Kirjan jälkeen

Avainsana: Ilkka

  • Hiihtoputkessa

    Vuoden 2009 kuntoprojekti on alkanut lupaavasti. Yhtään sählyä tai ratsastusta en ole jättänyt väliin ja tämä viikonloppu on kulunut hiihtoladulla. Oltiin eilen lähdössä Ilkan kanssa hiihtämään, kun hän huomasi, ettei omistakaan suksisauvoja.

    Sauvaostoksilta Ilkan mukaan tarttui sitten koko hiihtosetti sukista pipoon asti – vain vanhat sukset ja monot saivat kelvata. Hiihdeltiin eilen harjoittelulenkkinä sellainen viisi ja puoli kilometriä ja tänään meni jo enemmän. Ilkka hiihti varmaan 15 kilsaa ja minä reippaan kahdeksan.

    Syy epätasapainoiseen yhteislenkkiin löytyy siitä, että töhmerölumi takertui minun suksenpohjiini jäävuoriksi. Kaikki käpyä pienempi roska tarttui samaan könttiin. Ei auttanut muu kuin kääntyä kotiinpäin ennen aikojaan.

    Yksi mummeli ihmetteli ladulla, miten minulla pitää niin hyvin. Näytin suksenpohjia ja sanoin, että ehkä pitääkin, mutta niin pitää myös alamäessä. Meinasin pariin otteeseen ihan tuiskahtaa nenälleni, kun suksi tökkäsi.

    Tulipahan kuitenkin ulkoiltua ja hieno juttu, että Ilkkakin näytti innostuvan hiihtämisestä oikein tosissaan. Vähän vaikeaahan se on taivaltaa matkaa samaan tahtiin, kun minä heikompana etenisin muutenkin hitaammin ja sitten vielä hiihdän pertsaa. Ilkka sujuttelee vapaata.

    Riistaveikkojen tilit

    Sain vihdoin tänään laadittua Riistaveikkojen tilinpäätöksen. Yksi 15 euron jäsenmaksu on kummitellut tileissä. Tänään Äiti avusti  minua Utajärveltä käsin ja luetteli jäsenmaksuja. Olin vain kirjannut yhden maksun väärin, mutta sen takia piti kiukutella monta päivää.

    Riistaveikkojen sihteerintyöt alkavat minun kohdaltani vedellä viimeisiään. On täysin mahdotonta hoitaa sihteerintehtäviä Savonlinnasta käsin. Oikeastaanhan metsästäjien pitäisi lähettää esimerkiksi ketunkorvia todistusaineistoksi tapporahoista tänne asti. Mitähän postipoika sanoisi, jos lähetyksestä pilkottaisi verinen korva?

  • Uusi vuosi, uudet kujeet

    Et varmaan uskoisi, että minä olen tehnyt nämä sivut ihan itse. Aivan oikein. En olekaan. Ilkkahan se teki minulle omatekoisen joululahjan! Minä olin vain nyökyttelemässä päätäni ja ihmettelemässä. Ja opinhan minä yhden uuden asian! Tuolta vaan koodista poimii englanninkielisiä termejä ja kääntää ne suomeksi ja tuiskis, tekstit tulevatkin suomen kielellä tänne blogiin!

    Samalla otettiin käyttöön 2.7 versio WordPressistä. Ilkka on tekemässä Railin kukka -blogia tädilleen ja minä kirjoittelin sinne mallitekstejä, joten siltä osin 2.7 versio on tuttu. Uuden version käyttöönotto tuntuu jännittävältä ja aina kehitystyössä ei mennä eteenpäin, vai onko kukaan tullut sinuiksi uuden del.icio.us -designin kanssa?

    Toivottavasti tästä uudesta omasta blogistani tulee parempi kuin edeltäjänsä. Ilkka pisti parastaan teknisen toteutuksen ja designin kanssa ja nyt on minun vuoroni rustailla tänne lukemisen arvoisia tekstejä. Teen parhaani – katsotaan, mihin se riittää.

  • Ilkan iPhone testissä

    Ihan kiva lelu tämä iPhone, mutta toivottoman hidas kirjoittaa. Yhdellä sormella pitää tökkiä.
    Ei ehkä minun juttuni, koska joskus oma nokialainenkin tuntuu hitaalta, muttei sentään näin hitaalta. Hyvä tällä on samoilla netissä, though.

