Kirjan jälkeen

Vuosi: 2008

  • Kärpistä mallia illan peliin

    Meinasin ihan hermostua eilen kisakatsomossa. Mitä ne Kärpät noin pelaa? Laiskasti rusettiluistellen, höh. Pitäisi tehdä taidokkaita maaleja eikä hakata päätään espoolaiseen kiviseinään.

    Tänään pitäisi sitten koota itsensä ja pelata tolkusti sählyä. KYY-liiga lähestyy mitalipelejä ja viimeviikkoisesta täpärästä tappiosta huolimatta KJH on mukana välieräpeleissä.

    Meidän tähtihyökkääjämme, armoton maalintekijä Jari se vaan mietiskelee pk-asioita Helsingissä, vaikka pitäisi olla ratkomassa KJH:lle mestaruuksia. Jarin lähdön jälkeen olemme joutuneet muuttamaan taktiikkaamme entistä puolustavammaksi. Harmi vain, ettei meillä ole oikein viimeistelijöitä niihin harvoihin maalipaikkoihin, joita lyhyissä peleissä aukenee.

    Naispelaajien roolikin on muuttunut hitusen. Edelleen meidän tehtävämme on katkoa vastustajan syötöt, mutta nykyisin pelaamme paljon alempana kuin ennen. Aiemmin naispelaaja oli kärkikarvaaja, joka sitten hyökkäystilanteessa putosi vähän alaspäin. Pois haitolta, voisi sanoa. Nyt naiset on siirretty vasempaan laitaan.

    Viime pelissä uusi rooli tuntui vähän oudolta. En usko, että Anukaan oli ihan sinut laiturin tontin kanssa. Illan peliin on ehkä tulossa myös Sanna, ja hänelle uusi paikka on vieläkin oudompi.

    Mutta hyvin se menee! Voittihan Kärpätkin, vaikka ehdin välillä jo käydä lukemassa yhtä CoP-artikkelia alakerrassa.

  • Piina päättyi

    Synttäreideni aikaan hajonnut astianpesukone on vihdoin kunnossa. Korjaaja tuli, painoi jotain nappia, ja johan alkoi kone hyrskyttää.

    Olipa mukava taas juoda aamukahvia valoisin mielin puhtaasta mukista. Ei tarvitse enää mietiskellä, mistähän lasista sitä viimeksi joi, vaan voi ihan vaan tsuitsait ottaa uuden lasin kaapista. Melkein tekisi mieli leipoa jotain viikonloppuna, kun jälkipyykki ei mietitytä. Kaakkusia ei voi leipoa tai menee laihdutuskuuri mönkään.

  • Sporttia kevääseen

    Lähdin pääsiäisen jälkeen Kuopioon ja jumiuduin sinne lumisateiden vuoksi. Ehdittiin siinä Suvin kanssa sopia kevään kuntokuurista, joka alkoi aprillipäivänä. En tiedä, millainen onnistumisen mahdollisuus aprillipäivänä aloitetuilla kunto-/laihdutuskuureilla on, mutta tällä hetkellä näyttää hyvälle. Läski ei ole kadonnut minnekään, mutta olen jaksanut piipertää urheiluhommissa koko alkuviikon.

    Tiistaina pelasin KYY-liigan pudotuspelin KJH:n riveissä. Turpiin tuli, mutta pääsimme silti jatkoon maalieron turvin. En voi ymmärtää, mikä AA:ta vaivaa. Joukkue on hyvä, mutta tietääkseni kukaan ei tykkää pelata AA:ta vastaan. Hirveätä huutamista ja raakkumista koko pelin ajan. Viime kevään finaalissa meno äityi niin hurjaksi, että meidän vaihtoaitioon heitettiin lopulta maila. Hyvä, ettei osunut ketään.

    Mitenhän joku AA:lainen näki minussa karvakäden? Pelasin ihan lähellä heidän vaihtoaitiotaan niin eiköhän joku kiljunut minulle, että karvakäsi hyytyy. Syynäilin pelin jälkeen käsivarsiani, mutta ei, ei ole apinanverta riittävästi tällä tytöntylleröllä.

    Keskiviikkona kävin sitten nautiskelemassa juoksulenkillä. Tassuttelin reippaan kahdeksan kilometrin lenkin ja yritin kovasti mennä ihan rauhakseen. Alussa vauhti nousi aivan liian korkeaksi ja sen jälkeen en oikein enää saanut sykettä kuriin. Juoksu oli tietenkin aika jäykkää, mutta yllättävän hyvinhän tuo kulki. Nyt ei passaa pitää liian pitkää taukoa juoksenteluista. Voisi vaikka yrittää kipittää pari, kolme kertaa viikossa ihan omaksi ilokseen. Eihän siitä tietenkään mitään tule. Kohta katsellaan kilpailukalenteria ja laaditaan harjoitusohjelmia, sitten aletaan syynätä syömisiä ja juomisia…

    Ei vaan oli tosi kiva hölkätä aurinkoisessa säässä. Väsytti vaan hirmuisesti illalla. Silti päätin lähteä tänä aamuna Ilkan mukana keskustaan ja salille. Tein ihan kunnon yläkropan treenin, vaikka meinasin aluksi tehdä vain pari sarjaa. Sitten kuntosalin jälkeen vielä reippailin kotiin. Nyt olo on taas ihan väsynyt. Pitäisi ehkä ottaa pienet torkut.

