Vuosi: 2008

  • Kantarelleja talven varalle

    Ilkan vanhemmat ovat kiitettävästi täyttäneet tänä syksynä talvivarastojamme. Aiemmin saimme heiltä omenoita, joista loihdimme Ilkan kanssa omenahilloa. Nyt vuorossa oli kantarelleja. Eilen tein niistä kastikkeen äidin antamille hirvipihveille ja loput menevät pakkaseen.

    Aluksi meinasin kuivata kantarellit, mutta netistä löysin tietoa, että niistä tulee kuivattaessa sitkeitä. Siispä puhdistuksen jälkeen pannulle ja pakkaseen.

    Netistä ei kuitenkaan löytynyt tyhjentävää tietoa siitä, onko kantarelli kantarelli vai kanttarelli. Jukka Korpelan mukaan kyseinen sieni on kantarelli, mutta kanttarellikin on jokseenkin vakiintunut äänneasu. Jos ihan tarkkoja ollaan, myös Korpela itse käyttää tekstissään molempia kirjoitusasuja. Jatkossa taidan pitäytyä sienikirjojen keltavahvero-nimessä – ihan vain varmuuden vuoksi.

  • Sähköisen markkinoinnin puuttuva teoria

    Uusi työ on ollut mielenkiintoista ja innostavaa. Innostus kumpuaa kahdesta minulle uudesta aihepiiristä: matkailusta ja sähköisestä markkinoinnista.

    On mukava opiskella uusia asioita ja mietiskellä markkinointia tällä kertaa matkailun näkökulmasta. Muistan, kun kävimme aikoinaan lääkeliiketoiminnan luennolla läpi taloushallinnon asioita lääkebusineksessa. Silloin tylsistä talousasioista paljastui mielenkiintoisia mahdollisuuksia ja haastavia pähkinöitä purtavaksi, kun ryhdyin ajattelemaan niitä lääkekontekstista käsin.

    Samoin on käynyt matkailumarkkinoinnissa. Markkinointi tietenkin on ollut mielenkiintoista aina, mutta uusi konteksti tuo siihen mukavan lisävärin, jota en aiemmin osannut aavistaakaan. Esimerkiksi matkailussa jakelukanavat ja saatavuus saavat aivan erilaisen ulottuvuuden kuin tiukasti säännöstellyssä lääkeliiketoiminnassa.

    Olen ehkä vielä matkailuakin enemmän innostunut sähköisestä markkinoinnista. Olen ahminut tietoa hakukonemarkkinoinnista, hakukoneoptimoinnista, sosiaalisen median mahdollisuuksista markkinoinnissa ja melkein mistä tahansa asiasta, jossa sähkö yhdistyy markkinointiin.

    Ihmeellistä, että sähköisestä markkinoinnista on kirjoitettu niin paljon netissä, mutta melkein kaikki kirjoittelu on enemmän tai vähemmän pinnallista. Pinnalliseksi tuomitsen tässä tapauksessa myös artikkelit, jotka on kirjoitettu vain teknologisesta näkökulmasta. ”Näin teet” -listauksia ja ”kuinka nostaa sijoitusta hakukoneissa?” -vinkkejä on tarjolla niin paljon, että luulisi kaikkien osaavan kaiken hakukoneoptimoinnista.

    Silti väitän, ettei juuri kukaan ole pystynyt kirjoittamaan näistä asioista selkokielellä niin, että yrittäjät itse hoksaisivat sähköisen markkinoinnin kiistattomat hyödyt. Vielä vähemmän on pohdittu sähköistä markkinointia osana yrityksen strategiaa.

    Markkinointia ohjaa kuitenkin aina yrityksen liiketoimintastrategia. Yritys ei voi lähteä toteuttamaan sähköistä markkinointia vain sillä perusteella, että se on mahdollista ja nykyaikaista. Kukaan ei hyödy pienestä eestä markkinoinnin edessä, jos e-kirjaimesta ei synny täysin uutta näkökulmaa koko markkinoinnin kenttään.

    Väitän, ettei sähköinen markkinointi ole vain yksi uusi markkinoinnin työkalu yrityksen työkalupakkiin. Se on ideologia tai periaate, jota yrityksen tulee toteuttaa suunnitelmallisesti, systemaattisesti ja tietoisesti, jotta sen hyödyt saadaan konkretisoitua. Päätös lähteä mukaan sähköiseen markkinointiin ei ole samanarvoinen kuin päätös laittaa ilmoitus Hesariin, vaikka niin konsultit tuntuvat ehdottavan.

    Heppoisin perusteluin ja vetoamalla olemattomiin tutkimustuloksiin yrityksille tuputetaan sähköistä markkinointia oikotienä onneen ja kasvavaan liiketoimintaan. Tämän johtopäätöksen voi todeta vaikkapa googlettamalla sanat sähköinen markkinointi, ja tutustumalla taatusti hakukoneoptimoituun konsultointiyritysten omaan markkinointiin.

