Halusin kerran  yllättää Ilkan sushilla ja ostin sitä Akselinpojasta. Se on paikallinen pikkuputiikki, jossa myydään herkkusia lihasta ja kalasta. Eivät olleet Akselin sushit syömäkelpoisia.

Kaupassa bongasin sushi-ateriapaketin, ja ajattelin, ettei omatekoinen voi ainakaan pahempaa olla. Otin siitä särpimeksi kylmäsavulohta, rucolaa, katkarapuja ja tuorekurkkua. Eihän lohesta voi huono tulla?

Hirveä siivo keittiöön

Riisit kattilaan ja katkaravut sulamaan. Olisi tietenkin pitänyt olla jotain jättikatkaravunpyrstöjä tai mitä ne nyt olivatkaan, mutta meillä mentiin ihan Pirkka-linjalla.

Jäähdytin riisin tuttuun tapaan pihalla, mutta naapurin Milla-koira ei tälläkään kertaa ehtinyt saada vainua. Vähän jänskätti, Ensimmäiseen versioon laitoin riisiä, lohta ja kurkkua, ja sitten vaan kääretorttutyyliin kietaisin koko komeuden merilevään.

Toiseen laitoin rucolaa, katkarapuja ja ihan pikkuisen majoneesia sekä tietenkin taas riisiä ja merilevää ympärille. Sitten tein virheen, kun aloin pyöritellä riisistä palleroita käsissäni. Koko keittiö oli täynnä riisiä, kun taiteilin lohesta ja riisistä palleroita.

Onhan niillä rullilla ja palleroilla jotkut hienot jaappanilaiset nimetkin, mutta en niitä tähän hätään muista. Joka tapauksessa sain aikaiseksi kohtalaisen monta erilaista sushi-palleroa – ja eikun syömään!

Aina kotona tehty kaupan ruuat voittaa

Tulihan niistä. Merilevä maistui tosi voimakkaalle, joten ne, jotka pyörittelin keittiön siivon kustannuksella, olivat lopulta parhaita. Ihan hyvin toimi kylmäsavulohi aasialaisessa ruuassa, ja syötäviä olivat katkaversiotkin.

Mutta ei sushista tule meidän kummankaan lempiruokaa. Ilkkakin totesi, että mieluummin syö lohen reilun suomalaisen ruisleivän päällä kuin hienostellen merilevään käärittynä.

Tulipahan kokeiltua. Tänään syötiinkin sitten ihan tavallista hirvipaistia ja perunamuusia. Paljon parempaa on pottumuusi suomalaisen suuhun.