Kirjan jälkeen

Avainsana: vauva

  • Pulahdus mustikkaan

    ”Taaperoiden värikylpy: mikä ihana tekosyy sotkea”, tuumasi Onni ja antoi palaa!

    Täällä Savonlinnassa järjestettiin tänä syksynä parina aamuna vauvojen ja taaperoiden värikylpy ja Onni kirjaimellisesti kroolasi mustikoissa ja mangososeissa kuin  vanha tekijä.

    Kaikkihan alkoi niin, että ohjaaja oli jemmannut sinisen verhokankaan alle sinisiä pikku esineitä, joita sai etsiä ja vaikka maistella. Onni ampaisi kangasläjän kimppuun ja löysi sieltä auton. Tytöt näyttivät tykkäävän enemmän palloista. Seuraavaksi ohjaaja toi sinisen vadillisen vettä, johon Onni ei paljon sormiaan kastanut. Tytöt kuitenkin huolehtivat siitä, että kaikki muutkin kastuivat – äidit mukaan lukien.

    Ohjaajalta oli todella liukas veto, että seuraavaksi hän puhalteli märälle, lattiaa pahemmilta sotkuilta suojaavalle muoville saippuakuplia. Yksi tenavahan siinä tietenkin jo ehti mätkähtää nurin ennen kuin isoimmat lätäköt saatiin siivottua.

    Sinistä väriä poskeen

    Ja sitten päästiin asiaan eli mustikoihin. Onni veteli väreiksi tarkoitettuja marjoja kaksin käsin naamariin ja siinä sivussa lätösteli muutaman marjan paperillekin. Ohjaaja kaatoi teoksille seuraavaksi perunajauhoja, joka tietenkin peitti mustikat. Onni hyvin hämmentyneenä suttasi jauhoja sivuun ja etsi edelleen mustikoita. Hämmennys oli vielä suurempi, kun seuraavaksi tuli suihkepullosta vettä ja jauho-vesi -seos muuttui liisteriksi. ”Kuka nyt hyviä muttikoita sotkee?” Tarkoituksena oli kiinnittää mustikkamaalaus perunajauhoilla paperiin ja kuivattaa paperi korpuksi.

    Lisää kostuketta saatiin kiisselistä. Se oli täydellinen katastrofi. Kiisseli jo valmiiksi märällä muovilla teki lattiasta luistinradan, jossa yksivuotiaat tekivät kilpaa piruetteja. Arvaahan sen, miten siinä kävi. Yksi tyttö hujautti kolmoisslutsin suorin vartaloin selälleen lattialle ja alkoi vollottaa hysteerisesti. Tavallisesti Onni alkaa aika herkästi itkeä, jos joku muu itkee, mutta nyt itkua aiheutti lähinnä se, kun tyhmä äiti ei antanut lähteä liukastelemaan muiden kanssa muoviselle jäätanssiareenalle.

    Joku muu siivoaa

    Tuli ihan kauhea sotku. Onni änkesi välillä syliin, joten minäkin olin ihan pottujauhokiisselissä. Meillä oli vain yksi pieni pyyhe ja sillä me koitettiin Onnin kanssa siistiytyä markkinakuntoon torille. Seuraavalla kerralla sentään älyttiin ottaa vaihtovaatteet äitillekin.

    Mutta ah, mikä ihanuus olikaan jättää kaikki se kiisselin ja mustikoiden sotku jollekin toiselle siivottavaksi! Se mielessä jaksaa puurtaa taas yhden päivän yksivuotiaan vauhdissa.

     

  • Sinuiksi Espanjan kanssa

    Nyt kun on jo aika pakata laukut paluumatkaa varten, Espanja alkaa tuntua tutulta. Vie aina aikansa opetella uuden maan tavat.

    Jo pelkkä ruokakaupassa käynti on aluksi seikkailu. Nyt tiedän, että maito on täällä yleensä iskukuumennettua laktoositonta maitoa, liha usein ihan ohuiksi siivuiksi siivutettua ja juustot ja leikkeleet myydään tarjouksessa niin, että ensimmäinen pakkaus on normaalihintainen ja toinen edullisempi.

    Kiertoliittymässä vilkku sisään

    Täällä harrastetaan kiertoliittymiä tai mitä lie liikenneympyröitä eikä vilkkua juuri käytetä. Jos kuitenkin mennään liittymässä kulkusuunnassa vasemmalle, porukka valitsee sisäkaistan ja vilkuttaa sisäänpäin. Sitten vaan suikataan risteyksen kohdalla ulkokaistalaisen nenän edestä aiottuun suuntaan, vilkutettiinpa ulos ollenkaan tai sitten ei.

