Kirjan jälkeen

Tekijä: Outi

  • Kruisaillen cityssä

    Tulin juuri ensimmäiseltä kaupunkiajotunniltani ja onnistuin ajossa jotenkuten. Ensin otettiin vauhtia Miekkoniemi-Nätki-Mertala -akselilta ja lopulta kurautettiin kaupunkiin. Jännitti niin, että meinasi polvet tutista. Ihmeen hyvin se meni. Yksi käännös meni vähän pitkäksi ja vielä viimeisessä risteyksessä sompailin autojen seassa huimapäisesti. Ope sanoi, että ensin katsoi minun ajavan suoraan auton alle, mutta kun pää kuitenkin pyöri, ymmärsi, että olen sittenkin huomannut auton ajoissa.

    Ihmeellistä kuinka kova jännittäjä minusta on paljastunut. Jännitän moottoripyöräilyä enemmän kuin Mersulla ajoa. Mersu muuten taas hyytyi eilen keskelle Savonlinnaa, kun olin lähdössä sillä Kuopioon. Moottoripyörä ei kuitenkaan sammahtele, mutta käännöksistä tulee nykiviä. En uskalla pysähtyä, kun pitää heti kohta lähteä taas liikkeelle.

    Liikkeellelähdöt sujuvat, kun en ajattele niitä, mutta jos valoissa pitää odotella liikaa, jännitys hiipii alitajuntaan ja taas pyörä syöksähtää hallitsemattomasti liikenteen sekaan.

    Silti olin ihan tyytyväinen ajotuntien jälkeen. Liikennesäännöt ovat onneksi hanskassa – tosin tuppaavat välillä unohtumaan, kun keskityn niin pyörän hallintaan – joten siitä ei tarvitse kantaa huolta. Nyt kun vain pyörän käsittelystä tulisi sujuvaa. Ope jo vähän väläytteli käsittelykokeen mahdollisuutta ensi viikolle, mutta ensi viikolla olen Tampereella, joten en aja silloin ollenkaan. Siksipä myös käsittelykoe siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

    Ylimääräisiä tunteja tullee olemaan kaksi, jos kokeet menevät läpi, mitä ne eivät kylläkään tee. Selvitän kyllä ehkä inssin, mutta käsittelykokeesta tulen pomppaamaan muutamaan kertaan.

    Ilmeisesti eivät ole merkanneet kaikkia tunteja ajotunneiksi, koska minun laskujeni mukaan jo tänään piti mennä ylitunneille. Noh, onhan tässä kesä aikaa ajella autokoulun pyörällä. Pitää kuitenkin yrittää saada käsittely läpi ennen elokuuta, jolloin tehtävistä tulee taas astetta haastavampia.

  • Pystyssä pyörällä

    Kiersin tänään taas ympyrää moottoripyörällä. Ei onnistu, ei. Minä en vaan saa taivutettua sitä helvetin konetta niin tiukkaan ympyrään kuin olisi tarvis. Ope itse kävi kokeilemassa, johtuuko se pyörästä, mutta niin vain ER-5 kääntyili viiden metrin halkaisijalla molempiin suuntiin. Ei se reilusti mennyt. Opekin ajoi kiemurat paremmin toisella pyörällä, mutta lisämetriä ei heru inssiin, vaikka olivat niin alustavasti aprikoineet autokoululla.

    Kokeilin nyt Ilkan oppeja ja istua tönötin vastakkaisella puolella. Pyörä kääntyi niin ehkä vähän paremmin, mutta silti kolmestakymmenestä yrityksestä ehkä yksi olisi ollut juuri ja juuri hyväksytty suoritus. Silloinkin melkein kaaduin, kun ohjaustanko oli ihan ääriasennossa ja siitä lipsahti kaasu niin heti iski paniikki.

    Pujottelua on harjoiteltu nyt niin paljon, että päähäni on ehtinyt iskostua ajatus, etten ikinä tule saamaan korttia ja etten osaa mitään muutakaan. Niinpä menin pitkäksi jo ensimmäisen risteyksen tänään ja onnistuin sammuttamaan pyörän samaan risteykseen palatessa. Liikennesäännöistä ei ole tietoakaan, kun kaikki energia menee pyörän hallinnan yritykseen.

    Käsittelyharjoituksissa sain kaksi kertaa takapyörän lukkoon hätäjarrutuksessa ja hätäännyksissäni löysäsin etujarruakin. Menee jarrutus pitkäksi. Myös väistö alkoi takerrella tänään, vaikka se meni ihan hyvin viimeksi. Hävettää niin helvetin paljon, kun taas oli mukana ensikertalainen, joka ajoi paljon paremmin kuin minä. Eikä hänellä ollut edes ajokorttia, vaikka ikä riitti jo isoon aahan!

