Kirjan jälkeen

Kategoria: Sporttinurkka

  • 100 grammaa kerrallaan

    Tänään maratonkoulussa katseltiin juoksuvideoita, eikä mitä tahansa videoita vaan ihan omia tepsutuksia. Ihmeellistä kyllä, oma juoksuni näytti ihan kelpo menolta. Vähän on raskas askel, mutta se johtuu siitä, että huttua on puputettu ja takapuoli levinnyt.

    Pitää kiinnittää jatkossa huomiota vartalonkiertoon. Monet kiertyivät paljon pahemmin, mutta minullekin tekisi hyvää, jos pystyisin juoksemaan rauhallisemmin ja suoraviivaisemmin. Jalat menevät kuitenkin mukavasti suoraa viivaa, enkä edes pomppinut pahasti. Askelluksessa pitää vielä kiinnittää huomiota siihen, etten tulisi ihan niin kantapäilleni alas.

    Juoksemisen mallia Terwamaratonilta Oulusta toukokuussa 2007. Sisäkautta ohi!

    Eka kymppi takana

    Sunnuntain tuulisella kelillä kipaisin ekan kympin sitten vuoden 2007. Olen näköjään äärimmäisyyksien nainen, koskapa hipsuttelin samalla melkein kolme kilometriä ylimääräistä! Naama oli jäässä ja takapuoli myös, mutta niin minä vaan juosta kopsutin.

    Olen tosi tyytyväinen. Aikaa siihen tietysti kului 90 minuuttia, mutta mitäpä siitä. Olen kuitenkin edellä tavoitettani, sillä suunnittelin juoksevani vasta joululomalla kokonaisen kympin.

    Tavoitetta metsästämässä

    Pari viikkoa sitten kävin Tanhuvaarassa mattotestissä. Ei tarvinnut painia. Riitti, kun juosta hölkötteli kolme minuuttia kerrallaan ja luovutti tilkan verta välissä. Joka kerta matto tietenkin rullasi vähän edellistä kolmeminuuttista nopsemmin.

    Aerobinen kynnysvauhti oli tipahtanut luvattoman paljon sitten vuoden 2007 ensimmäisen testin, mutta anaerobinen oli vain 20 sekunnin päässä vanhasta aloituksesta. Sykkeet olivat juuri samat eli 153 aerobinen ja 176 anaerobinen, jos muistan oikein.

    Läskiä oli tullut. Minussa on melkein 44 voipaketillista rasvaa, jos pihtimittaus pitää paikkaansa. Herttinen sentään! Ja kuinka paljon rasvaa on niissä, joiden jalka ei nouse juoksuaskeliin? Onneksi sillä sunnuntain 13-kilometrisellä paloi yli 800 kilokaloria, joten rasvaa on nyt 100 grammaa vähemmän. Jiihaa!

    Pitää repiä iloa pienistä asioista, kun suuria ei ole näköpiirissä. Maratonhan se mielessä väijyy, mutta vielä ei uskalla luvata.

  • Uimaan vaikka lunta sataisi

    Tänään on satanut koko päivän lunta. Isot lumihiutaleet leijailevat  maahan hiljalleen, ja tienoo peittyy valkoiseen lumipeittoon. Vaikka lunta sataa ja vesi on seitsemänasteista, sinne on päästävä. Seitsemästä asteesta se ei enää paljon tipahda, joten parempi totutella nyt talven avantouinteihin.

  • I love iPod Nano 6 g!

    Ilkka lupasi minulle yllätyksen viikonloppuna ja se oli hieno ylläri! Ilkka oli ostanut meille uusimman iPod Nanon ja siihen Nike+ -podin. Suunnon matkamittari sai nyt kilpailijan ja vanha musiikkivempele joutaa suoraan geokätkön vaihtotavaroihin.

    Kävin torstaina pimeässä väsyneenä lenkillä ja loukkasin nilkkani jo kymmenen minuutin kohdalla. Siksi pääsin kokeilemaan uutta Nanoa vasta tänään. Se on ihan huippu! Akku kestää tunnista toiseen ja Niken podin kanssa saan tiedot matkani edistymisestä kilometrin välein suoraan korvaan. Lopussa ”koutsi” yritti jopa kannustas loppukiriin, kun matkatavoite alkoi täyttyä.

    Ainakin nyt alussa on tosi kiva saada tietää matkan edistymisestä. En tiedä sitten, alkaako muistutus kilometrien taittumisesta ärsyttää myöhemmin. Onneksi on off-nappula.

