Kruisaillen cityssä

Tulin juuri ensimmäiseltä kaupunkiajotunniltani ja onnistuin ajossa jotenkuten. Ensin otettiin vauhtia Miekkoniemi-Nätki-Mertala -akselilta ja lopulta kurautettiin kaupunkiin. Jännitti niin, että meinasi polvet tutista. Ihmeen hyvin se meni. Yksi käännös meni vähän pitkäksi ja vielä viimeisessä risteyksessä sompailin autojen seassa huimapäisesti. Ope sanoi, että ensin katsoi minun ajavan suoraan auton alle, mutta kun pää kuitenkin pyöri, ymmärsi, että olen sittenkin huomannut auton ajoissa.

Ihmeellistä kuinka kova jännittäjä minusta on paljastunut. Jännitän moottoripyöräilyä enemmän kuin Mersulla ajoa. Mersu muuten taas hyytyi eilen keskelle Savonlinnaa, kun olin lähdössä sillä Kuopioon. Moottoripyörä ei kuitenkaan sammahtele, mutta käännöksistä tulee nykiviä. En uskalla pysähtyä, kun pitää heti kohta lähteä taas liikkeelle.

Liikkeellelähdöt sujuvat, kun en ajattele niitä, mutta jos valoissa pitää odotella liikaa, jännitys hiipii alitajuntaan ja taas pyörä syöksähtää hallitsemattomasti liikenteen sekaan.

Silti olin ihan tyytyväinen ajotuntien jälkeen. Liikennesäännöt ovat onneksi hanskassa – tosin tuppaavat välillä unohtumaan, kun keskityn niin pyörän hallintaan – joten siitä ei tarvitse kantaa huolta. Nyt kun vain pyörän käsittelystä tulisi sujuvaa. Ope jo vähän väläytteli käsittelykokeen mahdollisuutta ensi viikolle, mutta ensi viikolla olen Tampereella, joten en aja silloin ollenkaan. Siksipä myös käsittelykoe siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

Ylimääräisiä tunteja tullee olemaan kaksi, jos kokeet menevät läpi, mitä ne eivät kylläkään tee. Selvitän kyllä ehkä inssin, mutta käsittelykokeesta tulen pomppaamaan muutamaan kertaan.

Ilmeisesti eivät ole merkanneet kaikkia tunteja ajotunneiksi, koska minun laskujeni mukaan jo tänään piti mennä ylitunneille. Noh, onhan tässä kesä aikaa ajella autokoulun pyörällä. Pitää kuitenkin yrittää saada käsittely läpi ennen elokuuta, jolloin tehtävistä tulee taas astetta haastavampia.

Site Footer