Kirjan jälkeen

Vuosi: 2008

  • Käynnistysvaikeuksia

    Nyt kun oma kone on suurinpiirtein saatu käyntiin sekä tutkimuksen että kuntoilun osalta, auto ei enää osoita samaa aloitteellisuutta. Tai eihän se sama auto olekaan. Vanha menopelini Toyota odottelee Kuopiossa siirtoa kotikonnuille Utajärvelle ja alla on nyt veres ruotsalainen. Paha vaan, että tuli ostettua samalla niin hyvä akku, ettei auto starttaa kahden asteen pakkasella. Toyotalla ei koskaan ollut käynnistysvaikeuksia.

    Ihmiset kai yleensä ostavat tuoreempia autoja, mutta minä kuljen vastavirtaan. Vuosimallin 90 Toyota vaihtui kasivitoseen Saabiin. Sillä on tosin ajettu satatuhatta vähemmän kuin Toyotalla, mutta pieniä huolestuttavia ja kai viimevuosien vähäiseen käyttöön liittyviä vikoja on ilmaantunut.

    Rantasalmella esimerkiksi sammui kesken ajon ajovalot. Räpsyttelin pilkkopimeässä pitkien valojen kytkintä ja onneksi sain taas kaikki toimimaan. Näkyväisyyttä heikentää myös se, ettei kuskinpuoleinen pyyhkijä ota ollenkaan kiinni lasiin paitsi pikkuisen molemmista päistä. Akku on vähän heikko, eikä tosiaan enää jaksa startata. Tai yrittää se vielä, kun en kehdannut sitä ihan tyhjäksi starttailla. Olisikohan se sitten laturinremmi tahi joku muu härpäke, mikä vinkuu aina kylmänä? Renkaat eivät ole enää uudenveroiset ja sisävalon sulake on kai mennyt. Pikkuvikoja, mutta silti olen melko varma, että tämä Saab-kokeilu päättyy aika pian. Sen oli tarkoituskin olla vain väliaikainen ratkaisu akuuttiin auto-ongelmaan, kunnes jotain muuta löytyy tai voitan lotosta.

  • Hiihdosta hyvä mieli

    Savonlinnassa paistaa upeasti aurinko. Hyvästä säästä piti ottaa kaikki ilo irti ja kävin reilun tunnin hiihtolenkillä. En pitänyt kiirettä vaan nautiskelin ja imin auringosta energiaa. Keli oli tosi hyvä, mutta vähän harmitti, kun tänne ei vieläkään ole tehty jäälatuja. Harmittaa, kun metsän siimeksessä puut varjostavat eikä naama saa aurinkoa koko lenkin ajan.

    Tunti 23 harjoitusvaikutuksella 3,1 poltti kaloreita 490 kcal, joten nyt siemailen hyvällä omalla tunnolla kaakaota ja nassutan Lapin rieskaa. Rauhallisesta vauhdista johtuen keskisyke oli vain 135, vaikka maksimi nousi 172:een. Hurja maksimi johtuu siitä, että spurttasin ylämäessä ensin koululaisten ohi ja vielä toisen kerran yhden papparaisen ohi.

    Ajattelin ottaa tavoitteeksi tälle keväälle 300 hiihtokilometriä. Se ei ole edes paljon, mutta hyvä tavoite tällaiselle kuntoilijalle, joka yrittää tehdä viikolla myös muuta kuin hiihtää. Tavoitteesta puuttuu tällä hetkellä sellaiset 270 kilometriä… Voi olla, etten ihan pääse tuohon, jos nielurisaleikkaus sattuu pahasti parhaiden hiihtokelien aikaan.

    Soitinkin jo tänään leikkausajasta ja sieltä oli soitettu takaisin sillä aikaa, kun kiersin latuja. Nyt eivät taas vastanneet, mutta ehkä jo tänään selviää, milloin puukko heiluu.

  • Merkinnät sähköisiksi

    Oma muruseni osti minulle PC-PODin! Nyt saan kaikki treenit koneelle ja ehkä innostun taas kuntoilusta. Olen tsempannut viimeiset pari viikkoa itseäni hiihtämään ja salille ja kössiin ja sählyyn ja milloin mihinkin. Kuntoilu on alkanut tuntua ihan hyvältä, mutta juoksemaan en ole vieläkään uskaltautunut. Päivät vain katselen kateellisena ohi juoksevia lenkkeilijöitä. Niitä riittää täällä Savonlinnassa yllättävän paljon.

