Harvoin tulee katsottua norjalaisia elokuvia, mutta onneksi katsottiin Trolljegeren – Troll Hunter. Siinä raotetaan Norjan varjeltua salaisuutta eli peikkoja, jotka aika ajoin lähtevät reviiriltään ihmisten haitoksi. Elokuvasta tulee heti mieleen The Blair Witch Project, sillä tässäkin tarinaa kuljettaa ryhmä opiskelijoita, jotka lähtevät selvittämään salaperäisiä karhunkaatoja. Opiskelijat törmäävät outoon metsämieheen, joka liikkuu metsissä yön pimeinä tunteina.
Äksy metsästäjä ei olekaan niin äksy, vaan ottaa opiskelijat mukaan jahtiin, jossa salamavaloilla jähmetetään peikkoja. Juonen kannalta opiskelijat pääsevät mukaan liian helposti.
Eihän peikkojahti tietenkään todellista ole, mutta aika hauska oivallus, että suurjännitejohdot toimivat peikon aitauksena. Pikkuisen voimalaitoksen mies ihmettelee, miksi johdot kiertävät ympyrässä, mutta kun niin on aina ollut, niin mitäpä tuosta enempää mesoamaan. Näin Utasen voimalaitoksen kupeessa kasvaneena tulee mieleen, että mitähän petoja ne voimalinjat Suomessa aitaavat.
Muutama hauska oivallus nostaa, Blair Witch Project -kloonaus laskee, mutta menköön nyt norjalaisuudesta kolme tähteä.
[xrr rating=3/5]
Pullat uunissa
Sitä on taas katsottu hömppäelokuvia. Baby on Board – Pulla uunissa oli, kuten nimestä saattaa arvata, hyväntahtoinen mutta hölmö elokuva. Raskaaksihan siinä tullaan -yllätyksenä ja pyytämättä. Tuleva äiti on asiasta kauhuissaan. Uraa pitäisi rakentaa ja pomo ei tykkää ”lihavista naisista”. Tuleva isä on kuitenkin innoissaan, mutta joutuu vahingossa kiihkeään syleilyyn toisen naisen kanssa.
Elokuvan hölmöys piilee ehdottomuudessa. Kun eron partaalla oleva mies opastaa tulevaa isää, ja saman pariskunnan vaimo tulevaa äitiä, edessä on muka yhdeksän kuukauden mykkäkoulu ja hiljainen riitely. Kumpikaan ei tule koskaan sanoneeksi, mistä on toiselle suuttunut. Härre guud, miten aikuismaista, ja siitä on tehty koko pitkä elokuva!
Ja niin kuin aina: loppu hyvin, kaikki hyvin.
[xrr rating=1.5/5]
Naamakirjaelokuva
The Social Network katsottiin jo aiemmin, mutta ei tullut silloin kirjoitettua arviota. Facebookin synnystä kertova elokuva kuuluu jokaisen sosiaalisen median suurkuluttajan yleissivistykseen. Pikkuisen ihmettelen, miksi Social Networkille povataan joissakin lähteissä Oscareita, mutta toisaalta leffa on osuva ajankuvaus.
En tiedä, olisinko leffan nähtyäni Mark Zuckerbergin puolella vai häntä vastaan. Sinänsä nörtti opiskelija osoittaa äärimmäistä lahjakkuutta ja peräänantamuutta, jota kunnioitan syvästi. Toisaalta taas en pitäisi häntä kovin suurena visionäärinä, sillä Facebook oli kuitenkin monen onnekkaan yhteensattuman tulos, jos elokuvaa on uskominen. Harvoinpa ne isot innovaatiot kuitenkaan yhden miehen kädestä lähtevät.
Leffa on kuitenkin rakennettu niin, että katsoja vääjäämättä taipuu päähenkilön puolelle, vaikka hän ärsyttävästi lanseeraa ensin palvelun, jossa voi rankata Harvardin kaunottaria. Sanoisin, että leffan perusteella Zuckerberg on v-mäinen jätkä, mutta hurjan taitava nettiaikakauden vesa.
Kannattaa katsoa, mutta tuskin tällä montaa Oscaria irtoaa.
[xrr rating=4/5]
Tämän hetken paras unileffa
Täysin häpeämättömästi myönnän, että en ole koskaan katsonut vuoden 2000 suurelokuvaa, Gladiaattoria loppuun. Se johtuu siitä kylmästä tosiseikasta, että Gladiaattori on niin tylsä elokuva, että nukahdan jo alkuminuuteilla. Gladiaattorille on kuitenkin ilmestynyt kilpailija. Viisi ja puolituntista Carlos -leffaa tuskin saan koskaan katsottua loppuun.
Elokuva kertoo tunnetun terroristin tarinaa. Tähän mennessä olen ehtinyt nähdä pari mönkään mennyttä keikkaa. Ensin Marks & Spencers -tavaratalon pomo sai pitää henkensä, kun ase jumiutui. Maineensa Carlos kuitenkin keräsi OPEC-pohattojen kidnappauksesta vuonna 1975, mutta mielestäni sekin keikka meni mönkään. Nukahdin viimeksi siinä vaiheessa, kun panttivangit kävelivät lentokoneesta ulos ja kidnappaajat heiluttelivat voitonmerkkejä luksusautoista 20 miljoonaa rikkaampina – joskin palestiinalaisten kohtalo ei tainnut muuttua suuntaan tai toiseen.
En tiedä, yritämmekö Ilkan kanssa katsoa täyspitkää elokuvaa, vai jotain lyhyttä versiota. Varmaa on kuitenkin se, että kun heräsin kolmannen kerran, kello oli yksi, ja elokuva edelleen pyöri telkkarissa. Luovutin. Ehkä katson Carloksen loppuun sitten, kun uni ei meinaa muuten tulla.
Koska en halua tehdä liian tylyä arviota keskeneräisestä elokuvaelämyksestä, annan tälle reiluna naisena puolikkaan tähden.
[xrr rating=0.5/5]