    Liikenneympyröissä saa olla tosi tarkkana, mutta ihan helposti ne ovat menneet, kun seurailee muuta liikennettä. Sitten jos tulee moka, voi vaikka pysähtyä. Paikalliset kyllä ymmärtävät turisteja ja antavat tietä.

    Muutenkin turistit hyppäävät rantakadulla tielle katsomatta, joten jos autoilija tai mopoilija ei täälä älyä väistää, tulee pahaa jälkeä.

    Moottoritien karmeat rampit

    Sitä en vieläkään ole tajunnut, millä logiikalla moottoritien rampit on rakennettu. Saattaa olla puolen kilometrin kiihdytyskaista ja sitten seuraava kaista onkin vain 50 metriä ja päättyy stop-merkkiin.ä

    Vastaavasti ulosmenorampit saattavat kulkea puoli kilometriä muiden kaistojen vieressä niin, ettet edes huomaa ajavasi rampilla, kunnes edessä on liikenteenjakaja. Siinä sitten pitää tehdä päätös sekunnin murto-osassa, mihin suuntaan olitkaan menossa.

    Parhaita ovat kuitenkin ne pihatien rampit, kun huomaat vasta kohdalla, että tuossahan se kymmenen metrin kaistale ramppia jo menikin.

    Sittenpä huonossa tapauksessa ajat kymmenen kilometriä ennen seuraavaa mahdollisuutta.

    Cambio de sentido

    Nyt vasta ihan viime päivinä hoksattiin, että kun kaikista suunnista ei ole ramppia ollenkaan, voi kohta tulla merkki cambio de sentido. Se tarkoittaa käytännössä U-käännöstä. Ajat vaan isolta tieltä ulos ja sitten toiseen suuntaan takaisin.

    Esimerkiksi Malagasta tänne Villa Magnaan pääsee parhaiten niin, että ajaa A-7 -tieltä Fuengirolan toisesta rampista ulos ja sitten ohittaa liittymän 212. Sitten ajaa seuraavasta cambio de sentidosta ulos isolta tieltä, alittaa vai oliko se ylittää ison tien ja liittyy sille uudestaan takaisin Malagan suuntaan. Sitten vaan ulos liittymästä 211 ja onkin jo suoralla tiellä aina siihen risteykseen, josta lopulta käännytään Hotel Gardenia Parkin kohdalta tänne asuinalueelle.

    Navigaattori ajatti meitä ensimmäisenä yönä vaikka mitä pikkuteitä tänne asunnolle. Minä taas osasin sen verran jo kulkea äitiä ja Suvia kyydittäessä, etten uskonut navin kehotusta ajaa A-7: lta ulos Fugen eka rampista. Silti vehje äski aina ajaa liittymästä 212, josta aina päädyin junakadulle asti kohti rantaa.

    Uusi reissu

    Mieli halajaa tänne jo uudelleen, vaikka edelleen istua kökötän Epsanjan auringon alla. On muuten ehkä toinen kerta, kun istun auringossa. Muuten ollaan melkein istuttu autossa ja reissattu lähikaupungeissa.

    Jos ja kun tulemme takaisin, kannattaa ehkä vuokrata pienempi auto. Minä en tällä nykyisellä farkku-Opelilla ole uskaltanut parkkihalliin muualla kuin puolityhjällä lentokentällä. Ovat rakentaneet hallit kai mopoautoille. Lähestulkoon kaikkien autojen kyljet ovat ottaneet osumaa joko toisiin autoihin tai ainakin parkkihallien seiniin.

    Skootteri olisi vieläkin parempi vaihtoehto, ja sinä mielessä Villa Magnan vuokraus uudelleen olisi järkevää. Täällä kun samaan pakettiin kuuluu skootteri.

    Auto ehdoton

    En minä kehtaisi tänne asti tulla makaamaan vain aurinkoon. On niitä Suomessakin sen verran aurinkoisia päiviä, että nahkansa saa poltettua.

    Nyt olemme reissanneet niin paljon, että olemme nähneet Andalusian melko hyvin. Se on ollut mukavaa. Oma auto on jatkossakin ehdoton, jos vaan lomallevielä raskimme koko porukalla lähteä.

    Korjaan kirovireet myöhemmin. Pädillä se on niin työlästä.

  • Vauva Espanjassa

    Kun olimme varanneet matkan tänne Espanjaan, yritin etsiä ajankohtaista tietoa vauvaan liittyvistä asioista. Vastaisen varalle ajattelin kirjoitella tänne, mitä kaikkea olen itse oppinut näiden neljän päivän aikana.

