Dolce Gusto pelastaa kahvitunnin

Kotona työskentelyssä on monta hyvää puolta, mutta on yksi huonokin. Kahvitauolla ei ole ketään, jolle puhua. Onneksi joulupukki toi meille jo ennen joulua Dolce Gusto -kahvinkeittimen.

Olin haaveillut oikeasta espressokeittimestä jo monta vuotta, mutta aina hinta oli tullut esteeksi. Vuosien saatossa vaatimukset vähenivät ja järki alkoi voittaa. Olisiko espressokeittimelle oikeasti niin paljon käyttöä, että kannattaisi uhrata puoli metriä pöytätilaa ja iso nippu seteleitä yhteen kahvinkeittimeen? Ei olisi.

Mainoksen uhri

Telkkarissa alkoi pyöriä syksyllä sopivasti ennen joulua Dolce Gusto -mainos, jossa pikkuruinen keitin pyöräytti patruunasta makoisaa kahvijuomaa. Ilkka suhtautui keittimeen terveen epäilevästi. Vaikka kävimme katsomassa sitä jo pariin kertaan paikallisessa muka-halvassa sinivihreässä kodinkoneliikkeessä, Ilkka ei antanut ostaa vekotinta ennen kahvin koemaistamista. Höh, laittoi hanttiin melkein yhtä hanakasti kuin ponin ostossa!

Joulupukki lupasi auliisti maksaa keittimen, jos me päätyisimme sen ostamaan, ja yhtenä kauniina päivänä jouluviikolla keitin lopulta törötti meidän pöydällä.

Piccolo-malli on niin hyvä! Se ei vie pöytätilaa kuin mehukannun verran. Olin vähän ihmeissäni, kun tajusin, että Piccolossa ei ole muuta eroa isosiskoonsa Circoloon verrattuna kuin vesisäiliön tilavuus. Toki Piccolosta puuttuu ”keittiön pimeälläki valaisevat LED-valot”, mutta kuka niitä tarvitsee?

Hyvää kahvia

Ilkan vaatima koemaistaminen tehtiin lopulta omassa keittiössä. Ensimmäisellä kerralla cappuccino meni vähän pieleen. En tajunnut, että Dolce Gustossa pitää itse säätää veden määrää. Applen aikakaudella ohjekirjoja ei ehkä tule luettua riittävän tarkkaan, joten ohjeet käteen, ja erhe korjaantui jo seuraavaan kupilliseen.

Dolce Gustolla saa keitettyä tosi hyvää cappuccinoa. Suosikkini on kuitenkin cafe macchiato, jossa on kaksi kerrosta maitovaahtoa ja yksi kerros espressoa. Paras ylläri koko tässä keitinhässäkässä oli se, kun tajusin vasta kotona, että keittimellä voi tehdä myös jääkylmiä juomia! Jopa persikkainen jäätee onnistuu, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Jouluna herkuttelimme oikealla irish coffeella ja muutamilla muilla kahvidrinkeillä niin, että en meinannut malttaa jäädä tipattomalle tammikuulle.

Riittävä pieneen tarpeeseen

Dolce Gusto ei ehkä ole ihan sellainen espressokeitin, josta aiemmin haaveilin. Se on kuitenkin täysin riittävä satunnaiseen erikoiskahvien keittämiseen. Yhteen kupilliseen keitin käyttää yhden tai kaksi patruunaa. Yleensä ne juomat, joissa maitovaahto ja kahvi ovat erikseen, vaativat kaksi patruunaa ja muut yhden. Hintaa kupilliselle tulee siis 37 tai 74 senttiä patruunojen määrästä riippuen. Itse keitin maksoi 98 euroa.

Keitin toimii 15 barin paineella riippumatta siitä, mistä juomasta on kyse. Oikeille baristoille se on kauhistus, mutta minua ei haittaa.

Meillä keitin pyöräyttää viikossa 5-10 kupillista kahvia, joten muutamassa kuukaudessa se on haukkunut hintansa. Eikä mielihyvää voi mitata euroissa. Minulle on tärkeintä, että päivän työt voi välillä keskeyttää hyvän kahvin merkeissä. Ja jos oikein ahdistaa, kahvin sekaan voi lurauttaa pikku turauksen makusiirappia.

Dolce Gusto Piccolo -keitin [xrr rating=4,5/5]

Site Footer