    Ehkä minun pitäisi kerrankin kumartaa fysiikan laeille ja ymmärtää siirtyä pienempitehoiseen pyörään. Viime kerralla kevarilla sain melkein pujottelun läpi ja tällä viikolla olisin onnistunut sillä melkein joka kerta, uskoisin.

  • Viisautta vaille tai ainakin yhtä hammasta

    Ajelin maanantaina venäjän tunnin jälkeen Kuopioon. Kävin moikkaamassa Ilkan äitiä ja käytiin sitten Suvin kanssa Ninan ja Tuomaksen luona iltakahvilla. Olipa mukava turista ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Olen koittanut pitää Ninalta salassa moottoripyöräkurssia, mutta Suvilta lipsahti pari sanaa, teoriatunnit ja ajotunnit, ja tietenkin Nina hoksasi heti, mistä on kysymys. Ihan vain sen takia yritin salailla, että olisi ollut mukava yllättää motoristipariskunta. Olisin kurvannut pihaan pyörällä ja Ilkka olisi noussut perätuhdolta. 🙂

    Ei tässä mitään. Nyt pääsinkin julkaisemaan yksityisesti kirjoittamani pyöräkurssiblogimerkinnät. Jokainen voi lukea epätoivoisista pirueteista pujotteluradalla ja lopulta kumoon kellahtamisesta.

    Kävin Kuopiossa viisaudenhampaan takia. Minulta kiskaistiin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa viisaudenhampaani eilen aamulla. Olisi pitänyt olla kaksi tuntia syömättä ja juomatta. Piti vältellä kovaa ja kuumaa ruokaa ja juomaa, eikä pariin päivään olisi saanut urheilla. Mitä minä sitten tein? Ajoin hammaslääkäristä kotiin ja keitettiin Suvin kanssa kahvit. Syötiin karjalanpiirakoita ja iltapäivällä ajoin sitten kiiruusti Savonlinnaan, että ehdin pelaamaan sählyä. Purukalusto on täysin kunnossa. Kieli ei edes etsiydy uuteen koloseen suussa, vaan on pysytellyt kiltisti paikoillaan.

    Karjalanpiirakan syöminen oli vähän vaivalloista, kun puudutusaine vielä vaikutti. Ihmettelin, että riisikö se narskuu hampaissa, kunnes tajusin, että se on lihakimpale ja vielä omassa naamassa kiinni. Möyhensin moneen otteeseen omaa poskeani ennen kuin älysin luovuttaa piirakan mutustelun. Verta tihkui vielä illalla, mutta en ole varma, tuliko se hampaasta vai poskesta.

    Eilen tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun tavattiin Ilkan kanssa. Paljon on ehtinyt tapahtua. On reissattu ja pakattu ja purettu tavaroita, on opeteltu yhteiselämää ja sopeuduttu toistemme tapoihin, on tutustuttu ja silti jatkettu yhdessä. Takana on ehkä elämäni paras vuosi kaikin puolin eikä vähiten Ilkan ansiosta. Hmm. Ehkä vuosi on ollut paras nimenomaan Ilkan vuoksi, ja onkin, mitäpä tuota kiertelemään. En olisi ilman häntä mennyt pyöräkurssille, matkustellut paria viikkoa toisella puolella maapalloa, tutustunut Savonlinnaan, opetellut bloggaamaan tai purjehtimaan. Olisin vain elää öllötellyt aivan samoin kuin pari edellistäkin vuotta.

    Ilkka on takonut päähäni ajatusta, että ehkä minä voisin sittenkin väitellä joskus tohtoriksi. Väitös ei tule yhtään lähemmäs, jos vain tässä istun ja bloggailen niitä näitä. Joka päivä pitää yrittää tehdä edes vähän töitä. Jokainen kirjoitettu rivi on eteenpäin. Miltähän Ilkasta tuntuisi olla tohtorin rakas?

  • Teoreettisesti motoristi

    Kävin tänään tekaisemassa A-kortin teoriakokeen. Virheitä tuli tasan nolla. Tekaisulta koe tuntuikin. Aikaa kului sellainen kolmisen minuuttia kymmeneen teoriakysymykseen. Lukaisin eilen mallikysymykset kertaalleen läpi, ja kun varmistin netistä, että kokeessa saa olla kolme virhettä, en ottanut turhia paineita. Kolme virhettä kymmenessä kysymyksessä on minusta tosi paljon. Moottoripyöräily ei ainakaan teoreettista älliä vaadi ja sen voi varmasti jokainen havaita kokoontumisajojen iltabileissä. Ei sillä, että olisin koskaan tehnyt asiasta empiirisiä havaintoja, mutta minulla on asiasta vahva oletus tai kuten Englannin maalla sanoivat, advanced guess.

