”Taaperoiden värikylpy: mikä ihana tekosyy sotkea”, tuumasi Onni ja antoi palaa!

Täällä Savonlinnassa järjestettiin tänä syksynä parina aamuna vauvojen ja taaperoiden värikylpy ja Onni kirjaimellisesti kroolasi mustikoissa ja mangososeissa kuin  vanha tekijä.

Kaikkihan alkoi niin, että ohjaaja oli jemmannut sinisen verhokankaan alle sinisiä pikku esineitä, joita sai etsiä ja vaikka maistella. Onni ampaisi kangasläjän kimppuun ja löysi sieltä auton. Tytöt näyttivät tykkäävän enemmän palloista. Seuraavaksi ohjaaja toi sinisen vadillisen vettä, johon Onni ei paljon sormiaan kastanut. Tytöt kuitenkin huolehtivat siitä, että kaikki muutkin kastuivat – äidit mukaan lukien.

Ohjaajalta oli todella liukas veto, että seuraavaksi hän puhalteli märälle, lattiaa pahemmilta sotkuilta suojaavalle muoville saippuakuplia. Yksi tenavahan siinä tietenkin jo ehti mätkähtää nurin ennen kuin isoimmat lätäköt saatiin siivottua.

Sinistä väriä poskeen

Ja sitten päästiin asiaan eli mustikoihin. Onni veteli väreiksi tarkoitettuja marjoja kaksin käsin naamariin ja siinä sivussa lätösteli muutaman marjan paperillekin. Ohjaaja kaatoi teoksille seuraavaksi perunajauhoja, joka tietenkin peitti mustikat. Onni hyvin hämmentyneenä suttasi jauhoja sivuun ja etsi edelleen mustikoita. Hämmennys oli vielä suurempi, kun seuraavaksi tuli suihkepullosta vettä ja jauho-vesi -seos muuttui liisteriksi. ”Kuka nyt hyviä muttikoita sotkee?” Tarkoituksena oli kiinnittää mustikkamaalaus perunajauhoilla paperiin ja kuivattaa paperi korpuksi.

Lisää kostuketta saatiin kiisselistä. Se oli täydellinen katastrofi. Kiisseli jo valmiiksi märällä muovilla teki lattiasta luistinradan, jossa yksivuotiaat tekivät kilpaa piruetteja. Arvaahan sen, miten siinä kävi. Yksi tyttö hujautti kolmoisslutsin suorin vartaloin selälleen lattialle ja alkoi vollottaa hysteerisesti. Tavallisesti Onni alkaa aika herkästi itkeä, jos joku muu itkee, mutta nyt itkua aiheutti lähinnä se, kun tyhmä äiti ei antanut lähteä liukastelemaan muiden kanssa muoviselle jäätanssiareenalle.

Joku muu siivoaa

Tuli ihan kauhea sotku. Onni änkesi välillä syliin, joten minäkin olin ihan pottujauhokiisselissä. Meillä oli vain yksi pieni pyyhe ja sillä me koitettiin Onnin kanssa siistiytyä markkinakuntoon torille. Seuraavalla kerralla sentään älyttiin ottaa vaihtovaatteet äitillekin.

Mutta ah, mikä ihanuus olikaan jättää kaikki se kiisselin ja mustikoiden sotku jollekin toiselle siivottavaksi! Se mielessä jaksaa puurtaa taas yhden päivän yksivuotiaan vauhdissa.