    Nidina on Nannia

    Onni juo NAN-korviketta. Espanjassa ei ole NANnia, mutta ihan samaa tavaraa löytyy Nidina-nimellä. Purkkikin on melkein samanlainen. Se ero täällä on Suomeen, että kakkosversio maksaa vähemmän kuin ykkönen. Ykkönen maksoi muistaakseni 1,89 ja kakkonen 1,36 euroa. Pikkuisen on siis kalliimpaa kuin Suomessa.

    Valmista nesteversiota löytyy vain isoista kaupoista kuten Miramarista, ja tähän saakka olen nähnyt vain puolen litran pakkauksia. Onnille kuitenkin kelpasi ihan hyvin jauheesta tehty korvike.

    Se on tosi kätevää. Mittaan aamulla kuivaan pulloon korvikejauhetta, ja lisään sitten reissun päällä vain sopivan määrän vettä. Kannattaa suosia natural- tai still-vettä. Yksi kerta nimittäin käsiin osui vain kuplavesi, mutta kelpasi sekin, kun muuta ei ollut.

    Kai se on parempi antaa vauvalle kivennäisvettä kuin ei vettä ollenkaan silloin, kun aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta?

    Pampers on Dodot

    Ihmeellistä, että ihan samanlaiset Pampersin vaipat kuin Suomessakin on paketoitu erilaiseen pakettiin ja ne myydään täällä Dodot-merkin alla. Miksi kaikilla pitää olla paikalliset merkit?

    Ostimme tänne Villa Magnaan valmiiksi käytetyn pinnasängyn ja syöttötuolin, jonka joku suomalainen kiinteistövälittäjä toi meille paikan päälle. Hän oli jättänyt myös aloitetun vaippapakkauksen. Lisään merkin myöhemmin, mutta ne olivat kyllä sellaisia muovikääreitä, että vauvan takapuoli olisi hautunut kypsäksi, jos sen olisi yhtä paksuun muoviin käärinyt.

    Nestlen ja Hipin ruokia

    Suomessa 8-kuukautisten ruuat sisältävät jo kokkareita, mutta täällä kaikki on samanlaista mössöä kuin puolivuotiaidenkin purkeissa. Sen olen huomannut, että lähes kaikissa ruuissa on reilusti porkkanaa eli zanahoriaa, kuten täällä tuppaavat sanoa.

    Ruokavaihtoehtoja ei ole läheskään niin paljon kuin kotimaassa, mutta kyllä näilläkin on pärjätty. Peruskanapöperöt (pollo) riisillä (arroz) ja porkkanoilla täältä löytyvät ihan helposti.

    Ainakin kaupoista löytyy Nestlen ja Hipin purkkiruokia.

    Puuro kateissa

    Sen sijaan normaalia kaurapuuroa (avena) ei tahtonut löytyä millään. Onneksi sitten löytyi muutama vaihtoehto hiutaleita, joista sitten summassa otin yhden pussin.

    Velliä syövälle vauvalle olisi paljon hankalampi löytää evästä, jos pitäisi saada valmista velliä. Ainakin se, jota minä ostin ihan vain kokeillakseni, mitä purkki sisältää, maistui tosi makealle. Siinä oli varmasti hunajaa (con miel), vaikka olen yrittänyt vältellä hunajaa sisältäviä tuotteita. Täällä jostain syystä sallivat alle vuosikkaille hunajan, vaikka se Suomessa on kielletty.

    Ilmeisesti antavat vauvoille myös keksejä, jos oikein päättelin pakkausten kuvista.

    Suolatonta sapuskaa

    Keskustelupalstoilla peloteltiin Espanjaan matkustavia, että vauvanruokiin lisätään täällä suolaa (sal). Noh, minä olen lukenut tuoteselosteet tarkkaan, ja olisinko nähnyt yhdessä himpun suolaa. Purkin kyljessä saattaa lukea sin sal eli suolaton, mutta useimmiten suolasta ei ole puhuttu mitään.

    Onnille on kelvannut täkäläinen sapuska ihan hyvin. Ehkä porkkana alkaa vähän tökkiä, kun yhtenä päivänä eivät keittämäni porkkanaviipaleet enää maistuneet.

    EDIT 19.5. Tein juuri äsken inventaarion ruokapurkeista, ja nyt oli sattunut sellainen valikoima, että joka purkissa luki raaka-aineiden lopussa y sal eli ”ja suolaa”. Määriä ei ole sanottu eli sitä on varmasti hyvin vähän. Meillä on nyt Nestlen ja Heron purkkeja. Centro Finlandian ruokakaupasta saa ihan suomalaista Pilttiä hintaan 2,20, jos haluaa suolatonta ”palaruokaa”… Sieltä löytyy myös kahden desin NANeja ja vauvan puurohiutaleita. Hintaa en katsonut.