    Kävin perjantaina sähläämässä oman laitoksen vuorolla. Tällä kertaa vältyin pahemmilta vaurioilta. Mitä nyt kerran sain mailasta suoraan kurkkuun. Pari hengityskertaa jäi väliin, kun henkitorvi jotenkin kramppasi, mutta ei siinä sen kummempaa. Peli jatkui taas parin minuutin kuluttua eikä illallakaan tullut edes mustelmaa. Siinä sitä olisi Ilkalle ollut selittämistä, kun olisin tullut kotiin kaula mustana.

    Kävin viikolla pari kertaa hiihtämässä. Pikkaisen on tekniikka vielä hakusessa, mutta kyllä se sieltä löytyy. Nojanmaan kuntolatu oli ihan hyvässä kunnossa eikä siellä paljon hiihtäjiä näy. Olisinko näillä reissuilla yhteensä puolenkymmentä muuta nähnyt latua kiertämässä?

    Hiihdossa olen saanut sykkeen pysymään mukavasti PK-alueella. Harjoitusvaikutus on pyörinyt 3,6:n tienoilla. Kössissä harjoitusvaikutus jäi 1,6:een. Kössin jälkeen selvisi, että olemme pelanneet turhan kovatasoisella pallolla ja ensi kerralla otamme pelivälineeksi aloittelijalle paremmin sopivan pomppivan pallon. Ilkka voi pelata aivan hyvin tällä nykyiselläkin, mutta minun pitää lyödä sitä niin lujaa, että vähäinenkin tekniikkani kärsii ja tulee paljon huteja. Ehkä ensi kerralla onnistun paremmin ja alan nauttia kössistä. Se vaikuttaa kivalta peliltä, mutta jotain siitä on tähän saakka puuttunut.

    Kun Ilkka saa PC-PODin viriteltyä kuntoon, nämä blogi-merkinnät jäävät varmaan tekemättä. Pitää kirjoitella tänne enemmän tuntojaan kuin numeerisia harjoitusmerkintöjä. Urheilutuntemukset vaikuttavat suoraan myös väikkärin tekoon, joten siinä mielessä olisi hyvä kirjoitella niistä jotain. Tässä nyt vielä muutama puuttuva merkintä viime ja tältä viikolta.

    24.1. Kuntosalicircuit tunti 27, syke 145/176, 565 kcal, harjoitusvaikutus 3,9.
    25.1. Kävely 44 minuuttia, syke 115/143, 185 kcal, harjoitusvaikutus 1,8.
    25.1. Sähly 56 minuuttia, syke 162/182, 446 kcal, harjoitusvaikutus 5.
    28.1. Hiihto 52 minuuttia, syke 147/164, 353 kcal, harjoitusvaikutus 3,6.
    30.1. Squash tunti 8 minuuttia, syke 110/140, 243 kcal, harjoitusvaikutus 1,6.
    31.1. Hiihto 51 minuuttia, syke 147/166, 356 kcal, harjoitusvaikutus 3,7.
    1.2. Sähly 53 minuuttia, syke 153/177, 391 kcal, harjoitusvaikutus 4,5.

    Sählyssä olen alkanut löysäillä. :/ Numerot kertovat, että perjantainakin suorastaan laiskottelin, vaikka tuntui siltä, että pelasin kunnolla. Ehkä ensimmäiset parikymmentä minuuttia tuli pelattua löysästi, kun pelasimme aluksi toisen porukan kanssa yhdessä ja heiltä ei paljon luottoa meidän pelaajiin löytynyt. Sai aivan rauhassa seisoskella salin laitamilla.

  • Piikki pyllyssä

    Voiko olla vanhapiika, vaikka onkin onnellisessa parisuhteessa? Minusta tuntuu, että välillä käyttäydyn kuin minulla olisi piikki takapuolessa. Pian se piikki kasvaa kokonaiseksi seipääksi, kun alkaa ärsyttää oma käytös. Niin kuin nyt esimerkiksi eilen illalla.

    Olin päivällä litteroinut ja tehnyt muitakin omia hommia. Ilkka oli töissä yliopistolla. Ilkka söi lähtiessään, mutta minä skippasin ruuat ja skippasin samalla muutkin ateriat. Niinpä illalla oli niin hemmetinmoinen nälkä, ettei melkein kehdannut enää aloittaakaan syömistä. Jotain pientä pizzanpalaa mutustelin, kun Maisa soitti ja pyysi meitä pienelle kierrokselle paikallisiin kuppiloihin.

