli mukana ensikertalainen, joka ajoi paljon paremmin kuin minä. Eikä hänellä ollut edes ajokorttia, vaikka ikä riitti jo isoon aahan!

Ehkä minun pitäisi kerrankin kumartaa fysiikan laeille ja ymmärtää siirtyä pienempitehoiseen pyörään. Viime kerralla kevarilla sain melkein pujottelun läpi ja tällä viikolla olisin onnistunut sillä melkein joka kerta, uskoisin.