Kastoin uudet lenkkarit syksyn ensimmäisellä oikealla lenkillä kuralammikossa. Nyt ne saavat siivittää minut juoksijan flow-tilaan. Eka kertaa juoksin musiikki korvilla – tosin vanhasta omenayhtiön soittopelistä hyytyi akku jo neljän biisin jälkeen – ja meno maistui tosi hyvälle. Oma puuskutus ei haitannut, mutta eipä olisi kuullut karhun ryskettäkään. Ehkä niin on parempi.

Lenkki kesti huimat 35 minuuttia ja siitäkin kymmenkunta oli kävelyä. Matkaa taittui käsittämättömät 4,7 kilometriä! Olen siis selvästi lähempänä maratonkuntoa kuin viime viikolla, jolloin pisin juoksumatka oli himpun verran yli kilometri;)

Huomenna on odotettavissa jäykät jalat ja entistä kumarampi selkä. Palkitsen itseni paremman elämän aloittamisesta uuniomenalla. Nam.

— Post From My iPhone