Kesällä ratsastelu on jäänyt väliin leirien ja omien kiireiden vuoksi, mutta Ilkkapa keksi Linnanmäellä oivan korvaavan menetelmän laukkaharjoituksiin. Nappasi kolikot koneeseen ja hoputti minut hurjaan laukkaan. Ou nou! Miten aikuisesta ihmisestä voi lähteä tuollainen ääni! Hirveä kimitys kuuluu naurun lomasta, ja kyllä hävetti. Ihmiset pysähtyivät katsomaan, ja minä vaan nylykytin konehevosella menemään niin lujaa kuin pääsin. Olisiko kerrankin pitänyt lukea ohjeet ensin? Vasta jälkikäteen tajusin, että minähän en muistanut edes ohjata sitä heppaa kaarteessa, kun pistelin niin kovasti menemään. Yksi …
Avainsana: ratsastus
Ratsastin tänään Filurilla. Filur on tunnetusti tallin äksyilijä. Oikea pikkuponien kauhu. Se pomottaa kaikkia potkimalla eikä maneesissa tarvitse kovin paljon tilaa pyydellä, jos Filurilla ratsastaa. Sen verran nopsaan varsinkin pienimmät hevoset siirtyvät muihin kulmiin. Katsoin Filuria edellisen tuntilaisen käsissä, ja kauhistuin jo silloin. Filur kuuli kaikissa nurkissa höpöjä ja näki kummituksia. Siitä vain rohkeasti lihava tyttö hepan selkään ja menoksi. Laiskaa ravia reippaasti Melkein aina, kun ratsastan Pilkulla, Essi hoputtaa etenemään reippaammin. Olin tosi ihmeissäni, kun omasta mielestäni Filur eteni …
Kirsi oli fiksu ja oli ottanut sunnuntain estekisaan kännykän. Outit ovat erityisen fiksuja, koska yksi sellainen suostui kuvaamaan Kirsin kännykällä minunkin pompotteluni. Ei tämä ehkä ihan oppikirjamaista hyppelyä ole, mutta ihan hyvä suoritus tällaiselta rautakangennotkealta, seniililtä vanhusratsastajalta. Ensin ensimmäisen kierroksen ristikot. Huomaa, että muistin radan ihan oikein! Ja sitten toisen kierroksen hurjan suuret esteet. Toinen sija varmistui kolmannen ja neljännen esteen välisellä tievalinnalla. Ehkä videolta löytyy syy siihen, miksi Pilkku ei enää eilisellä normaalilla ratsastustunnilla ollut niin kovin yhteistyöhaluinen. Oli …
Tai siis tultiin toiseksi, mutta voitettiin silti! Tänään oli elämäni ensimmäinen estekilpailu. Pitää aloittaa pienistä, joten mentiin Pilkun kanssa ristikkosarjaan. Koko viikko on pitänyt jännittää ja olin jo varma, etten edes osallistu, kun olo tuntui niin kamalalta. Ensin jännitin sitä, muistanko radan. Kirsin kanssa menimme tallille niin aikaisin, että ehdimme päntätä radan moneen kertaan vain huomataksemme, ettei se edes ollut meidän ratamme. Meitä ennen ratsastivat juniorit ja meille seniileille, ei vaan senioreille, rataa muutettiin piirun verran haastavammaksi. Pari vessareissua myöhemmin …