    Netin tsemppiryhmät

    Luulin, etten innostu Nike+-yhteisöstä, mutta nyt siellä jo ollaan mukana kahdessa haasteessa! Juoksen Suomen kilometritiimissä ja aloittelijoiden ”kuka juoksee pisimmälle 30 päivässä” – haasteessa. Pitihän sitä tehdä itselleen tavoitekin. Aloitan varovaisella viisi treeniä kahdessa viikossa -tavoitteella.

    Muutenkin Nano on ihan huippu. Äänentoisto on normikuulokkeillakin loistava ja kosketusnäyttö on vikkelä ja käyttöliittymän logiikka helppo. Outoa että postimerkin kokoinen laite näyttää valokuvatkin niin terävästi.

    En ole juurikaan käyttänyt iTunesin musiikinlatausta (lue, en koskaan) ja Ilkka ystävällisesti opasti minut musiikin ihmeelliseen maailmaan. Nytpä on mukava juosta lopsutella, kun korvissa pauhaa sama musa kuin 12- vuotiaana! Miten minä en aiemmin älynnyt ollenkaan, että musiikista tai vaikka podcasteista on iloa tuskaisellakin taipaleella?

    Suunto on ihan takapuolesta!

    Sain Suuntoon uuden sykevyön jo toissa viikolla. Onhan se nätti, mutta ei toimi. Vastaanotin ei tunnista laitetta, vaikka kokeilin parittaa laitteita moneen kertaan. Vika on siis vastaanottimessa, koska gps-podin laite tunnistaa. Toimivan matkamittarin vuoksi olen tähän saakka raahannut vastaanotinta mukanani, mutta en tiedä, raahaanko enää.

    Ihmettelin jo ihan alkuvaiheessa, miten juoksen niin hitaasti Suunnon mittarin mukaan. Paljon hitaammin kuin kartalta ja kellolla mitattuna. Viime tiistain juoksulenkillä aparaatti mittasi menomatkan pituudeksi 2,2 kilsaa ja uukkarin jälkeen samaa reittiä palaten matka olikin 3,2. Kilometrin heitto!

    Tänään Nano mittasi matkaksi 7,77 ja Suunto 6,14. Pitää mitata vielä auton mittarilla ja Ilkan gepsillä, mutta melko varmasti matka alkaa seiskalla. Se selittäisi käsittämättömät nopeuslukemat vuodelta 2007. Olin tuolloin juossut Polarin kanssa käsin mitattuja reittejä ja jopa radalla, ja kun siirryin Suuntoon, vauhti tippui huomattavasti, vaikka yritin juosta tuttuun tahtiin. Oletin, että olin mitannut aiemmin Polarilla nopeuden väärin, mutta ehkä se olikin toisinpäin.

    Kun saan Nanon kalibroitua omiin askeleihini, jätän Suunnon kotiin. Otan taas käyttöön vanhan ja uskollisen Polarin sykemittaukseen. Säilyy mielenterveys ja kunto nousee kohisten.

    — Post From My iPhone

    –EDIT 14. lokakuuta 2010

    iPOD Nanon kalibrointi onkin yllättävän tarkkaa työtä. Juoksin eilen Vesannon urheilukenttää ympäri ja yritin kalibroida mittaria. Koska harvemmin tulee juostua tasaista maastoa, kävin vielä tarkistamassa kalibroinnin pururadalla.

    Tänään sitten kokeilin juosta saman matkan kuin edellä olevassa viestissä, ja niinhän siinä kävi, että Suunto sittenkin osui lähemmäs, mutta vain tuolloin. Nyt saman matkan kilometrit olivat Suunnolla 5,65 ja Nanolla 6,72. Nyt olen ihan varma, että Nano näytti matkan oikein. Mökkitien numero on 284 eli 2,84 kilometriä Harinkaan risteyksestä ja kun mökkitie on hieman alle 600 metriä, yhteismatkan pitäisi olla noin 6,8 kilometriä.

    Käsittämätöntä, miten tuo Suunnon gepsiin perustuva mittari voi vaihdella noin paljon noinkin lyhyellä matkalla. Nythän sama reissu oli mittarin mukaan 500 metriä lyhyempi. Varmasti myös Nanon lukemat vaihtelevat juoksun vauhdin ja kelin mukaan, mutta silti väitän, että minun askellukselleni kalibroituna Nano näyttää vähemmän väärin.