    Hedelmiä joka lähtöön

    Täällä on tietenkin halvempia hedelmiä kuin Suomessa, vaikka kai nyt toukokuussa ei ihan sesonki olekaan. Onni on syönyt mangoa, jota en Suomessa ole raskinut antaa tuoreena.

    Ananaksesta Onni tykkäsi kovasti. Yhtenä päivänä poika popsi kiiwejä monta palasta eikä ollut moksiskaan. Tosin Onni söi kerran Suomessa sitruunaakin irvistelemättä.

    Ja täällä on jo ihan punaisia mansikoita! Niitä pitää ostaa ensi kerralla.

  • Äitienpäivä Marbellassa

    Vietin ensimmäistä äitienpäivää täällä Espanjassa. Onni nukahti vielä toviksi sen jälkeen, kun annoin hänelle aamumaidon. Jossakin välissä Ilkka oli hiippaillut keittiöön, koska heräsin Onni kainalosta siihen, kun keittiöstä kuului kolinaa. Vaivihkaa vaihdoin Onnille vaipan ja jäin odottelemaan, mitä tuleman piti.

    Hissillä kahvit sänkyyn

    Täällä Villa Magnassa eli siis talokompleksissa, jossa asumme, on hissi. Voi kuulostaa luksukselta, mutta asustelemme kolmessa kerroksessa, joten hissi tulee tarpeeseen.

    Kun hissi kilahti yläkertaan, Ilkka asteli sieltä tarjottimen kanssa. Oli keittänyt hyvät espanjalaiset kahvit ja taiteillut croissantit ja kaikki. Onnikin sai lisää maitoa.

    Laatuaikaa Välimeren maisemissa

    Ilkka vei pojan mennessään, joten sain nautiskella kahvit yläkerran parvekkeella. Meillä on periaatteessa kahdessa tasossa parveke, kun katollakin voisi löhöillä. Siellä tosin vain käväistiin katsomassa ensimmäisenä aamuna maisemia. Mutta kyllä hieno maisema oli alemmaltakin parvekkeelta, kun äitienpäiväkahvia siellä nautiskelin.

    Suomalaisena sitä kuitenkin kaipaa kotimaisia uutisia, joten Ilkka oli äitienpäivälahjaksi vielä ostanut Hesarin iPadiin. Vähän aiemmin luovuimme kokonaan Itä-Savon paperiversiosta, kun sitä ei tule koskaan luettua. Sähköinen versio on parempi, mutta ei tietenkään Itä-Savon. Se on ihan kökkö, sori nyt vaan.

    Paatti ja pirssi Marbellasta

    Päivä oli vähän pilvinen, joten hyppäsimme heti aamusta pirssiin, ja ajaa hurautimme Marbellaan. Olipa siellä komeita paatteja ja vielä komeampia autoja.

    Onni ihmetteli Andalucian Ferrari Clubin edessä punaisia auton tapaisia, mutta hymyili leveimmin Lamborghini Gallardo Superleggeran vieressä. Kulkee kuulemma reilusti yli 300 kilometriä tunnissa, mutta oli niin matala, ettei tämmöinen persjalkainen suomalaismuija sellaiseen kehtaisi vääntäytyä. Mieluummin ajan moottorikelkalla, mikä syö saman, minkä tuollainen valkoinen 300 000 euron matalalattiahenkilöauto.

    Tietullin kautta

    Meillä ei nyt ollut sellaisia pikkurahoja, että olisimme moiseen menopeliin täkäläisen vuokra-Opelimme vaihtaneet, joten suuntasimme lounaan jälkeen takaisin Fuengirolaan.

    Minä toimin täällä kartturina, ja ajattelin, että nopeammin päästään moottoritietä tai mitä lie autoviaa. Muuten hyvä, mutta AP-7, kuten muutkin P-kirjaimella merkityt tiet, kulkevat tietullien läpi. 4,50 euroa siitä hyvästä, että saimme ajaa hyvää tietä reippaasti, oli kuitenkin ihan ok varsinkin, kun olin unohtanut kaikki Onnin vaipat kotiin. Koti tarkoittaa täällä nyt tätä Villa Magnan asuntoa.

    Kannattaa kuitenkin ehkä ajella A-7 -tietä jatkossa. Siellä ei ole tietulleja, ja meillähän ei lomalla ole niin kiire, ettemmekö ehtisi ajella kuuttakymppiä.

