Meillä katsotaan paljon elokuvia. Aika usein käy niin, että minä nukahdan ja Ilkka ainakin sanoo katsovansa leffat loppuun. Ajattelin kerran, että olisi kiva kirjoittaa arvioita leffoista ja härpäkkeistä ihan tavallisen ihmisen silmin tarkasteltuna. Nytpä tartun härkää sarvista, ja tällään tänne blogiin uuden kategorian eli arviot. Sinne tulee arvioita ja käyttökokemuksia kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä. Ensin kuitenkin leffoja.
Marmaduke nakratti ajoittain
[xrr rating=2.5/5]
Marmaduke – tuo hömelöistä koirista hömelöin – kertoo oivasti allekirjoittaneen leffamausta. Ei haittaa, vaikka kohderyhmänä olisivat enimmäkseen lapset, eikä haittaa, jos kyseessä olisi piirretty (nyt ei ole). Puhuvat koirat vähän haittaavat.
Vaikka meidän Heta osaa puhua – ja kaikki muutkin koirat – ei Hetan suu liiku sanojen tahtiin. Hetan puheet ovat enimmäkseen ääneen ajatteluja kuin puhetta. Marmadukessa koirien suut liikkuivat sanojen tahtiin, mutta muuten hölmö tanskandogin ja mastiffin sekoitus oli hassunhauska hurtta.
Melkein eniten nauratti se kohtaus, jossa Marmaduke istui pikkuruisessa minissä niin, että pää oli kattoluukusta ulkona. Toki muotitietoisella hurtalla oli aurinkolasit päässä.
Outin asteikolla, jossa maailman huonoin elokuva Frozen edustaa nollan tähden ja yksi parhaista, Se7en viiden tähden elokuvaa, Marmaduke sijoittuu huumorimielessä neloseen ja juonellisesti kahteen ja puoleen tähteen.
Ei kovin neropatti
[xrr rating=1.5/5]
Neropatin päiväkirja, Diary of a wimpy kid oli nolaamiselokuva. Elokuvan pääesittäjä joutui, raukkaparka, jatkuvasti noloihin tilanteisiin. Milloin ärsyttävä lettipää antoi köniin, milloin herttainen lyllerö pyysi isojen poikien kuullen leikkimään ja muutenkin homma karkasi jotenkin käsistä.
Jos amerikkalainen koulu on todella niin julma paikka ihmislapselle kuin se tässä leffassa näyttäytyy, niin ei ihme, että amerikkalaiset ovat yleisesti ottaen kaksinaismoraalista kansaa. Anteeksi tyhmä yleistys.
Outin asteikolla puolitoista tähteä. Sopii lauantai-iltapäivän perhe-elokuvaksi.
Kivenharmaata
[xrr rating=2/5]
Ja sitten katsottiin oikein tähtinäyttelijöiden miehittämä Stone. Robert De Niro oli jonkinsortin psykologi, Edward Norton vapaudesta haavaileva vanki ja Milla Jovovich hänen vamppimuijansa. Kun psykologi seisoo vangin vapauden tiellä ja vangilla on siviilissä kaunis vaimo, voi leffan juonen arvata aika helposti.
Tämä leffa ei ollut edes mielenkiintoinen tai ajatuksia herättävä. Oikeastaan päällimmäinen ajatus oli se, että Jovovich muistuttaa häiritsevästi Jenni Vartiaista, mikä ei tässä tapauksessa suinkaan ole hyvä asia. Tuollaisten naisten vuoksi, siis leffan Lucettan kaltaisten naisten, hameväki on tuomittu olemaan kakkoskastia hamaan tulevaisuuteen.
Surkeastihan siinä lopulta kävi, mutta niin oli arvattavissakin. Kaksi tähteä ikävän yksitoikkoisesta elokuvasta, johon oli tehty tekotaiteellinen juoni.
80-luvun kuteet
[xrr rating=3/5]
Ja sitten katsottiin vielä huumoria. Kauhean kankkusen (The hangover) jälkeen Kasarikankkuselle eli Hot tub time machinelle asetettiin jo etukäteen hirveät paineet, mutta leffa ei päässyt ihan samaan fiilikseen. Olihan se ihan hauska. Kaikki mahdolliset pojat on poikia -huumorin vivahteet oli käytössä, mutta ehkä hauskinta oli ihmetellä 80-luvun nuorison vaatteita.
On se vaan hyvä, ettei tarvitse enää samanlaisiin makkarankuoripukuihin sonnustautua luikertelurinteessä. Ei sillä, että minä olisin luikertelua viime aikoina harrastanut, mutta jos harrastaisin, niin mieluummin seuraisin snoukkaväen muotia kuin kultaista 80-lukua. Lökäpöksyihin mahtuu paljon paremmin lämpimät villahousutkin!
Aikamatkustus muuttaa tietenkin maailmaa ja Googlekin oli lopulta Lougle. Siitä ja parista muusta hauskasta yksityiskohdasta kolme tähteä. Sopii hetkeen, jolloin elämä ahdistaa ja on muutenkin ankeaa.
Tätä parempia hassutteluja viimeaikaisista leffoista ovat esimerkiksi Kick-Ass, Little Fockers (Pienin painajainen perheessä) ja parhaillaan leffassa pyörivä The Green Hornet, jonka kävimme Ilkan kanssa katsomassa 3D:nä viikko sitten. Ja se 3D: Aivan yliarvostettua tohotusta.