  • Uusi parempi elämä, vol. 2

    Eipä olleet jalat kipeinä. Älysin vähän notkistella maanantai-iltana ja tiistaina jo kävin verryttelylenkillä sauvojen kanssa. Tänään oli sitten vuorossa toinen juoksulenkki uusilla tossuilla. Hyvinhän se meni. Mitä nyt samassa ajassa juoksin aiemmin melkein puolet pidemmälle, mutta mihinkä minulla kiire – valmiissa maailmassa.

    Raahustin juuri ennen vesisadetta kuusi kilometriä ja vain alkuun ja loppuun otin pienet kävelypätkät. Aiemman juoksukärpäsenpureman yhteydessä juoksin harvemmin sorateitä, ja nyt nämä molemmat lenkit ovat olleet olosuhteiden pakosta soralenkkejä. Sen huomasin tänään, että on pakko juosta keskellä tietä, jos meinaa säilyttää lonkat kunnossa. Jos juoksee reunassa, oikea jalka tekee koko ajan askellustaan ylempänä kuin vasen ja siitäkös lonkka älähtää.

    Suunto ei lämmitä

    Minulla oli aiemmin aina Polarin mittari, mutta syksyllä 2007 vaihdoin Suuntoon, koska silloin siihen sai halvemmalla GPS-PODin. Siitä asti olen taistellut mittarini kanssa. En ikinä oppinut käyttämään Suuntoa oikein. Polarin mittarissa käyttöliittymä on looginen, mutta Suunnolla samojen nappien takaa löytyy eri näkymissä iso kavalkadi toimintoja. Alkuun minulla meni monta tallennusta ihan takamuksilleen, kun joko en saanut tallennusta lopetettua tai sitten en saanut lopetettua tallennusta muistiin.

    Viimeiseen vuoteen en ole juuri sählyä pelannut, mutta sitä ennen ja sen jälkeen, kun juoksut loppuivat, mittari ei ole aina antanut oikein sykelukemia harjoituksen aikana. Syyttelin ensin Suunnon köykäistä lähetinvyötä. Sehän oli aiemmin sellainen kova koppura, kun Polarilla oli jo monta vuotta sitten kangasvyö.

    Vaihdoin paristoja milloin mittariin, milloin lähettimeen ja kiristin lähettimen vyön niin tiukalle, että henki pihisi. Ei auttanut. Sykelukemat seilasivat milloin mitäkin ja joskus niitä ei löytynyt lainkaan. Ainakin kengännauhojen sitomisen aikaan olin Suunnon mittarin mukaan kuollut (l. ei sykettä).

    No nyt se lähetin sitten lopulta sanoi työsopimuksensa kokonaan irti. Enää mittari ei löytänyt lainkaan lähetintä.

    Uusi mahdollisuus

    Koska minulla on Suunnolta kuitenkin toimiva, joskin hankalakäyttöinen vastaanotin, GPS-POD ja aivan liian vähälle käytölle jäänyt PC-POD, päätin antaa Suunnolle vielä yhden tilaisuuden ja tilasin uuden lähettimen. Nyt onneksi on saatavilla jo niitä kangasvöitä pienellä lähettimellä.

    Alunperin vaihdoin Suuntoon sen takia, että siihen sai kohtuu edullisesti GPS-PODin. Nyt mittaripaketti on tullut minulle niin kalliiksi, että se noin satasen säästö Polarin mittariin vähän harmittaa. Tänään vieläpä löysin iPhoneen leluja, jotka mittaisivat matkan ja soittelisivat mukavaa musiikkia korviin juoksun tiimellyksessä. Periaatteessa en siis tarvitsisi sitä Suunnon gepsiäkään, mutta olkoon nyt.

    This is your last chance, Suunto!

  • Uusi parempi elämä

    Kastoin uudet lenkkarit syksyn ensimmäisellä oikealla lenkillä kuralammikossa. Nyt ne saavat siivittää minut juoksijan flow-tilaan. Eka kertaa juoksin musiikki korvilla – tosin vanhasta omenayhtiön soittopelistä hyytyi akku jo neljän biisin jälkeen – ja meno maistui tosi hyvälle. Oma puuskutus ei haitannut, mutta eipä olisi kuullut karhun ryskettäkään. Ehkä niin on parempi.

    Lenkki kesti huimat 35 minuuttia ja siitäkin kymmenkunta oli kävelyä. Matkaa taittui käsittämättömät 4,7 kilometriä! Olen siis selvästi lähempänä maratonkuntoa kuin viime viikolla, jolloin pisin juoksumatka oli himpun verran yli kilometri;)

    Huomenna on odotettavissa jäykät jalat ja entistä kumarampi selkä. Palkitsen itseni paremman elämän aloittamisesta uuniomenalla. Nam.

    — Post From My iPhone