     

  • Vauvan kanssa lentokoneessa

    Jos jotain opin keskiviikkoiltana, niin sen, että vauvan kanssa matkustamista ei tarvitse pelätä. Tulimme yöllä Fuengirolaan ja jännitin, pitääkö Onni, 9 kk, hirveää showta koneessa. Ei pitänyt.

    Onni itki ensimmäisen nousun aikaan, mutta rauhoittui parinkymmenen minuutin päästä.
    Seuraavaksi poika tutkaili tax free -luettelon ja repi whisky-mainokset irti. Vähän hymyilyä kauniille naisille ja totaalinen sammuminen. Helsinkiin laskun ajan Onni nukkui ja heräsi vasta, kun lähdettiin koneesta. Onni siis teki kaiken sen, mitä suomalainen miesturisti ainakin jo ensimmäisen tunnin aikana.

    Kaurapuuroa ja kiukkua

    Helsinki-Vantaalla olimme Onnin iltapuuron aikaan. Vähän reippaan tunnin pysähdyksen aikana poika ehti ottaa muutaman lusikallisen puuroa ja ehdittiin vaihtaa jopa vaippa. Äiti tosin oli niin hutilus, että pissaa lirahti vähän paidalle (ei omalle), mutta en ruvennut enää siinä vaatteita vaihtelemaan. Muuten Onni vain itki lentokentällä. Isällä ja äitillä alkoi vilistä silmissä pahin mahdollinen skenaario…

    Uuteen nousuun

    Vauvan kanssa pääsimme Kuopion kentällä ensimmäisenä koneeseen, mutta Helsingissä meidän piti röyhkeästi vain kiilata muiden edelle.
    Koneessa Onni katseli sisään virtaavia ihmisiä ja hymyili kauniille naisille. Lentoemo ei meinannut pystyä viittilöimään varauloskäyntejä, kun Onni niin avoimesti flirttaili.

    Eturivin paikka

    Olimme molemmissa koneissa eturivissä ja se kannattaa ottaa vauvan kanssa jatkossakin. Onni ei mahdu koppaan, joita Finnairinkin koneisiin kai saa, mutta ainakin seisomaan oppinut napero tykkäsi, kun sai vähän seisoskella ja istuskella lattialla. Ehkä joku riepu pojan alle olisi ollut hyvä, mutta ilmankin pärjättiin.

    Eturivistä pääsee myös kätevästi vessaan vaipanvaihtoon. Me olimme kerran todistamassa, kun pariskunta vaihtoi vauvalle vaipan penkillä. Meidän Onni rymäytti kakat silloin, kun matkustajat olivat syömässä kylmiä makaronejaan, joten olisi saattanut tulla pitkiä katseita, jos olisin. Vaihtanut vaipan siinä.

    Jotain unohtui

    Lentokoneessakin on siis hoitopöytä, mutta kokoa lilliputti. Hyvin silti pärjättiin,vaikka kotona siivosin hoitolaukun ja samalla siivosin sieltä myös kosteuspyyhkeet.

    Matkalla on joitakin tavaroita, joita ei vaan saa unohtaa. Yksi niistä on kosteuspyyhepaketti. Onneksi ei ollut lurukakka.

    Muuten hoitolaukkuun kannattaa pakata tarvittava määrä korviketta plus yksi ylimääräinen ja jokaista purkkia kohti oma pullonsa. Korvikkeet ja muut ruuat laitoin isoon läpinäkyvään pussiin, jonka nostin hihnalle turvatarkastuksessa. Silti syynäsivät lastenruuat tarkkaan. Sillä ei ole väliä, kuinka isoja purkkeja otat mukaan, mutta kannattaa suosia pieniä. Puolen litran purkista menee kaikki loput hukkaan, koska niitä ei kuitenkaan voi säilyttää avattuna tuntia pidempään laukussa.

    Ja sitten tarvitaan kasa vaippoja ja kertakäyttöinen hoitoalusta. Vai haluatko laskea vauvan paljaan pepun hoitopöydälle, jossa on saatettu yrittää kymppikerhoon?

    Sitten vielä normaalit varusteet ja loman viettoon!

  • Onni 8 kk!

    Niin se vaan aika rientää ja pojan pallero täyttää tänään jo kahdeksan kuukautta. Paljon on ehtinyt tapahtua. Niin paljon etten ole blogilleni ajatusta suonut. Jospa nyt kevätauringon kutitellessa pipon alle piiloutuvia nenänpäitä voisi jotain taas kirijuutella.