    Vai onko perusteellisen ja kriittisen keskustelun puute tietoinen valinta? Ehkä sähköisen markkinoinnin edelläkävijät haluavatkin pitää tietonsa vain harvojen etuoikeutena. Sitä saa, mitä tilaa, sanotaan. Ehkä yritykset ja yrittäjät ovat tyytyväisiä heille tarjottuun mutu-tietoon emmekä me akateemiset tutkijatkaan välttämättä osaa havahduttaa sähköisen markkinoinnin korttitaloa.

    Voisimmeko nyt vaatia kasvavalta markkinoinnin alueelta tutkimukseen perustuvaa faktatietoa? Milloin saamme todellisia tuloksia sähköisen markkinoinnin eduista ja haasteista? Olisiko nyt aika aloittaa kriittinen keskustelu myös sähköisessä markkinoinnissa?

  • Hatunnosto perheenäideille

    Takanani on nyt viikko ja kaksi päivää töitä Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksessa Savonlinnassa. En tiedä, johtuuko väsymys työhuoneen kylmyyden aiheuttamasta nuhasta vai surkeasta vuosi-maratonin-jälkeen-kunnostani, mutta olen ihan rättiväsynyt joka päivä kotiin tullessani. Väsynyt ja nälkäinen. Tuskin jaksan Ilkkaa halata, kun jo pitää äkkiä ryhtyä ruuanlaittoon, jos meinaa apetta vatsaansa saada ennen kuin uni vie voiton.

    En ymmärrä, miten perheenäidit jaksavat puurtaa kotiaskareita vielä normaalin työpäivän jälkeen. Kuinka kummassa itse pystyisin yhdistämään uran ja perheen, kun ei normaali toimistotyö yhdistettynä pienen pieneen kahden ihmisen perheeseenkään tunnu luonnistuvan.

    Nyt Ilkka on työmatkalla ja minä antauduin helpon ruuan valtaan. Söin kokonaiset neljä karjalanpiirakkaa ja jugurtin, mikä ei tee hyvää surkealle kunnolle eikä jouluksi kuntoon -ohjelmalle. Nyt on vaan niin voimaton olo, etten jaksanut muuta.

    Onneksi sentään työhuoneen lämpötila alkaa olla siedettävä. Kiitos Ilkan ostaman lämpöpuhaltimen.

  • Omenapiirakka, piimäversio

    Taas tuli eilen kuorittua omenoita. Jo aiemmin etsiessäni hyvää piirakkaohjetta törmäsin piimälliseen versioon, jota halusin joskus kokeilla. Arvaahan sen, että kun en laittanut sivua mihinkään muistiin, se katosi jonnekin bittiavaruuteen eikä enää löytynytkään. Pitää varmaan perustaa del.icio.usiin oma leivontatagi.

    Löysin sitten kuitenkin jotain. Tein omenapiirakan Paakari.netin ohjeen mukaan. Minni kehui sen maasta taivaaseen ja uskoin häntä. Vaan eipä tullutkaan yhtä hyvää kuin pohjankan kaikkien kehumasta piirakasta.

    Tein tällä kertaa pellillisen piirakkaa ja pinna oli koetuksella kahteen kertaan. Taikinasta tuli hirmuista jankkia, jonka pellille levittämiseen meni tosi kauan. Ohjeen mitat oli annettu sekaisin desilitroina ja laseina. Ehkä minun lasini oli tilavampi kuin ohjeen tekijän ja taikinasta tuli siksi niin paksua. Seuraavaksi hermo oli koetuksella, kun kuorin pikkuruisia suomalaisia omenoita.

    Piirakkaa on nyt ainakin riittävästi. Ehkä sitä voisi viedä yliopistollekin makusteltavaksi. Siitä ei kuitenkaan tullut ihan niin hyvää kuin toivoin ja siksi vähän arveluttaa syöttää sitä toistaiseksi tuntemattomille työkavereille.

  • Connect Pro monipuoliseen käyttöön

    Risto, ilmeisesti Korhonen, Humacista kertoo ConnectProsta. Hänellä on kokemuksia verkkokokouksista, luennoista, seminaareista, ohjauksesta ja tiedottamisesta (live ja tallenteet verkossa) ConnectPron välityksellä. Riston esityksen seuraaminen on hankalaa. Vaikka nupit on kaakossa, ääni kuuluu tosi vaimeasti. Jos videokuva olisi parempi, saisi melkein paremmin selvää suunliikkeistä.

    Mielenkiintoisinta antia linee ConnectPron tallennus-mahdollisuus. Tallennetta voi muokata mielinmäärin ennen jakelua. Siinäpä yksi mahdollisuus tuotteistaa opetusta! Julkisen jakelun voi halutessaan myös keskeyttää esimerkiksi kurssin jälkeen.

    ConnectPron kautta voi jakaa kaikki kokousmateriaalit (ppt, mp3, flash, jpeg ja muut dokumentit kuten excelit ja wordit FlashPaper-ohjelman kautta).

    Linkin takana pitäisi olla hieno versio ConnectProsta, mutta eipä se avaudu ilman FlashPlayer kasia.

    Täytyy sanoa, että Riston esitys oli pelkkä luento, joka ei herätä tunteita puoleen taikka toiseen. Mainoskin mahtui mukaan.