Kirjan jälkeen

Kategoria: Sporttinurkka

  • Energiaa avannosta

    Kello on vasta yhdeksän, ja olen tälle päivää ehtinyt jo uida Saimaassa, vesijuosta uimahallissa mummojen kanssa, tehdä lumityöt ja nyt juon toista kupillista kahvia.

    Savonlinnan Seudun Ekonomeilla on joskus aikoinaan pyörinyt avantouintikerho, ja muutaman vuoden tauon jälkeen käynnistimme sen tänään uudelleen. Kyllikin mittari näytti aamulla 23 astetta pakkasta, mutta niin minä vaan hyppäsin pirssiin ja hurautin uimahallille.

    Hallilla oli ällistyttävän paljon porukkaa. Piha oli täynnä autoja, yksi porukka hydropickasi kahdella radalla, muutama kuntouimari täytti toiset kaksi rataa ja kolmannessa karsinassa vesijuoksi ainakin 15 mummoa.

    Koiraa sukat jalassa

    Ekonomeista vain Tuula tupsahti paikalle. Hän oli saanut mukaan yhden opiskelijoistaan, mutta tämä ei ollut onnistunut värmäämään avantoon brasilialaista poikaystäväänsä. Outo juttu.

    Tuula oli konkari  avantouinnissa ja näytti mallia. Hän otti muutaman metrin uintipyrähdyksenkin, kun me muut vain äkkiä pulahdettiin. Minä tosin räpiköin ehkä metrin verran koiraa. Uintia se on sekin!

    Vesi tuntui heti aika lämpimältä. Itse uiminen ei paleltanut yhtään, mutta kylmyys iski nilkkoihin ja käsiin, kun nousi avannosta. Minulla ei ollut oikeita avantouintitossuja, joten nykäisin vain sukat jalkaan ja hanskat käteen. Märät tumput ja sukat tuntuivat tosi kylmiltä, kun hipsimme takaisin hallin lämpöön.

    Kannattaa näköjään hommata ainakin neopreenitossut. Niihin ei tartu lumi tai hiekoitussora toisin kuin sukanpohjiin, jotka olivat halliin tullessa täynnä pikkukiviä.

    Vesipetomummojen jaloissa

    Vaikka parasta kai olisi vain pukea vaatteet ja lähteä, minä halusin mennä vielä vesijuoksemaan. En ehtinyt juosta montaa kierrosta, mutta sitäkin useampi mummo pyyhkäisi minusta altaassa ohi. Alkuun ajattelin, että ohhoh, onpa kovakuntoista mummoa liikkeellä, mutta sitten tajusin, että useimmat vesijuoksijat vain uivat vesijuoksuvyön kanssa. Sitenhän pääsee tosi lujaa ja voi potkaista hitaampaa kantapäällä kuonoon.

    Ei se mitään. Hyvä että kaikki sentään olivat tulleet hallille ja tekivät jotain kuntoiluhommia. Kukin taaplaa tyylillään.

    Toivottavasti kylmähoidosta on apua eilisen sählyn kovettamiin lihaksiin. Aamu-uinnista jäi ainakin tosi hyvä ja energinen olo. Ensi viikolla uudestaan!

  • Six pack kateissa

    Illasta toiseen meidän pienessä perhepiirissä pohditaan kuntoilun saloja. Tässä aitoa kuvamateriaalia siitä, että vatsalihastreeni on todellakin käynnissä.

    Jatketaan: yksi, jaa kaksi, jaa kolme, …

  • Kuntoilu-uutisia

    Moni on kysellyt selän kuulumisia. Kiinnostuneille tiedoksi, että olen edelleen selkärankainen enkä ihan vielä kokopäiväinen koukkuselkä noita-akka. Käytiin viime viikonloppuna Utajärvellä kelkkailemassa, ja moottorikelkkailu tuntui olevan parasta liikuntaa selälle. Kaikki muut paikat jumiutuivat ihan täysin, mutta selkäranka oli notkea kuin pajunvitsa.

    Pyyhällettiin ensin Ilkan kanssa Utajärveltä Ylikiimingin suuntaan, mutta lunta oli niin vähän, että Ilkka ajoi pohjapanssarinsa sököksi kantoon. Noh, siitä viisastuneina lähdettiin toiseen suuntaan eli Rokualle. Rokuan maastoissa on aina lunta, ja niin tälläkin kertaa. Käytiin lopulta Vaalassa asti.

    Kelkat kärryllä Ämmänsaareen

    Seuraavana aamuna startattiin kelkat kärryssä kohti Ämmänsaarta. Nuhainen isä lähti mukaan. Isän nuha sai kyytiä, kun ”pikkureissulla” tuli lopulta mittariin 240 kilometriä. Käytiin nimittäin Hossassa mutka. Varsinkin länsipuolen paluureitti oli tosi hienossa kunnossa. Se oli aika vasta lanattu, leveä ja luntakin oli riittävästi. Meinattiin aluksi palata järvenselkää pitkin takaisin, mutta onneksi ei lähdetty hyiselle järvelle. Vaikka minä tössäytin puuhun, oli silti kivempi ajaa metsässä kuin järvellä.

