Sulista ja ammuntaa

Perhe Kukkonen-Palo-oja on aloittanut kuntoilun ihan tosi mielellä. Eilen käytiin pelaamassa sulkapalloa ja tänään ampumassa kiekkoja. Molemmat olivat oikein kivoja juttuja. Minä jopa melkein pärjäsin sulkapallossa. Toki vähän auttoi se, että Ilkka potee edelleen wakeboard-vammojaaan.

Savonlinnan tennishallin lattia oli aika huono sulkapallon peluuseen. Jalat tarttuivat kiinni tantereeseen ja pelotti, että nilkka nyrjähtää.

Pelattiin vähän aikaa niin, että minä yritin aina palauttaa Ilkalle keskelle kenttää, ettei hänen tarvitsisi juosta. Minä juoksin sitten senkin edestä. Huhkin niin, että syke nousi välillä jopa 170 yläpuolelle, mutta siitä ei enää päästy sählylukemiin.

Tänään sitten kokeilin eka kerran kiekkoammuntaa. Enpä osunut. Pakko myöntää, että tässäkin lajissa Ilkka pesi minut, ei ehkä ihan 10-0, mutta 6-1 ainakin. Se helkkarin pyssy vaan painaa niin paljon, että asento tärisee jo ennen kuin yksikään kiekko on lähtenyt. Lonkalta, oikeasta aloitusasennosta, en uskaltanut vielä yrittääkään.

Olimme vähän niin kuin tutustumiskäynnillä Savonlinnan metsästys- ja ampumaseuran toimintaan. Pitänee maksaa liittymismaksut ja ruveta tosimielellä harjoittelemaan ampumista. Myöhemmin syksyllä SMAS aloittaa harjoitukset sisäampumaradalla ja tarjoaa seuran puolesta aseet ja panokset. Sinne menen takuulla. Sedät saavat opettaa minusta Annie mestariampujan.

Site Footer