    Ilkka: ”No vihannes”

    Ilmeisesti Ilkka hienovaraisesti yrittää sanoa, ettei tykkää vihanneksista, vai miten muuten meidän ruokapöydän alta saa nykyään lakaista joka päivä rikkalapiollisen kukkakaalin, porkkanan, appelsiinin ja ties minkä murusia. Onni aina kiitää hirmuista vauhtia ja ähisee mennessään, kun äiti ottaa esiin harjan ja kihvelin. Äiti vie kaikki hyvät muruset mennessään!

    Murusista voisi tietenkin päätellä myös sen, ettei Onnin pinsettiote ole vielä ihan valmis. Jokunen sormiruuan murunen lipsahtaa hyppysistä lattialle, mutta nehän voi syödä kätevästi sitten myöhemmin suoraan lattialta. Tai kihvelistä.

    Onni näyttää olevan kaikkiruokainen. Ainoa reaktio on tullut, kun yritettiin siirtyä ykkösestä kakkoskorvikkeeseen. Tiedä sitten johtuiko löysä maha siitä vai kenties hampaista.

    Ihanan ärsyttävät hampaat

    Onni sai ensimmäisen hampaansa 10. helmikuuta eli 6,5 kuukauden iässä. Toinen tulla tupsahti viereen kymmenen päivää myöhemmin ja nyt odotellaan taas uusia tulokkaita.

    Onni teki hampaita vaatimattomat pari kuukautta. Kuolaaminen ei ihan yltänyt kummikoirani Aatun tasolle, mutta juuri ennen puhkeamista Onni pläjäytti lattialle kunnon kuolalammikon. Ihmeellistä, että vaikka alahampaita piti kaivaa ja valittaa joulusta asti, vasta kunnon kuolalammikko kieli siitä, että jotain on tapahtumassa ihan lähitunteina.

    Nyt sitten odotellaan seuraavaa kuolan ylivuotoa. Samalla jännätään tai siis minä jännään sitä, tuleeko seuraavat hampaat ylös vai alas entisten viereen. Pojan ikenet näyttävät siltä kuin räjähtäisivät minä hetkenä hyvänsä ja melkein mistä kohtaa tahansa. Voi vauva parkaa, miten kipeä se varmaan on eikä toinen osaa edes sanoa, että sattuu.

    Lunkki jätkä

    Vaikka Onnin ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä kitinää, pojasta alkaa kuoriutua lunkki jätkä. Onni vaan katselee kaupassa kanssaeläjiä ja värikkäitä pakkauksia, tapittaa tiukasti silmiin vieraita ihmisiä eikä ole moksiskaan, jos joku tuntematon nappaa hänet syliinsä.

    Kun imurikaan ei pelota, ovat pelon kohteet aika vähissä, mutta yksi sellainen kyllä löytyy. Paineilmalaitteista, olivatpa ne pulloja uimahallilla tai työkaluja Kallen pajalla, lähtee niin kamala ääni, että suu vääntyy mutruun joka kerta. Pikkuisen naama menee ihan neliöksi ja sitten tulee lohduton itku. Se on niin hassunnäköinen, että itseä meinaa ihan naurattaa, vaikka ei saisi, kun toisella on niin paha mieli. On tämä äitinä olo vaikeaa!

    EDIT: Koneesta loppui akku juuri ennen postauksen julkaisua. Äidin kiireiden takia julkaisen tämän vasta lauantaina eli Onni on oikeasti nyt kahdeksan kuukautta ja yhden päivän.

     

     

  • Syömähammas pilkistää

    Onnilla oli eilen syntymäpäivä. Mittariin napsahti kokonaiset kolme kuukautta. Onnin mielestä 3-kuukautissynttärit olivat paskimmat ikinä.

    Takapuoli nimittäin tuli kipeäksi, kun neuvolan täti tujautti molempiin kankkuihin isolla neulalla rokotukset. Tai reisiinhän ne luiskahti, mutta silti. Suuhunkaan Onni ei saanut kakkua vaan tehosteannoksen rotavirusta.

    Voi lapsi raukkaa. Itkuhan siitä tuli. Ensin poika meni tulipunaiseksi,  ja sitten parahti itkemään. Onneksi oltiin vaunuilla liikkeellä, joten hurja vauhti teki tehtävänsä, ja poika nukahti.

    Suppo pyllyyn

    Illalla itku hyytyi vasta supon myötä. Niitä on nyt mennyt kokonainen paketillinen, mutta ei Onni vielä lääkehuuruissa täällä ole. Kaksi meni siihen, kun heti supon laiton jälkeen tuli kakka. Näin siis kaksi eri kertaa. Kolmas suli minun käsiin, kun en yöllä pimeässä löytänyt supolle oikeaa osoitetta. Pari muuta löysivät oikean kolosen ja ilmeisesti myös auttoivat.

