Blogi

  • KJH:n urakka käyntiin tasapelillä

    Voitimme viime vuonna KYY-liigan mestaruuden puhtaalla pelillä. Nyt emme pääse ihan samaan, sillä liigan avausottelu päättyi tasan 5-5. Tuomari antoi pelata yliaikaa ja eiköhän AA survonut pallon väkisellä maaliin.

    Oli todella omituinen peli. Vastustajajoukkueessa oli muutama tosi taitava kaveri ja muutama täys törppö. Ei ole hirmuisen kiva, kun 80 kiloa testosteronilla kyllästettyä lihaa jyrää päälle ja karjahtelee jatkuvasti solvauksia. Vitsi mikä tyyppi. Tuomari kehotti jo välillä rauhoittumaan, mutta ei uskaltanut antaa jäähyä. Pitää alkaa käydä kiivaampaan tahtiin salilla, jos meinaa noiden lihajässäköiden kanssa pärjätä.

    Peli oli muutenkin outo. Ensimmäisen vaihdon jälkeen keuhkot rahisivat kuivasta sali-ilmasta ja kurkku oli kuin tulessa. Seuraavassa vaihdossa annoin jo maalisyötön ja taisin antaa toisen heti perään seuraavassa. Minulla oli tosi hyvä maalipaikka ensimmäisen erän loppuminuuteilla, mutta onnistuin jotenkin tuhrimaan sen. Sama valkohousuinen uuno karjui vaihtoaitiosta, että ei ne enää osu edes tyhjään maaliin, että nyt taittuu KJH:n selkäranka. En ole koskaan koko KYY-liigan historiassa kuullut, ja minäkin olen pelannut liigassa jo ainakin neljä vuotta, että miespelaaja karjuu naisille vaihtoaitiosta. Meillä ei miesväki oikein hyvällä sellaista katso. Emme kuitenkaan lähteneet kostolinjalle vaan erätauolla päätettiin, että hoidetaan tämä peli kotiin ilman sikailuja.

    Toisen erän alkuun vastustaja tasoitti pelin heti kahteen kahteen. Ja seuraavasta aloituksesta minä helkkarin imbesilli tein heti oman maalin. Jari aloitti ja syötti minulle ja meillä on usein sellainen kuvio, että minä syötän heti alimmaiselle miehelle. Miika ei ollut vielä ihan hereillä ja niinpä pallo lirahti maaliin. Ja valkohousuinen nauroi räkäisesti vaihdosta. Niin räkäisesti, että seuraavasta aloituksesta Jari laukoi suoraan Karin syötöstä meille maalin.

    Annoin vielä ainakin yhden syötön toisessa erässä ja sain kai anteeksi oman maalin, vaikka peli päättyikin tasatulokseen. Erityisesti olen tosi tyytyväinen siihen, että sain pari kertaa siltä ärsyttävältä tyypiltä pallon täysin tyylipuhtaasti. Kerran se inisi tuomarille, että minulla olisi ollut korkea maila. Ääliö. Olisiko minun pitänyt nousta tuolille ja huitaista sitä tyyppiä mailalla naamaan, kun itse sai koko ajan varoa hänen sohimisiaan. Tuomari oli fiksu mies eikä lähtenyt tyypin hapatukseen.

    Vielä loppuhuudoissa vastustaja kutsui meitä sioiksi, joten todella akateemista käytöstä ylioppilaskunnan sählyliigassa. KJH:n pääsyvaatimuksiinkin jo kuuluu vähintään maisterin koulutus – tänäänkin mukana kaksi KTT:a ja yksi KTL – sekä siivo suu ja siisti käytös.

  • Ei hassumpi olo, kun on huippu tyyppejä ympärillä

    Viikonloppu alkaa taas olla takana päin. Olikin tosi kiva viikonloppu. Ellin lopetus sai minut viikolla suremaan ja paha olo purkautui itkuna. Itkun jälkeen seurasi tosi hyvä ja antoisa keskustelu Ilkan kanssa ja nyt ehkä lopultakin ymmärsin, että yhdessä tehdään matkaa tulevaan. Kun sen sisäistin, tajusin myös, että tässä maailmassa on niin paljon hyvää, ettei kannata murehtia enää. Asiat järjestyvät niin kuin pitää.

    Sitten vietettiin kivaa perjantai-iltaa ensin kotosalla ja sitten Maisan ja Teemun kanssa Teemun uudella asunnolla. Juteltiin Maisan kanssa niitä näitä ja nyt vasta tutustuin häneen kunnolla. Nainenhan on ihan loisto tyyppi! Mitäs sitten, että hänen menneisyydestään löytyy yhtymäkohtia minun nykyisyyteni kanssa? Eihän me menneessä eletä. Nenä kohti tulevaisuutta porskutetaan hymyssä suin. Ja aina pitää muistaa, että jos sitä menneisyyttä ei olisi, ei olisi myöskään ollut lauantaista keskustelua ja monet naurut olisivat jääneet nauramatta.

