En blogannut viime viikon loppupuolella ihan tietoisesti ja nyt alkuviikostakin se on näköjään jäänyt. Syy viimeviikkoiseen hiljaiseloon löytyy siitä, että olisi kai pitänyt mainita myös oma syntymäpäivänsä. Halusin olla hissunkissun synttäreistäni, vaikka pyöreitä täytinkin. En ole tottunut olemaan juhlakalu ja kaikki onnittelut saavat minut lähinnä nolostumaan.

Nyt voin sanoa, että takana on lujaputki rilluvuosien, ja väittää, etten ole enää sinisilmäinen. Tuskinpa olen ollut sinisilmäinen sitten vauvaiän, mutta kuvannollisesti olen sitä varmaan vieläkin. Toisaalta jos jokaiselle meille on annettu kiinteä määrä rilluvuosia, ne ovat minulla valitettavasti vielä edessä, koska yhtään niistä ei ole vielä takana.

Minulta on kyselty, yritänkö peitellä ”korpinmustalla” tukallani harmaita, ja että paljonko sipaisen ryppy- ja selluliittivoidetta päivässä kehoani kohottamaan. Eipä tässä kuitenkaan mitään ikäkriisiä ole tarkoitus kehitellä. Ikävuodet ovat minulle täysin laskennallisia, eivät lainkaan laadullisia kriteerejä. Olkoon sitten vaikka seitsemänkymppinen, voi laulaa rokkia, jos siltä tuntuu. Tai jos haluaa välttämättä kieriskellä itsesäälissä perheettömänä ja uraputkettomana kolmikymppisenä, sekin sallittakoon, mutta minä en aio sitä tehdä. Onhan minulla perhe 😉 Hyvin pieni sellainen, josta itse edustan puolikasta.

Ikäasiat ovat muutenkin aika vaikeita. Olen todella surkea arvioimaan ihmisten ikävuosia. Se näkyi äskenkin, kun veikkasin mikälie-unelmien-poikamies-tytöistä nuorinta. Pieleen meni. Tähän väliin on pakko vannoa, etten seuraa tuollaisia sarjoja. Sattui vaan olemaan telkku auki siltä kanavalta, kun hieroin Ilkan selkää.

Jos ikää mitataan huonolla muistilla, olen varmasti ikäloppu. Olen viime aikoina antanut puhelinnumeroni moneen paikkaan väärin. Viimeksi Luostolla luettelin numeroni moneen kertaan Tuomakselle, mutta niin vaan aina pirisi puhelin jossain muualla.

Sitten Luoston reissun jälkeen jouduin kyselemään Ilkan paitaa mökin siivoojalta. Paita ja jotain muutakin odottaa nyt matkahuollossa hakijaansa. Eilenkin oli alakerran ulko-ovi unohtunut auki ja mitähän vielä.

Onhan se vähän noloa, että olin kerran täältä Kuopioon lähtiessäni kuronut housut jalkaan pelkällä vyöllä. Vetoketju ja napit horottivat auki, kun minä tyttö kurvasin Varkauteen kahville. Join ne kahvitkin ennen kuin pissireissulla huomasin mokani. Melkein päivittäin sattuu pieniä tai suurempia unohduksia. Todella noloa. Ehkä se ikäkriisi kehittyy unohteluteeman ympärille…