Kirjan jälkeen

Tekijä: Outi

  • Kelkka korjaamolle

    Ajeltiin Ilkan kanssa viikonloppuna yhteensä sellaiset 330-340 kilsaa kelkalla. Lauantaina lähdettiin pikkupakkasessa ensin vain Rokualle kaakaolle, mutta sitten matka jatkui Vaalan kautta Puolangalle. Vaalasta Puolangan suuntaan oli tosi upeaa reittiä. Vain yksi kelkka oli ajanut ennen meitä lanauksen jälkeen. Viimeiset 17 kilometriä olivat sitten ihan hirveää pattia. Minulta prakasi taas käsi, joten Ilkka ajeli edellä ja odotteli, kun minä körryytin mummoankkavauhtia perässä. Ja sama juttu palatessa.

    Puolangan patikon jälkeen minulta hajosi kelkka. Olin jo kuunnellut aiemminkin, että jokin aina kolahtaa ja kurahtaa, kun keula painuu patin pohjalle tai kun kiihdyttää rivakammin. Sitten yhdessä jarrutuksessa kurahdus oli niin iso, että oli pakko pysähtyä. Emme keksineet, mikä vika siinä oli. Isä sanoi puhelimessa, että ei muuta kuin ajelet kotiin. Kurahtelut kävivät aina vain pahemmiksi ja lopulta oli pakko soittaa isä hakemaan kelkka Vaalasta. Isä, Arttu ja äiti toivat minulle Vimparin viissatasen lainaan ja jatkoin sillä Utajärvelle. Meidän kelkka körötteli kotimatkan kärryllä.

    Kelkasta oli vuotanut ketjukotelon öljyt, hammaspyörä, stefa ja laakeri olivat hajonneet ja ketju oli venähtänyt. Nyt kelkka odottelee varaosia ja takuukorjausta Oulussa. Toivottavasti se saadaan kuntoon ennen Luoston reissua. Siihen saakka lainailemme Vimparin kelkkaa, jos heillä ei ole sille tarvetta.

    Seuraavana päivänä ajeltiin vielä mutka papan luona. Ilkan kelkan ohjausta piti keventää oikein reilusti. Ohjainraudat katkaistiin ja myöhemmin vielä ohjaustankoa kallistettiin taaksepäin. Ilkan kelkka on niin raskas ohjata, että minulla se tuntuu väkisin karkaavan puuhun, ja hänellä itsellään kaasukäsi tulee tosi kipeäksi. Eihän sellaisella vehkeellä voi ajaa.

    Muutenkin meitä vastusti Sangin reissulla. Ensin harhauduttiin reitiltä ja kun etsittiin oikeaa reittiä, jäätiin molemmat kiinni. Huhkimisen ja puhkumisen jälkeen päätettiin kääntyä kotiin, mutta sitten löydettiinkin oikea reitti ja jatkettiin matkaa Sangille. Ilkalla hajosi vielä variaattorinremmi Sanginjärvenjäällä. Säikähdin helkkaristi, kun häntä ei alkanut kuulua vastarannalle. Ajattelin, että nyt kelkka on tökännyt jäänreunaan ja se on kyljellään jossain ja mies kelkan alla, mutta ei. Siellähän sitä vaan oltiin kuomu pystyssä remmiä vaihtamassa. Paluumatkalla ei sattunut mitään ihmeitä, mutta kyllä nämä meidän kelkkareissut ovat olleet vastoinkäymisiä täynnä.

  • Risat risat

    Pitkään vihoitelleet nielurisat jäivät maanantaina lekurin pöydälle. Ei kuulemma ollut turha leikkaus, sillä risat olivat molemminpuolin pahasti arpiset ja proppuiset. Siellä heräämössä edustin hieman vanhempaa kaartia. Seurana minulla oli yksi sylivauva ja kolmevuotias Piia.

    Luulin olevani teräsmuori ja oletin totta kai, että tekisin jo nyt kovasti töitä. Höpsis töpsis. Täällä sitä vaan mutustellaan pienenpieninä paloina pullaa ja imeskellään välillä jäätelöä, välillä jääpalaa. Maanantain olin ihan tokkurassa lääkkeistä, mutta eilen tuntui jo tosi hyvältä.

    Tänä aamuna sitten heräsin kamalaan meteliin, joka lähti minusta. Maha murisi ja möyrysi niin, että varmaan naapurintätikin säikähti. Ilkka tosin jatkoi onneksi uniaan, kun minä aloitin vessassa ravaamisen. Suhteemme tässä vaiheessa minunlaiseni vessakammoisen on vähän paha potea vatsavaivoja, mutta menihän tuo. Puoleenpäivään saakka ravasin vessassa tiuhaan tahtiin. Ei ole kiva oksentaa, kun kurkku on tasaisesti keltaharmaiden peitteiden peitossa, eikä se toinen asiakaan niin kivalta tuntunut. Molemmat päät hellinä tässä yritän palailla elävien kirjoihin.

