Sain taas eilen ratsastaa pitkästä aikaa Pilkulla. Meni tosi, tosi hyvin!

Hyppäsin elämäni pisimmän esteradan eikä esteitä edes madallettu, vaikka melkein kaikki muut menivät isoilla hevosilla. Hyppääminen tuntui yllättävän helpolta. Onnistuin kerran hyppäämään jopa ilman jalustinta, vaikka siitä hypystä ei jäänyt kovin paljon kerrottavaa. Pysyin sentään selässä.

Jotkut esteet menivät suorastaan loistavasti. Tasapaino tuntui löytyneen ja samaa sanoi Essi-opekin. Vielä en hirvennyt tehdä laukkaharjoituksia ilman jalustimia. Tuntuu, että menee kaikki energia ja keskittyminen siihen, että saa pidettyä tasapainon ja sitten kaikki muu ratsastus unohtuu.

Avotaivutus laukassa

Pitkä esterata ei ollut tunnin ainoa uusi kokemus. En ole koskaan ratsastanut avotaivutusta laukassa, mutta nyt tuli sekin ihme kokeiltua. Ei se ehkä ihan putkeen mennyt, mutta paremmin kuin ravissa pääty-ympyrällä tehty pohkeenväistö.

Pilkku tahtoo kuumentua vähän laukkapätkillä, ja kestää hetken ennen kuin se on valmis ottamaan vastaan pohkeenväistökomentoja hitaammissa askellajeissa.

Edistystä monessa asiassa

Viimeiset pari kolme viikkoa on tuntunut siltä, etten ikinä opi ratsastamaan. On tuntunut tosi hankalalta. Välillä heppa on seissyt paikallaan keskellä kenttää enkä ole saanut sitä liikkeelle lainkaan. Välillä taas toinen polle on tehnyt kaiken muun paitsi mennyt maneesin kulmiin. Välillä taas on kaahattu kiitolaukkaa ympäri maneesia ilman kontrollin hiventäkään.

Nyt onnistuminen Pilkulla tuli tosi hyvään saumaan. Olin jo melkein luopunut toivosta. En vain vieläkään onnistu tekemään pohkeenväistöä oikein. Kai se johtuu siitä, etten osaa käyttää väistävää pohjeapua oikeaan aikaan. En oikein tiedä, milloin sen pitäisi vaikuttaa, että askel menisi ristiin.

Nyt minulla on kuitenkin sellainen kirja, josta voin opetella, miten hevonen askeltaa. Silti minulle on vähän epäselvää, pitääkö sen avun toimia silloin, kun samanpuoleinen takajalka on irti maasta vai sitä ennen. Ehkä minä vielä opin.