    Mitenhän lie Suvilla sujuu kuntoilu? Suvi ei ainakaan voi laihtua mistään kohti. Täytyykin viedä hänelle aina pullaa kahville, kun siellä päin liikun. Pitää taas ainakin käväistä Kuopiossa tiistaina, kun on KJH:n peli. Jos itselleenkin soisi puolikkaan pullanmurusen…

  • Tytöt humputtelemassa

    Sitä kun vanhana yrittää taipua nuorten humputuksiin niin huonostihan siinä käy. Lumimyräkkä pakotti minut jäämään Kuopioon eilen, ja koska tiemme käy kohti Utajärveä taas perjantaina, jäin vielä toiseksikin yöksi Suvin ja Aatun hoteisiin.

    Lähdettiin kovalla tohinalla Suvin kanssa tänään iltaa istumaan. Tavoitteena oli oikein humputella kaupungin yössä. Ja kuinkas sitten kävikään? Kello ei ole vielä yhtä ja me ollaan jo kotona menossa yöpuulle.

    Vaikka humputtelureissu jäi lyhyeksi, emme säästyneet ihan täysin vauriotta. Minä onnistuin kolhaisemaan vähän päätäni taksin oveen. Ei olisi sattunut mitään, mutta kun oli taas hiuspanta päässä, piikit hakeutuivat kohti harmaata aivomassaa ja päähän tuli vähän verta tirskahteleva märsti. Pikku juttu, mutta hauskuutta piisaa tästäkin.

  • Aikuinen nainen

    En blogannut viime viikon loppupuolella ihan tietoisesti ja nyt alkuviikostakin se on näköjään jäänyt. Syy viimeviikkoiseen hiljaiseloon löytyy siitä, että olisi kai pitänyt mainita myös oma syntymäpäivänsä. Halusin olla hissunkissun synttäreistäni, vaikka pyöreitä täytinkin. En ole tottunut olemaan juhlakalu ja kaikki onnittelut saavat minut lähinnä nolostumaan.

    Nyt voin sanoa, että takana on lujaputki rilluvuosien, ja väittää, etten ole enää sinisilmäinen. Tuskinpa olen ollut sinisilmäinen sitten vauvaiän, mutta kuvannollisesti olen sitä varmaan vieläkin. Toisaalta jos jokaiselle meille on annettu kiinteä määrä rilluvuosia, ne ovat minulla valitettavasti vielä edessä, koska yhtään niistä ei ole vielä takana.

    Minulta on kyselty, yritänkö peitellä ”korpinmustalla” tukallani harmaita, ja että paljonko sipaisen ryppy- ja selluliittivoidetta päivässä kehoani kohottamaan. Eipä tässä kuitenkaan mitään ikäkriisiä ole tarkoitus kehitellä. Ikävuodet ovat minulle täysin laskennallisia, eivät lainkaan laadullisia kriteerejä. Olkoon sitten vaikka seitsemänkymppinen, voi laulaa rokkia, jos siltä tuntuu. Tai jos haluaa välttämättä kieriskellä itsesäälissä perheettömänä ja uraputkettomana kolmikymppisenä, sekin sallittakoon, mutta minä en aio sitä tehdä. Onhan minulla perhe 😉 Hyvin pieni sellainen, josta itse edustan puolikasta.

    Ikäasiat ovat muutenkin aika vaikeita. Olen todella surkea arvioimaan ihmisten ikävuosia. Se näkyi äskenkin, kun veikkasin mikälie-unelmien-poikamies-tytöistä nuorinta. Pieleen meni. Tähän väliin on pakko vannoa, etten seuraa tuollaisia sarjoja. Sattui vaan olemaan telkku auki siltä kanavalta, kun hieroin Ilkan selkää.

    Jos ikää mitataan huonolla muistilla, olen varmasti ikäloppu. Olen viime aikoina antanut puhelinnumeroni moneen paikkaan väärin. Viimeksi Luostolla luettelin numeroni moneen kertaan Tuomakselle, mutta niin vaan aina pirisi puhelin jossain muualla.

    Sitten Luoston reissun jälkeen jouduin kyselemään Ilkan paitaa mökin siivoojalta. Paita ja jotain muutakin odottaa nyt matkahuollossa hakijaansa. Eilenkin oli alakerran ulko-ovi unohtunut auki ja mitähän vielä.

    Onhan se vähän noloa, että olin kerran täältä Kuopioon lähtiessäni kuronut housut jalkaan pelkällä vyöllä. Vetoketju ja napit horottivat auki, kun minä tyttö kurvasin Varkauteen kahville. Join ne kahvitkin ennen kuin pissireissulla huomasin mokani. Melkein päivittäin sattuu pieniä tai suurempia unohduksia. Todella noloa. Ehkä se ikäkriisi kehittyy unohteluteeman ympärille…