    Meinasi olla välillä vähän heikko olo. Heräsin ensin nojaamasta keittiönkaappiin ja siitä olin kai köntsähtänyt kokonaan lattialle, kun seuraavan kerran aukaisin silmiäni keittiön lattialta. Oli helpotus, kun Ilkka tuli kahden kieppeillä kotiin ja kiikutti minulle vettä ja mehua ja sen sellaista. Muutaman tunnin jälkeen uskalsin jo maistella Ilkan jauhelihasoppaa. Olisipa ollut jauhelihasoppaa silloin Uudessa-Seelannissa, kun osat olivat toiset. Silloin keittelin Ilkalle makarooneja.

    Nyt illalla jo helpottaa. Olo ei ole virkeä – ei todellakaan – mutta nyt vatsa jo vastaanottaa juomaa ja ruokaa. Luultavasti lihon palloksi tämän kuurin jälkeen, kun eilenkin söin pari jätskiä ja tänään voisilmäpullan. Pakko syödä sitä, mitä mieli tekee, tai muuten jää kokonaan syömättä eikä se ole hyvä, vaikka nyt minulla onkin vatsaystävällisemmät lääkkeet. Kiitos Maisan ja Ilkan.

  • Käynnistysvaikeuksia

    Nyt kun oma kone on suurinpiirtein saatu käyntiin sekä tutkimuksen että kuntoilun osalta, auto ei enää osoita samaa aloitteellisuutta. Tai eihän se sama auto olekaan. Vanha menopelini Toyota odottelee Kuopiossa siirtoa kotikonnuille Utajärvelle ja alla on nyt veres ruotsalainen. Paha vaan, että tuli ostettua samalla niin hyvä akku, ettei auto starttaa kahden asteen pakkasella. Toyotalla ei koskaan ollut käynnistysvaikeuksia.

    Ihmiset kai yleensä ostavat tuoreempia autoja, mutta minä kuljen vastavirtaan. Vuosimallin 90 Toyota vaihtui kasivitoseen Saabiin. Sillä on tosin ajettu satatuhatta vähemmän kuin Toyotalla, mutta pieniä huolestuttavia ja kai viimevuosien vähäiseen käyttöön liittyviä vikoja on ilmaantunut.

    Rantasalmella esimerkiksi sammui kesken ajon ajovalot. Räpsyttelin pilkkopimeässä pitkien valojen kytkintä ja onneksi sain taas kaikki toimimaan. Näkyväisyyttä heikentää myös se, ettei kuskinpuoleinen pyyhkijä ota ollenkaan kiinni lasiin paitsi pikkuisen molemmista päistä. Akku on vähän heikko, eikä tosiaan enää jaksa startata. Tai yrittää se vielä, kun en kehdannut sitä ihan tyhjäksi starttailla. Olisikohan se sitten laturinremmi tahi joku muu härpäke, mikä vinkuu aina kylmänä? Renkaat eivät ole enää uudenveroiset ja sisävalon sulake on kai mennyt. Pikkuvikoja, mutta silti olen melko varma, että tämä Saab-kokeilu päättyy aika pian. Sen oli tarkoituskin olla vain väliaikainen ratkaisu akuuttiin auto-ongelmaan, kunnes jotain muuta löytyy tai voitan lotosta.

  • Hiihdosta hyvä mieli

    Savonlinnassa paistaa upeasti aurinko. Hyvästä säästä piti ottaa kaikki ilo irti ja kävin reilun tunnin hiihtolenkillä. En pitänyt kiirettä vaan nautiskelin ja imin auringosta energiaa. Keli oli tosi hyvä, mutta vähän harmitti, kun tänne ei vieläkään ole tehty jäälatuja. Harmittaa, kun metsän siimeksessä puut varjostavat eikä naama saa aurinkoa koko lenkin ajan.

    Tunti 23 harjoitusvaikutuksella 3,1 poltti kaloreita 490 kcal, joten nyt siemailen hyvällä omalla tunnolla kaakaota ja nassutan Lapin rieskaa. Rauhallisesta vauhdista johtuen keskisyke oli vain 135, vaikka maksimi nousi 172:een. Hurja maksimi johtuu siitä, että spurttasin ylämäessä ensin koululaisten ohi ja vielä toisen kerran yhden papparaisen ohi.