  • Hipiä kiiltää

    Tehtiin viikonloppuna pikareissu Tallinnaan. Maisa ja Teemu olivat jo menneet perjantaina, mutta minä ja Ilkka vietimme romanttista perjantai-iltaa Helsingissä ja hypättiin Tallinnan lautalle vasta lauantaina.

    Yritin varata koko porukalle kauneushoidot jo etukäteen, mutta en saanut yhtään aikaa. Harmitti vähän, mutta Maisan naamataulu silloin, kun me pölähdettiin vanhan kaupungin torille, kruunasi koko reissun. Ei niitä kauneushoitoja olisi enää edes tarvittu.

    Oli tosi mukava reissu. Syötiin hyvin ja sitten mahat pystyssä kelloteltiin kylpylässä. Ihmetyttää, miten Tallink Spa & Conference -hotellin altaissa sai juoda drinkkejä. Aika irvokkaan näköistä, kun keskivartalolihava suomalaismies vetää kaljaa muovituopista ja sitten kuorsaa suu auki porealtaassa.

    Ilkka tilasi meille Maisan kanssa Pina coladat ja itseänikin pelotti, että kookosliemi kippaa altaaseen ja jäljelle jää kiva vana kookoskokkareita. Toisaalta suihkulähteistä pärski vettä niin, että olutkin taisi laimeta ykköseksi, jos liian läheltä käveli.

    Lillumisen jälkeen mentiin taas syömään 😉 Vaikka Tallinna oli pullollaan ööklubeja, oltiin koko porukka niin väsyneitä, että palattiin hotellille jo puolenyön jälkeen. Me nukahdettiin Ilkan kanssa molemmat vaatteet päällä. Ilkka otti ensin vaatteet nukkuvalta minulta ja minä sitten heräsin yöllä ja riisuin vaatteet nukkuvalta Ilkalta. Näin se yhteistyö pelaa!

    Sunnuntaina oli sitten niin kaamea ilma, ettei kehdattu lähteä kaupungille. Käytiin vain pikaisesti kiertämässä Sadamarket. Omituisia veitsiä ja kaiken maailman tappovälineitä möivät ihan julkisesti. Suomessa ei saisi myydä sellaisia pelejä edes tiskin alta.

    Pitää kehua, että Ilkka osti minulle iltapuvun! Tarvitsinkin mustan kokopitkän puvun ja nyt Ilkka sen minulle osti. On se ihana – molemmat.

    Paluumatkalle lupailivat pienoista myrskyä ja minä petyin, koska laiva keinahtelikin rauhallisesti puolelta toiselle. Tai kyllä ihmiset kulkivat käytävillä laidasta laitaan, mutta kukaan ei törmäillyt, koska kaikki kulkivat jonossa samaan suuntaan. Ensin vasemmalle laidalle ja sitten oikealle ja taas kierros vasempaan ja niin edelleen.

    Reissu oli tosi kiva ja voisin lähteä uudestaankin. Sitten pitää saada naamatauluun tupsutusta ja vartalolle kiinteytystä hoitolassa.

  • Bloggaamisen kurjuus

    Hävettää myöntää, mutta julkaisin vasta nyt osan Matka alkaa verkosta -seminaarin muistiinpanoista. Eniten hävettää se, että muutin blogiviestien aikaleimoja… Vaikka tuntuu, että tein jotain rikollista, halusin välttämättä saada viestit aikajärjestykseen.

    Nyt tuntuu pahalta.

    Bloggaaminen on kivaa. Tykkään kirjoitella milloin mistäkin. Nyt kävelen ajansyöjien suossa eikä aikaa tunnu millään riittävän bloggaamiseen eikä oikein muuhunkaan. Kotityöt sentään saatiin tehtyä, kun oli melkein pakko.

    Huomennakaan ei voi rentoutua, koska pitää lähteä Utajärvelle. En uskaltanut ilmoittautua edes sählyyn, kun en tiedä aikataulua. Sama juttu on sitten taas edes sunnuntaina. Ajetaan ehkä Ilkan kanssa peräkkäin kotiin. Minä kurautan komean punaisella Saabilla!

    Maanantaina ei ole mitään, mutta tiistain ja keskiviikon olenkin sitten jo Hämeenlinnassa. Olikohan se vielä niin, että Ilkka lähtee reissuun sillä välin ja on koko loppuviikon? Saatan muistaa väärin.