Uskoa, luottamusta, iloa ja onnea

Tämä syksy on ollut ihan mahdoton. Niin paljon surua, pelkoa ja ikävää, ettei jaksa hymyillä. Oikeasti minulle ei ole sattunut mitään niin ikävää, että sen vuoksi kannattaisi vakavoitua.

Läheisimmät ihmiset voivat hyvin. Olen rakastunut ensimmäistä kertaa ikinä. Olen onnistunut työssäni ja minuun luotetaan ja uskotaan kovasti. Laitosjohto suorastaan käski hakea Stanfordin yliopistoon tutkijavaihtoon syksyllä. Olen lähdössä kahdeksi viikoksi Uuteen-Seelantiin ja Hongkongiin upeista upeimman ihmisen kanssa. Kävin jo Virossa ja Hollannissa. Saan kaksi konferenssijulkaisua kuukauden sisällä. Minut hyväksyttiin EIASMin teknologiajohtamisen kesäkouluun. Wihurin rahasto on nähnyt väitöskirjassani yhteensä 48 000 euron verran potentiaalia. Uusi tuliterä moottorikelkka on matkalla Suomeen. Monet bioalan vaikuttajista ovat olleet kiinnostuneita tulevaisuudestani väitöskirjan jälkeen. Sain hyvää palautetta opiskelijoilta. Eilen työkaverini kertoi, että olin piristänyt hänen päiväänsä pelkällä läsnäolollani. Ensi viikolla aloitamme urakan puolustaa viimevuotista yliopiston sählyliigan mestaruutta. Kannettavassani on uusi akku. Juoksin maratonin. Maa on valkoisena ja lunta sataa. Olen laihtunut vuoden aikana melkein 10 kiloa ja voin paremmin kuin koskaan aikuisiällä. Minulla on paljon ystäviä ja vielä enemmän kavereita. Olen saanut kokeilla purjehdusta, golfia ja vesijetteilyä. Olen kokenut melkoisen ylinopeuden tuoman huuman moottoripyörän kyydissä. Saan melkein joka päivä kuulla kohteliaisuuksia, joita en ole kuullut koskaan ennen. Sain raha-asiat järjestykseen ja ne paranevat vielä entisestään vuoden loppua kohden. Keväälle on jo varmistunut yksi moottorikelkkareissu. Kesällä paistoi aina aurinko tai en ainakaan muista, että koskaan olisi satanut. Sain taas eilen luettua pari artikkelia ja kirjoitettua pitkästä aikaa edes jotain väitöskirjaani varten. Ja ennen kaikkea, itkuisista silmistä huolimatta, minä olen onnellinen.

Älä luulekaan, että tämä tyttö lannistuisi. Vähän voi kompastua, mutta aina nousee pystyyn – iloisempana, varmempana, vahvempana.

Leave a reply:

Your email address will not be published.

Site Footer