    Ajattelin ottaa tavoitteeksi tälle keväälle 300 hiihtokilometriä. Se ei ole edes paljon, mutta hyvä tavoite tällaiselle kuntoilijalle, joka yrittää tehdä viikolla myös muuta kuin hiihtää. Tavoitteesta puuttuu tällä hetkellä sellaiset 270 kilometriä… Voi olla, etten ihan pääse tuohon, jos nielurisaleikkaus sattuu pahasti parhaiden hiihtokelien aikaan.

    Soitinkin jo tänään leikkausajasta ja sieltä oli soitettu takaisin sillä aikaa, kun kiersin latuja. Nyt eivät taas vastanneet, mutta ehkä jo tänään selviää, milloin puukko heiluu.

  • Merkinnät sähköisiksi

    Oma muruseni osti minulle PC-PODin! Nyt saan kaikki treenit koneelle ja ehkä innostun taas kuntoilusta. Olen tsempannut viimeiset pari viikkoa itseäni hiihtämään ja salille ja kössiin ja sählyyn ja milloin mihinkin. Kuntoilu on alkanut tuntua ihan hyvältä, mutta juoksemaan en ole vieläkään uskaltautunut. Päivät vain katselen kateellisena ohi juoksevia lenkkeilijöitä. Niitä riittää täällä Savonlinnassa yllättävän paljon.

    Kävin perjantaina sähläämässä oman laitoksen vuorolla. Tällä kertaa vältyin pahemmilta vaurioilta. Mitä nyt kerran sain mailasta suoraan kurkkuun. Pari hengityskertaa jäi väliin, kun henkitorvi jotenkin kramppasi, mutta ei siinä sen kummempaa. Peli jatkui taas parin minuutin kuluttua eikä illallakaan tullut edes mustelmaa. Siinä sitä olisi Ilkalle ollut selittämistä, kun olisin tullut kotiin kaula mustana.

    Kävin viikolla pari kertaa hiihtämässä. Pikkaisen on tekniikka vielä hakusessa, mutta kyllä se sieltä löytyy. Nojanmaan kuntolatu oli ihan hyvässä kunnossa eikä siellä paljon hiihtäjiä näy. Olisinko näillä reissuilla yhteensä puolenkymmentä muuta nähnyt latua kiertämässä?

    Hiihdossa olen saanut sykkeen pysymään mukavasti PK-alueella. Harjoitusvaikutus on pyörinyt 3,6:n tienoilla. Kössissä harjoitusvaikutus jäi 1,6:een. Kössin jälkeen selvisi, että olemme pelanneet turhan kovatasoisella pallolla ja ensi kerralla otamme pelivälineeksi aloittelijalle paremmin sopivan pomppivan pallon. Ilkka voi pelata aivan hyvin tällä nykyiselläkin, mutta minun pitää lyödä sitä niin lujaa, että vähäinenkin tekniikkani kärsii ja tulee paljon huteja. Ehkä ensi kerralla onnistun paremmin ja alan nauttia kössistä. Se vaikuttaa kivalta peliltä, mutta jotain siitä on tähän saakka puuttunut.

    Kun Ilkka saa PC-PODin viriteltyä kuntoon, nämä blogi-merkinnät jäävät varmaan tekemättä. Pitää kirjoitella tänne enemmän tuntojaan kuin numeerisia harjoitusmerkintöjä. Urheilutuntemukset vaikuttavat suoraan myös väikkärin tekoon, joten siinä mielessä olisi hyvä kirjoitella niistä jotain. Tässä nyt vielä muutama puuttuva merkintä viime ja tältä viikolta.

    24.1. Kuntosalicircuit tunti 27, syke 145/176, 565 kcal, harjoitusvaikutus 3,9.
    25.1. Kävely 44 minuuttia, syke 115/143, 185 kcal, harjoitusvaikutus 1,8.
    25.1. Sähly 56 minuuttia, syke 162/182, 446 kcal, harjoitusvaikutus 5.
    28.1. Hiihto 52 minuuttia, syke 147/164, 353 kcal, harjoitusvaikutus 3,6.
    30.1. Squash tunti 8 minuuttia, syke 110/140, 243 kcal, harjoitusvaikutus 1,6.
    31.1. Hiihto 51 minuuttia, syke 147/166, 356 kcal, harjoitusvaikutus 3,7.
    1.2. Sähly 53 minuuttia, syke 153/177, 391 kcal, harjoitusvaikutus 4,5.

    Sählyssä olen alkanut löysäillä. :/ Numerot kertovat, että perjantainakin suorastaan laiskottelin, vaikka tuntui siltä, että pelasin kunnolla. Ehkä ensimmäiset parikymmentä minuuttia tuli pelattua löysästi, kun pelasimme aluksi toisen porukan kanssa yhdessä ja heiltä ei paljon luottoa meidän pelaajiin löytynyt. Sai aivan rauhassa seisoskella salin laitamilla.