    Puuhunajossa ei ollut mitään vakavaa. Ajoin vain pienen nyppylän yli, ja jotenkin horjahdin sillä seurauksella, että sammutin vahingossa kelkan. Muut olivat kääntäneet mäen alla olevassa tiukassa kurvissa kaasulla, ja kun minulla kelkka ei käynyt, käännöskin jäi puolitiehen. Onneksi pystyin jarruttamaan niin paljon, ettei vahinkoa tullut. Hyvä, että muut edes hoksasivat ihmetellä, mihin minä oikein jäin.

    Tasoharjoituksen tulos jännittää

    Perjantaina maratonkoulussa oli tasoharjoitus. En ollut ennen moiseen osallistunut, joten hölmöyttäni kävin juoksemassa edellisenä päivänä vauhtilenkin surkeasti auratulla tiellä.

    Tasoharjoituksessa mentiin 1,4 kilometrin lenkki neljä kertaa eri sykkeillä. Ensin mentiin rauhallisella peruskestävyys 1-sykkeellä 140, sitten aerobisella kynnyksellä 155, ja lopuksi vauhtikestävyyssykkeellä 165 ja lähes maksimisykkeellä 180. Aenaerobinen kynnys minulla oli syksyn testissä 171.Ideana oli, että kun samoilla sykkeillä juostaan kauden mittaan useita kertoja, joka kerralla pitäisi päästä pikkuisen nopeammin sama matka.

    Huomasin, että peruskestävyyttä pitää lisätä. Jäin heti ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi viimeiseksi, ja seuraavalla kierroksella jo toiseksi viimeiseksi. Tanhuvaaran lenkin alkupuolella oli pitkä nousu, ja se oli minun ongelmani. Syke nousi aina ihan älyttömän korkealle, vaikka sitten alamäessä se laski nopeasti. Kun piti yrittää pitää syke tiettynä, ylämäkeen oli pakko löysätä vauhtia. Tuntui, että muut eivät joutuneet vaihtelemaan vauhtejaan niin paljon kuin minä tai sitten he huijasivat.

    Viimeisellä maksimisykkeen lenkillä syke ei lähtenyt nousuun. Sain juosta niin paljon kuin jaksoin, eikä maksimi noussut mäessäkään yli 184. Jännä juttu että viimeisellä lenkillä saavutin tosi paljon edellä juosseita, vaikka kenestäkään en enää ohi päässyt.

    Tasoharjoituksesta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Yritin tehdä sen mahdollisimman huolellisesti, että tulokset olisivat selvät.

    Kahvakuulia ja tasapainolautoja

    Meidän olohuone on ottanut askeleen kohti kuntoiluhuonetta. Talo alkaa näyttää siltä kuin siellä asuisi oikeita urheilijoita. Kahvakuulia on ilmestynyt pari lisää, nurkassa pyörii jumppapallo ja kaapin takaa pilkistää tasapainolauta. Olen kahlannut netistä välilevynrappeumatietoa, ja aina kehotetaan vesijuoksemaan ja tasapainoilemaan.

    Tähän saakka selkätreeni on tuntunut raskaalta. Jos illalla treenaa, aamulla selkä on jäykkänä. Yritin mennä jäykkyyttä karkuun pilatekseen, mutta kurssi oli jo täynnä. Nyt olkkarissa on onneksi tilaa myös venytellä, joten sitä pitää lisätä ohjelmaan. Meillähän jo tanssitaan Kinectin tahtiin melkein joka päivä (paitsi niinä päivinä kun minä hermostun hävittyäni tanssibattlen).

    Keskiviikosta lähtien viikko-ohjelmaan tulee myös vesijuoksua, kun Savonlinnan Seudun Ekonomien avantouintikerho starttaa, ja pulahduksen jälkeen aion mennä uimahallin lämpöön vesijuoksemaan.

    Vielä kun uskaltaisi mennä maanantaisin ratsastamaan. Pilkkua on jo vähän ikävä.

  • Mummovaivoja

    Nyt on sitten oikein mustaa valkoisella lääkärin allekirjoituksella varustettuna, että minusta on tullut vanha. Kuolen varmasti – en ihan vielä.

    Minulla on ”iäkkään, ylipainoisen” vaivoja. Välilevy on alkanut rappeutua ja alaselästä löytyi alkavaa nivelrikkoa. Great! Lääkäri vain totesi, että on erittäin hyvä, että muutokset löydettiin näin nuorena, kun asialle voi vielä tehdä jotain.