    Aamulla poika oli lähestulkoon entinen oma itsensä – mitä nyt heräsi yöunilta vasta puoli yhdeksältä.

    Suun kaivelua

    Tyhmä neuvolan täti sanoi, ettei Onnille vielä voi tulla hampaita, vaikka se kaivelee kovasti suutaan. Minä hölmöläinen olin lukenut jostakin, että ensimmäiset hampaat tulevat eteen alas, ja tietenkin olen kokeillut tähän saakka vain alahampaita. Maisa onneksi valaisi asiaa, että maitohampaat voivat tulla mihin vaan.

    Tänään sitten työnsin sormen pojan suuhun, ja kävin läpi kaikki ikenet. Siellähän se nökötti maitohampaan kärki! Oikea kulmahammas oli jo tullut pikkuisen läpi.

    Nyt kun mietin jälkeenpäin, niin Onni kaiveleekin nimenomaan oikeaa puolta suustaan. Olisi pitänyt taas uskoa omia äidin silmiään eikä kaikenlaisia neuvolan eukkoja. Tämä meidän eukko onkin oikea noita-akka, mutta ei siitä sen enempää.

     

  • Onni urheilee

    Onni täyttää huomenna kolme kuukautta ja eilen mentiin ensimmäistä kertaa vauvauintiin. Minua jännitti ihan hirveästi etukäteen. Mietin melkein koko yön, milloin Onnin pitää herätä, milloin syödä, tuleeko kakka ennen uintia ja ehtiikö tulla väsy ennen kuin päästään hallille.

    Ihan turhaan jännitin. Onni söi reilu tunti ennen uintia ja sitä ennen kakkasi. Vaikka poika nukahti automatkalla, silmät aukesivat viimeistään isän kanssa suihkussa. Ilkka hoiti Onnin altaalle ja sieltä pois. Se olikin hyvä juttu, sillä naisten pukuhuone oli tupaten täynnä turvakaukaloita ja toisiaan pälyileviä vauvoja.

    Uudet uikkarit
    Äiti toi torstaina Onnille uudet uikkarit. Vähän reilut olivat, mutta kai ne olisivat kakan pitäneet, jos vahinko olisi tullut. Savonlinnassa ei saa käyttää uimavaippaa, vaan ihan pelkällä uikkarilla mentiin.

    Savonlinnan lastenallas kävi ahtaaksi, kun vauvoja äiteineen ja isineen oli yli kymmenen. Onni oli tietenkin porukan nuorin vesipeto ja ainoa ensikertalainen. Jälkikäteen ihmeteltiin Ilkan kanssa sitä, miten pieniä ja velttoja monet kuusikuukautiset olivat Onniin verrattuna. On tainnut vellit ja soseet tehdä tehtävänsä, mutta sitä ei kerrota neuvolassa.

    Polskis ja loiskis

    Aluksi leikittiin joku hyppelyleikki, ja Onni katseli silmät ymmyrkäisinä kanssasisariaan. En ole itsekään nähnyt niin paljon vauvoja yhtä aikaa.

    Leikin jälkeen ohjaaja tuli opettamaan meille erilaisia otteita. Onnin lemppari taisi olla uintiote. Pari kertaa vesipeto läiskäytti naaman veteen, kunnes tajusi, että pää pystyssä näkee toisia vauvoja ja jaloilla polskutellen pääsee lujempaa. Siinä sitä sitten mennä huristeltiin jalat hienosti ojennettuina allasta ympäriinsä.

    Onnia ei näyttänyt kiinnostavan lelut tai tutut naamat ollenkaan. Riitti, että mentiin vauhdilla eikä pysähdelty halimaan. Hymyä ei vielä naamalle tullut, mutta ei tullut itkuakaan ennen kuin nälkäitku pukuhuoneessa.

  • Vauva 12 viikkoa

    Onni on nyt 12 viikkoa eli melkein kolme kuukautta. Netti on pullollaan lähteitä, joissa sanotaan, että vauvan itkut loppuvat, kun kolmen kuukauden rajapyykki ylitetään.

    Itkeehän tuo vieläkin, mutta nyt itkuihin on ainakin joku suht järkevä syy. Välillä on nälkä, välillä röyhy kaihertaa putkistossa. Joskus väsyttää, muttei malttaisi nukkua ja ihan uutena on se itku, kun yrittää ja yrittää jotain, mutta ei vielä onnistu.

    Leluista kiinni

    Onni oppi pari viikkoa sitten heiluttelemaan roikkuvia leluja käsillään. Se – oululaisittain se eikä hän – kopsautti nyrkillä lelua, ja ihmetteli, kuinka kovaa lelu heilui puolelta toiselle.

    Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun Onni alkoi yrittää tarttua leluihin. Ei ole helppoa, jos sormet ovat kuin viisi nakkia. Tuli ihan mieleen huvipuistojen rahojenkeruulaite, jossa metallinen koura yrittää tarttua pehmoleluun, mutta suurimmaksi osaksi vain kauhoo tyhjää.

    Nyt Onni saa lelut melko hyvin kiinni. Kaikkein mieluisin on Libero-pakkauksen kylkiäisenä saatu pörriäinen, jonka siipiä Onni innokkaasti rapisuttelee.

    Kellahdus selälleen

    Minulle tuli tällä viikolla kiirus hakemaan kameraa, kun tajusin, että mahallaan oleva poika yrittää heilauttaa itsensä kyljelleen ja siitä selälleen. Ehdin kuin ehdinkin ikuistaa ensimmäisen kellahduksen.

    Lapsen kehitys ei ilmeisesti etene suoraviivaisesti. Tuota mahalta selälleen kellahtelua kesti pari päivää, kunnes käsissä, niskassa ja selässä oli niin paljon voimaa, että Onni piti parempana jäädä nojailemaan käsiin ja ihmettelemään mahallaan maailmaa. Kun voima sitten loppui, läpsähti nenä maahan ja alkoi parku. Luulin jo, ettei pyörähtäminen enää onnistukaan, kunnes taas eilen poika muisti, miten se tehdään.

    Selältä mahalleen onkin sitten paljon haastavampi tehtävä. Yksi ilta poika sinnikkäästi yritti ja yritti, mutta ei vaan onnistunut. Hirveää ähellystä seurasi aina kiukkuinen itku, kun keho kierähti takaisin selälleen, vaikka piti mennä toiseen suuntaan.

    Kasvista ihmiseksi

    On se vaan ihmeellistä, miten alkeellisilla taidoilla ihmisentaimi on varustettu, ja kuinka huikeaa kehitys on, kun melkein kasvista kasvaa ajatteleva ja tunteva aikuinen ihminen.

    Onnin myötä olen alkanut ajatella entistä enemmän, kuinka fiksusti luonto on asiat järjestänyt. Mikä ajaa vauvan edes yrittämään kierähdystä mahalleen ja takaisin selälleen eikä esimerkiksi yrittämään suoraan seisomaan?

    Kaikelle on tarkoituksensa

    Vyöhyketerapeutti muistutti meitä, että jokaiselle välivaiheelle on tarkoituksensa, eikä kannata yhtään kiirehtiä seuraavaan. Meillä aikuisilla vaan on niin kova kiire kertoa, kuinka oma jälkikasvu osasi kertotaulun jo vuoden vanhana ja kävelikin jo puolivuotiaana.

    Vyöhyketerapeutin mukaan esimerkiksi sillä, jos lapsi oppii asioita väärässä järjestyksessä tai vaikka ryömii vain taaksepäin, on selvä syy-yhteys kouluiän oppimisvaikeuksiin. Samanlaisia havaintoja oli Erkki-ukilla. Ilmeisesti välivaiheet tarvitaan siihen, kun elimistö rakentaa parasta mahdollista hermotusta.

    Siksipä täällä äiti yrittää odotella rauhassa, että Onni itse hoksaisi, miten käsi otetaan mahan alta, ja kuinka nakkisormet saalistavat lelun suuhun. Osaakohan Onni arvostaa näitä taitoja aikuisena?

  • Kotipiru

    Haluatko kotiisi oman pikku demonin? Tee lapsi ja anna sille rotavirusrokote. Anna viruksen muhia pienokaisessa viikko ja tuudittaudu itse siihen luuloon, että sivuvaikutuksilta vältyttiin.

    Seitsemäntenä päivänä rokotteesta hymyilevä nappulasi muuttuu kiemurtelevaksi riivatuksi, jota ei saa hiljaiseksi ruoka eikä syli.

    Eikä siinä vielä kaikki. Jos haluat lisätä paholaisvaikutusta, hanki itsellesi rotavirus niin voit istuskella pöntöllä sen ajan, kun pikku demonisi on vihdoin hiljaa.

    Näin kävi meillä omaa rotavirusinfektiota lukuun ottamatta. Paha neuvolan täti varmaan vaihtoi lapsen johonkin toiseen. Tuo nykyinen on todennäköisesti minikokoinen aikuinen, koska piereskelee niin kuin aikamiehet ikään. On sekä haju että ääni. Sillä varmaan voittaisi ensi kesän pierukilpailut.