    Maisa teki minusta lauantaina taas punapään. Eikös sitä sanota, että punapäillä on hauskaa, mutta tämä punapää pääsee myös taivaaseen ainakin, jos se on Uudessa-Seelannissa, ja miksei olisi? Hurjan pitkä lause. Ehkä blogini ennätys! Maisa siisti myös Ilkan harjan ja niinpä me kaksi uusissa kampauksissamme loikoilimme koko lauantai-illan sohvalla katsomassa leffaa ja napostelemassa herkkuja.

    Tänään ajelin Kuopioon. Kävin matkalla Virpin kanssa kahvilla. Virpi oli käymässä Kuopiossa laskuvarjohyppytouhujen takia. Oli kiva vaihtaa kuulumisia. Olisi tosi mukavaa, jos Virpi palaisi Kuopioon ja voitaisiin jutella paljon enemmän kuin nyt. Puhelimessa keskustelu on vähän jäykkää eikä silloin oikein pääse fiilikseen.

    Nyt sitten pitäisi aloittaa työt. Meneekin ehkä koko yö, mutta menköön. Teki hyvää pitää vähän taukoa ja antaa asioiden hautua. Pikku hiljaa alkaa matkakuumekin vallata mieltä ja se on tosi hyvä juttu se.

  • Uskoa, luottamusta, iloa ja onnea

    Tämä syksy on ollut ihan mahdoton. Niin paljon surua, pelkoa ja ikävää, ettei jaksa hymyillä. Oikeasti minulle ei ole sattunut mitään niin ikävää, että sen vuoksi kannattaisi vakavoitua.

    Läheisimmät ihmiset voivat hyvin. Olen rakastunut ensimmäistä kertaa ikinä. Olen onnistunut työssäni ja minuun luotetaan ja uskotaan kovasti. Laitosjohto suorastaan käski hakea Stanfordin yliopistoon tutkijavaihtoon syksyllä. Olen lähdössä kahdeksi viikoksi Uuteen-Seelantiin ja Hongkongiin upeista upeimman ihmisen kanssa. Kävin jo Virossa ja Hollannissa. Saan kaksi konferenssijulkaisua kuukauden sisällä. Minut hyväksyttiin EIASMin teknologiajohtamisen kesäkouluun. Wihurin rahasto on nähnyt väitöskirjassani yhteensä 48 000 euron verran potentiaalia. Uusi tuliterä moottorikelkka on matkalla Suomeen. Monet bioalan vaikuttajista ovat olleet kiinnostuneita tulevaisuudestani väitöskirjan jälkeen. Sain hyvää palautetta opiskelijoilta. Eilen työkaverini kertoi, että olin piristänyt hänen päiväänsä pelkällä läsnäolollani. Ensi viikolla aloitamme urakan puolustaa viimevuotista yliopiston sählyliigan mestaruutta. Kannettavassani on uusi akku. Juoksin maratonin. Maa on valkoisena ja lunta sataa. Olen laihtunut vuoden aikana melkein 10 kiloa ja voin paremmin kuin koskaan aikuisiällä. Minulla on paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita. Olen saanut kokeilla purjehdusta, golfia ja vesijetteilyä. Olen kokenut melkoisen ylinopeuden tuoman huuman moottoripyörän kyydissä. Saan melkein joka päivä kuulla kohteliaisuuksia, joita en ole kuullut koskaan ennen. Sain raha-asiat järjestykseen ja ne paranevat vielä entisestään vuoden loppua kohden. Keväälle on jo varmistunut yksi moottorikelkkareissu. Kesällä paistoi aina aurinko tai en ainakaan muista, että koskaan olisi satanut. Sain taas eilen luettua pari artikkelia ja kirjoitettua pitkästä aikaa edes jotain väitöskirjaani varten. Ja ennen kaikkea, itkuisista silmistä huolimatta, minä olen onnellinen.

    Älä luulekaan, että tämä tyttö lannistuisi. Vähän voi kompastua, mutta aina nousee pystyyn – iloisempana, varmempana, vahvempana.

  • Elli in memoriam

    Tänään se haisteli viimeisen kerran aamua. Uusi lumi tassujen alla. Ja vielä tänään lumi leijailee hiljaa haudalle. Pikun vieressä, koirien taivaassa, paikka, johon se lähti liian aikaisin, mutta näin on parempi. Ei kenenkään, koirankaan, pidä kärsiä, ja tämä on viimeinen rakkaudenosoitus, jonka voimme sille antaa. Nuku hyvin, Elli-pieni.

  • Elli

    Isä soitti. Awa on purrut Elliä niskaan ja haava on niin tulehtunut, että Ellin on parempi mennä. Huomenna aamuyhdeksältä sydämenlyönnit hidastuvat ja hidastuvat, kunnes loppuvat kokonaan.