    Kun verensokeri oli päivällä ehtinyt pudota tietyn rajan alle, olisi ollut parempi, jos olisin jäänyt kotiin. Olin varmasti tosi v-mäinen akka koko illan. En tajua, mitkä kuumat aallot tai pre-vaihdevuodet minulla on. Ärsyttää hemmetisti, että tässä kauniissa ja levollisessa kaupungissa minusta tulee hirviö. En vaan osaa olla se valoisa ja hymyilevä Outi, joka vielä ajoittain olen edelleenkin.

    Eipä silti. On tainnut jäädä eväät syömättä tältäkin päivältä. Piti vain saada sanottua tämä asia, että voi taas tarttua töihin. Taisi tulla sellaista tekstiä, että kohta kadun ja deletoin koko jutun.

  • Hartiat leviät ku lavonovi

    Minusta on kehkeytynyt ihan aktiivi bodaaja. Että ihan kaksi kertaa olen salilla käynyt! Vallan joka viikko kahden viikon ajan! Harmi vaan, että tekevät ovista niin kapeita, että hartiat kolisee karmeihin. 🙂

    Tänään kävin toisen kerran. Ensimmäiset 40 minuuttia meni taas ohjaukseen ja uuden ohjelman läpikäymiseen. Ihan ok, että joku korjaa vanhat jo opetellut virheet. Vapaita painoja en oikeastaan ole koskaan uskaltanut käyttää, kun olen pelännyt tekeväni kaiken väärin. Ei niitä nytkään paljon tullut ohjelmaan.

    Tekaisin ohjauksen jälkeen perustreeniohjelman kertaalleen ja tulin siihen tulokseen, että se on aivan liian pitkä. En minä halua tahkota rautaa puoltatoista tuntia. Onhan tässä elämässä muutakin kuin salilla hikoilu. Eivät tainneet ymmärtää, että käyn joskus lenkillä ja joskus sählyssä ja että salistelu on vain laji muiden joukossa.

    Toki ohjelma tiivistyy, kun ei tarvitse enää lapusta lukea, mitä piti tehdä tai arpoa oikeita painoja, mutta silti perusohjelma vaikuttaa pitkältä. Ei se missään nimessä huono ollut. Takapuoli tuli mukavasti kipeäksi ja selkä vähän epämukavasti.

    Tänään näin salin vähän erilaisena kuin viimeksi. Viimeisten sarjojen aikana salilla oli vain yksi tyyppi minun lisäkseni. Huomenna on taas luvassa tungosta, kun taisin olla noin neljäskymmenes kuntosalicircuitiin ilmoittautunut.

    Ilkka löysi viikonloppuna sykemittarin lähettimen, joten nyt on taas tilastoja tarjolla. Tunti neljäkymmentä, 403 kcal, syke aug 119 ja max 153 (sis. verryttelyt) ja harjoitusvaikutus tasan kaksi.

    Ei tullut eilen kirjoiteltua sählytarinoita. Ei tullut kuin pikkuruisia mustelmia entisten, vähän muhkeampien lisäksi. Mutta voitto tuli, ja se on tärkeintä! Voitettiin kai Kulti tai joku muu ainejärjestö maalein 19-7. Harmitti, kun meidän porukka alkoi vähän hyytyä ja vaan pelailla, kun voitto oli jo varma. Silloin vastustaja sai tehdä rauhassa puolenkymmentä maalia eivätkä meidän miespelaajat korvaansa lotkauttaneet. Me Anun kanssa pelattiin tosi hyvin. Ihmeteltiin itsekin, miten hyvin meni. Anu kiri minun rinnalle naisten maalipörssissä, kun sai tehtyä yhden maalin. Minä sain taas tililleni muutamia syöttöjä ja yhden hutin, mutta omaa maalia en tällä kertaa tehnyt.

    Entinen sählyvamma otsassa on parantunut tosi hyvin. Läiskää ei edes huomaa, jos ei tiedä katsoa. Opin nyt, että on pakko hommata suojalasit sählyyn. Viime aikoina on ollut turhan monta läheltä piti -tilannetta. Sannakin sai mailasta naamaan samalta tyypiltä kuin minä, mutta Sannalla oli suojalasit ja isku vain tussahti silmien väliin lasien sankaan. Virpillä taas vanha silmävamma sählystä vihoittelee edelleen ja hän joutuu turvautumaan silmälääkäriin.