    Eilen käytiin Ilkan kanssa Leijonan kentällä, vai mikä se oli, kokeilemassa pujottelurataa. Ilkka kokeili, minä tein hylkäyksiä. Ilkkakin tunnusti, että pujottelukokeen ensimmäinen ja viimeinen täysi kierros ovat tosi vaikeita. Kyllä hän sai ne tehtyä, mutta ei se ihan helposti mennyt. Pyörän pitää olla ääriasennossa kallellaan ja siinä sitten tasapainoillaan, ettei maa kutsu motoristia turhan kiivaasti. En ehkä ikinä tule saamaan korttia, koska en vain osaa tehdä riittävän tiukkaa piruettia. Huomenna sitä taas reenaillaan. Tulee uneton yö, kun mielikuvaharjoittelen.

  • Tolokkuna viikonloppuna

    Viikonloppu alkaa vedellä viimeisiään. Suomi sai mitalin ja me saimme pestyä parit ikkunat uudella Kärcherillä. Kärcherin akku on ihan surkea. Ei kestä edes yhden ikkunan kaikkia pintoja samalla latauksella. Ilmeisesti akussa on jotain vikaa tai se ei lataa kunnolla. Pitää viedä takaisin ja pyytää tilalle uusi aparaatti.

    Täytyy myöntää, että harvoin ikkunanpesu on ollut niin kivaa kuin nyt. Ilkkahan se ensimmäisenä ikkunoita peseskeli. Hän on aivan liian kriittinen lopputulokseen. Tuli muka raitoja. Mitäs tuosta, jos auringonsäteitä suodattaa muutamat raidat? Tuleehan niitä raitoja käsin pestessäkin. Minä tartuin sitten pesuriin ja pesin yläkerran ikkunoista suurimman osan. Laturin ketale sai minut lopulta luovuttamaan. Ärsyttää tuollainen.

    Eilen kävin ostamassa venäjän alkeiskirjan. Irina alkaa opettaa minulle huomenna venäjää. En osaa yhtään, mutta sittenpähän opin nopeasti uutta asiaa. Samalla käytiin myös katsomassa muutama katusählypeli Häppärin turnauksessa.

    Ilkka osti viikolla sählymailan ja pitihän meidän sitten saada harjoitusmaalikin. Käytiin saunaa odotellessa vetelemässä muutamia lämyjä. Ilkka passaili, ettei minulle kävisi kipeää, mutta minä saatoin vahingossa aiheuttaa hänelle pieniä kipuiluja. Ei sillä, että olisin kovasti kiskaissut – enhän edes osaa – mutta Ilkka ei väistä palloa toisin kuin minä. Meni ihan kivasti yli tunti kahdestaan sählätessä. Hukattiin vain yksi pallo. Oikeastaan oli tosi kivaa ja hikikin tuli.

    Tänään kierreltiin sisustusliikkeissä ja Ilkka sai kauan kaipaamansa tarjotinpöydän sohvan käsinojalle. Ihan kivan näköinen ja toimiva. Hyvin pysyi kahvikuppi keikahtamatta. Aiemmin ostamani liimapuulevy menee nyt kukka-alustaksi. Ilkka lupasi hioa sen kulmat ja maalata sen kuultomaalilla valkoiseksi. Ostettiin siihen pyörät alle niin on helpompi liikutella.

    Olin jo melkein luovuttanut meidän sieniviljelyksen suhteen, kunnes eilen hihkuin innoissani. Mullasta pilkotti ensimmäinen valkoinen herkkusieni. Se oli ihan pieni, ihan vähän nuppineulanpäätä isompi, mutta hurjan söpö se oli. Tänä aamuna se oli saanut kaverin. Ehkä huomenna mullasta pilkottaa jo kolme sienenalkua!

    Kirjoittelin nyt illalla vielä tutkimussuunnitelmaa markkinoinnin tutoriaaliin. Marisin, että milloinkahan sitä aletaan tekemään sitä varsinaista tutkimusta, kun olen nyt väsännyt tutkimussuunnitelmia neljä vuotta. Jos hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, on tässä vielä neljä vuotta aikaa ennen väitöstä. Siinä sitä ehtii tehdä monenmoista. Muutan vaikka vielä kertaalleen suunnitelmaa.

    Se, mitä minun oikeasti piti tehdä tänä viikonloppuna, on vielä tekemättä. Lupasin korjata HTM-tentit, mutta edelleen ne lojuvat tuossa pöydällä. Jäävät huomisaamuun tai iltamyöhään. Nyt ei huvita.