    Edessä loistava tulevaisuus

    Kuulemma edessä on iskiasvaivoja ja kasaanpainumista. Olisihan se pitänyt arvata, kun maratonkoulun lähtötasotestissä minut mitattiin sentin lyhyeämmäksi kuin luulinkaan.

    Välilevyn verenkierto on lähes olematon ja sen aineenvaihdunta tapahtuukin imeytymisen kautta makuulla ja käytetyn ravinnon tihkumisen kautta ylhäällä oltaessa. Konkreettisesti siitä saa viitteitä etenkin nuorilla aikuisilla mitattaessa pituus aamulla heti ylös noustessa ja illalla, jolloin mittausten ero voi olla 1.5 senttiä. Vanhuuttaan ihminen kasvaa tavallaan ”lyhyyttä”, kun välilevy ei yön aikana enää imekään nestettä entiseen malliin. (Selkäcenter: Mikä on välilevy ja mihin niitä oikein tarvitaan?)

    Mitä tästä voi päätellä? Nukun aivan liian vähän! Kun alan nukkua enemmän, venyn takuulla takaisin 156 senttiin. Tai sitten piipistän seuraavassa mittauksessa.

    Uudenvuodenlupaus

    Nyt alkaa kuntoilukuuri. Vesijuoksua, tasapainolevyn kanssa taiturointia, vatsa- ja selkälihastreeniä ja ennen kaikkea lihashuoltoa pitää lisätä. Juoksukin kulkee paremmin, kun keskivartalon korsetti on kunnossa. Ilkka ehti jo kysellä Gym42:sta treeniohjeita, ja netistä etsin hurjan määrän jumppaohjeita.

    Silloin kun lopetin karkin syömisen 17 vuotta ja 363 päivää sitten, söin uudenvuodenaattona ihan tajuttomasti karsua. Aion käyttää tätä samaa toimivaksi havaitsemaani kaavaa, ja lekottelen tämän ja huomisen päivän tekemättä mitään. Sitten kun kello lyö kaksitoista… alkaa hullu huhkinta!

  • Mahalleen mätkähti

    Käytiin eilen retkiluistelemassa Harjunportissa Punkaharjulla. Oli oikein sopiva pakkassää, mutta lumisade vähän haittasi menoa. Reitti oli aurattu aamupäivällä ja me olimme lähtöpaikalla vasta iltapäivällä. Harjunportista lupailivat uutta aurausta, mutta eivät pitäneet turhaa kiirettä.

    Nomen est omen?

    Ei muuta kun menoksi ja yllättävän hyvinhän se sujui. Retkiluistelu on tosi mukavaa. Menomatka sujui vastatuulesta huolimatta mallikkaasti, mutta sitten reitti kääntyi takaisin ja jäähän alkoi tulla vähän huonompia paikkoja. Koska lunta oli jo monta senttiä, huonoja kohtia ei nähnyt ennen kuin luistin tökkäsi.

    Tuiskahdus kinokseen

    Kerran aikaisemminkin horjuin ja pysyin pystyssä vain siksi, että kurautin reitiltä sivuun, mutta toisella kerralla en voinut mitään. Mätkähdin mahalleen ja tietenkin silloin, kun oli jo vastaantulevaa liikennettä. Aurasin sitten siitä kohtaa muutaman metrin matkalta seuraaville luistelijoille parempaa reittiä. Ilkka ei onneksi nähnyt mitään, kun mennä viiletti jo niin kaukana edellä.

    Yhteensä sujuteltiin 15 kilsan reitti tuntiin ja kahteenkymmeneen minuuttiin, ja siitä loput 1,5 kilsaa jopa aurattua reittiä. Hyvä oli luistella, ja mennään toistekin.

    Tyyriit terät

    Omat terät olisivat kivat, mutta eipä taida vielä raskia. Carlsonilla oli tarjouksessa 130 euron setti, mutta koska Harjunportissakin vuokraus maksaa vain 15 euroa (sisältää ratamaksun) niin ei vielä kannata. Kateeksi käy niitä, jotka pääsevät omasta rannasta luistelemaan ylläpidetylle reitille.

    Luistelun jälkeen pysähdyttiin ST1:lle syömään. Sen paikan metsästäjänleipä on ihan uskomaton! 6,50 euroa ja lautasellinen apetta. Taisin syödä jokaisen kulutetun 630 kilokalorin edestä.

    Kotona otettiin lämmikkeeksi glögit, ja jos tänään oltaisiin oltu luistelemassa, oltaisiin käperrytty lämpövilttiin lämmittelemään. Minä hullu vastustin lämpöviltin ostamista, ja nyt en antaisi tätä mistään hinnasta pois! Nytpä on hyvä köllötellä kipeän selän kanssa vällyjen välissä.